torstai 28. tammikuuta 2010

Hilijanen yö valavua

Taas koiravahtina siskon tykönä. No ainaki netti on nopiampi täälä, leffaki jonka piti olla tunnin päästä kotona valamis tuli valamiiksi täälä viijesä minnuutisa (maailman ehkä huonoin leffa Recep Ivedik kun en muuta turkkilaista löytänyt). Kumma ku koira ilostuu minut nähesään enemmän ku siskon.

Huomena on pitkästä aikaa yötöitä ja siihen pittää valamistautua ja koittaa pysyä valaveilla eellisenä yönä niin että sitte jaksaa päivän nukkua. Se on ite asiassa paskempaa ku miltä kuulostaa, koska töisä valavominen on ihan eri asia ku valavua ja bilettää vappaaehtosesti. Ja harvemminpa sitä nyt sillonkaan aamuyheksään asti valavois.

Eilen tuli lunta saatanasti, ja eihän nämä ruotsalaiset tajua mikä lumiaura on. Pyörä piti melekeen kantaa takasi kuntosalilta, kyllä se oli kovempaa kuntoilua ku ite steppi. Sitte vitutti niin paljo että soitin Juustolle ja sannoin että saa tulla tänne hakemaan kasvinsa ku minä en oo täälä, etten halua ennään nähä sitä. Ja mitäpä se hyövyttääkään.

Kävin lääkärisä näyttämäsä "syöpäkasvaimia" taas kerran ku se eellinen ei halunnu niitä poistaa. Ja koska näytti että näisä tälläkään kerralla ei päällepäin ois syöpää niin se kieltäyty poistamasta niitä, jos haluan ne pois niin ne pittää yksityisellä poistaa, vaikka se roikkuuki häirihtevästi aluhousujen hankaamalla aluella. Olokapääsä olevan valakosen möntin se lähetti näytettäväksi jollekki erikoislääkärille.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Ropleemia riittää

Mihinhän kaikki ihimiset on nyt kavonnu. Ei naamakirjasakkaan kukkaan ennää jaksa levitellä asioitaan, paitsi ne samat tyypit jokka tekkee 1000 tylsää päivitystä joka päivä. Vois olla hyövyllisempää lukia vaikka uutisia ennemmin ku sitä tavisten juorukirijaa.

Juusto oli täälä viikon ja tietenki nyt osas käyttäytyä ja oli kaikki niin taivaallisen hyvin. Tyhjään kottiin on yksinäistä tulla. Siskolla oli synttärit ja niisä oli poikkeuksellisen asiallinen meininki, ei saatu ees muutamaa viinipullua tyhyjennettyä ja pelattiin seurapelejä idyllisseen malliin. No juustoahan sinne ei tietenkään ollu käsketty enkä sitä voi ottaa mukkaan mihinkään kavereille ennää koskaan.



Ku yksi asia ahistaa niin sitte ahistaa kans kaikki. Koulutehtävät tuntuu vuoren kokosilta hirviöiltä, ja töihin meno hirvittää jo viikkua etukätteen. Turkin kieli nyt ei vielä ahista, vaikka siitäki on tullu jo aika haasteellista ja oikiasti on vaikeuksia kotitehtävien teosa.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Gecmis olsun ja silleen

Lähin sitte viikonloppuna yhelle siskon kans. Heräsin sitten polliisiputkasta ja aloin miettimään että mitähän oikein on tapahtunu. Muistin huutaneeni suomeksi sellistä painettavvaan "ovikelloon" ku assosioin jotenki automaattisesti putkat ja suomet toisiinsa.

Aamulla sain lähtiä ja kuulin joutuneeni sinne irkkupubin eestä koska olin niin kännisä. Jouvuin marssimaan korkkareisa 7 kilometria siskolle, jolla oli kämpillä mies. Siinä sitte kumpiki ihimetteli että mitä täsä tapahtu.

