maanantai 14. joulukuuta 2009

Kettu juoksi yli jään

Oon vieläki sitä mieltä että kaikki asiakaspalavelutyö on enemmän tai vähemmän prostituutiota. Sitä pittää palavella asiakkaan tarpeita ja tehä asioita joita ei kiinnosta oikiasti tehä rahan takia. Ja paskan rahan takia vieläpä. Ja täytyy pittää jottain helekkarin palaveluasennetta päällä eikä saa oikiasti sanua ihimisille mitä niistä ajattelee koska muuten on oma ja yrityksen (=sutenöörin) tallous uhattuna. Kyllä mulla palaveluasennetta riittää, joo.

Heräsin klo puoli nelijä kolomen tunnin unien jäläkeen. Oon ollu nelijä viikonloppua töisä ja nyt taas täksi yöksi meen kuulemaan kännisten puheluja. Se työ on niin aivotonta ettei mittään rajjaa. Ilimeisesti en nyt saanu sitä hotellityötä täältä lähempää, eikä työnantajaa kiinnostanu ees viestittää että kiitos mutta ei kiitos. Hermot mennee täsä pendlaamisesa ja yötöisä, ei vittu se ole ihimisen hommaa valavua koko vitun yö ja sitte seuraavana päivänä vaihtaa vuorokausirytmi taas päälaelleen ja mennä luennolle sammaan aikaan ku eellisenä päivänä on menny nukkumaan.

Oli viimenen kuorokerta eilen, hyvä että jaksoin sinnekään herätä työyön jäläkeen. Tanssittiin kuusen ympärillä ringdanssia ja ruohtalaiset perinteet osottautuvat taas erittäin omituisiksi. Vaikka Suomen ja Ruotsin välillä ei ehkä kulttuurishokkia aiheuttavia eroja oiskaan niin kyllä se pikkusen kulumakarvat pistää koholle ku joulupöyväsä syyvään lihapullia ja akvaviitin ryypiskely kuuluu ihan sivistyneesti asiaan. Ja lahajapaketteihin pittää kirijottaa joku helekkarin loru ja sitte hypellä ympäri ja kohti kuusta ja laula jottain ihime lauluja ketusta joka ylittää jäätä.

Pojat teki myös Uppsalan tuomikirkko-piparkakkutalon, tosin sitte tiettyjen aineitten vaikutuksen johosta koristelusta tuli aika psykedeelinen, oli kirkon seinää pitkin juoksevaa koiraa ja porsasta ahisteleva pullaisäntä. Eivätkä ne sahramipullat kyllä ole minusta sen parempia ku tavallisetkaan, että turhaan sitä sijottaa siihen mausteeseen ainakaan leipomapuolen tähen.