Eellispäivänä tilattiin ihan heti suorilta viinipullo kalijan sijasta ja heti perrään toinen. Siinä vaiheesa lähti jo muisti osittain. Yritettiin kaupungin kaikkiin baareihin, oli pääsymaksua tai ovimikko jo varotti että täälä on sitte vaan humppaa tänä iltana. No mentiin sitte irkkupubbiin. Sielä minä tillailin Irish Coffeet ja puhhuin "sujuvaa" espanjaa baaritiskillä joilleki. Oltiin vauhisa ja tanssittiin, minä lopulta pöyvälläki ja siksi kai minut oli baarista potkastuki iliman laukkua ja avvaimia, jokka onneksi sisko älys ottaa talteen. Yritin kuulemma mennä bändin lavallekki laulamaan. Ja sisko oli istunu joittenki miesten välisä jokka ihhaili häntä kovasti ja kehu kuinka hän ellää täysillä. Niin hän oli sitte päätyny tukholmalaisen kans kämpilleen. Miehesä ei ollu kuulemma mittään vikkaa, siis eihän semmosesta voi olla kiinnostunut.

Ja semmosesa krapulasa töihin sitte vielä. Ei ookkaan ollu kunnon kannuunaa pitkään aikaan, eikä pitkään aikaan tee mieli hankkia semmosta (valitettavasti siskolla on viikonloppuna synttärit, pittää koittaa kuivistella sielä ja välttää polliisia).

Koulut alako ja meikäläisen ohojelmasta oli muut kaksi opettajaa lopettaneet, siis toisin sanuen oon ainua meijän luokalla, luokan ainua oppilas! Kiva vittu pittää luokkakokkous 10 vuojen päästä. Ja istua jossain kursseilla yksin. No onneksi on b-kurssilaiset ainaki toistaseksi mukana. Vähä mennee motivaatio ku ei voi kenenkään kansa keskustella että mitäs mieltä olit tästä ja tästä kurssista. Pitänee kaverustua turkkilaisten opettajaharjottelijoitten kans.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Viikonloppuangstia osa xxx

Mulla ei oo nykyään kettään kenen kansa mennä baariin. Tai siis varsinkaan osakunnille, ku niisä on ihan kivoja pubeja ja live-essiintymisiä sekä halapaa kalijaa. Ja siis täälähän ei muuta järkeviä baareja ole ku osakunnat.

Siskon kansa ollaan menosa yhelle. Sen kansa kyllä joskus voijaan vahingosa päätyäkki ihan vaan yhelle, ei koko yön billeitä tiejosa.

Kattelin täsä Pohojanmaa-elokuvvaa ja luin Lakkeuen kuhtu-kirijaa, ja päättelimme että kaikki suomalaiset miehet on hirveitä ja Suomi muutenki. Loppujen lopuksi täsä saunakeskustelun tulos oli että kaikki miehet on liian hirveitä jotta niitä viittis vakituiseen pittää. Kävin siis saunasa kuntosalilla joka on helevetin kaukana (4km suuntaan) ja sielä oli yllätysnumerona strippiairopikkiä. Sattumoisin oltiin samalla porukalla jokka sillon rippasi siskon synttäreillä ja sammaa mussiikkiaki ne vielä soitti sielä. Kyllä ois naurattanu jos ei ois ollu ite niin huono pyssyyn liikkeisä mukana ja ei niitä pään kieputuksiakkaan voinu tehä ku silimälasit lenteli päästä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Lähekkö sieneen?




Yöllä en voinu nukkua. Öisin sitä kuvittellee etten ennää koskaan tappaa kettään jonka kansa synkkaa niin hyvin ku Juuston. Mikä on tietenkin aika naurettavvaa koska eihän miellä ollu muuta yhteistä ku erotiikka, oltiin joka asiasta eri mieltä. Ja hän nyt halus aina muutenki olla kaikkien kans eri mieltä joka asiasta ihan provokaation vuoksi. En tiiä miten kestin niin negatiivista ihimistä niin kauan. Oisin vielä kestäny tänä päivänäki jos se ei olis sattumoisin vähän kuristellut, purrut ja vetänyt turpaan.

Ehkä vaikenta erosa on se että ei kauhiasti ole kavereita täsä kaupungisa. En oo kyllä asunu täälä ku kolome kuukautta mutta jokku ihimiset onnistuu luomaan siinä ajasa ikkuisia ystävyyssuhteita. Meikäläisellä siihen mennee keskimäärin viis vuotta, ja siinä ajasa ehin jo kyllästyä kaupunkiin ja lähtiä muualle. En oo oikein koskaan tajunnu että miten niitä kavereita "isketään", tuntuu että partnerin iskeminenki on helepompaa. On vähän niinku tämä vilmi:



Mennä ny johonki vitun baariin ja "aletaanko olleen, siis ihan vaan ystäviä". Ja sitte jos joku tilasuus tulleeki niin siitä ei välttämättä tajua ottaa vaaria, kuten tämäniltanen Bergman-elokuvailta Couchsurfingisa jonka missasin koska kahtoin vasta nyt sähköpostia ja se alako jo seittämältä. Mun pitäs nimittäin bongata pari tanssipartneria salsakurssille joka jäi Juustolta käyttämättä, muuten ei kurssille menosta tuu mittään.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Uuen vuojen turhat luppaukset


Tänne avattiin uus opiskelijoitten kuntosali, joka on vielä kauempana ku eellinen. Sinnekään en voinu mennä palijo koskaan ku oli "llian kaukana". Ja minä tyhymä ostin koko vuojen kortin. Sielä uuesa on kyllä nyt muutaki ku perusjumppaa, mm. afrotunti ja joogaa, mutta ku ei sinne oo rakennettu saunaa! Siis mitä nää ruottalaiset oikein aattelee, uus kallis kuntosali eikä vieläkään saunaa!! Vaan joku perkeleen valoterapiahuonepa on rakennettu niin että ku saunattommuus masentaa niin voi sinne mennä istumaan silimät sirrillään. Ja varmana makso enemmän ku joku sauna.

Istuin siskolla eilen, se oli teheny karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Sinne pittää mennä aina syömään jos on viikonloppuna vappaata. No päätettiin siinä sitte alottaa pitkänmatkan luistelu. On vaan aika kalliita ne luistimet ja minä eppäilen että keretäänkö niitä ostaa ennen ku talavi on jo ohi. Mittari näyttää +2 astetta mutta oikiasti ulukona on -15, ei ihime että pistin liian vähä vaatetta eilen. Ollaan myös suunniteltu noin 10 uutta urheiluharrastusta, tulleekohan niistä yhtäkään alotettua..

Tuo kuva on siis Moskovasta, ei täältä. Valitettavasti meikäläisen kamera on niin iso ettei sen kansa vihti palijo liikkua jos ei oo varta vasten menosa kuvia ottamaan. Harmi sikäli, pitäs sijottaa johonki kunnon kamerakännykkään.

Juusto soittelee ja sannoo että on ikävä bla bla..olen kieltänyt sitä hokemasta muuttumisluppauksia, naurattaa oikein ku ne on niin turhia. Joo, olenhan minä ihan pähkähullu ihiminen mutta kyllä minä voin muuttua, kyllä..meen vain terapijjaan ja poks, pää on taas parantunu niinku toissaviikon naarmu.

Joopajoo.

perjantai 8. tammikuuta 2010



Kävin Suomesa joululomalla. Ijyllinen joulu päätty kuolemaan ja erroon. Lähin sitte Venäjän matkalle yksin, mikä oli loppujen lopuksi hyvä kokemus vaikka Pietarisa oliki kylymää ja yksinäistä, Moskovasa vaan kylymää. Nyt oon yksin isosa asunnossa ja hilijasuus iskee vasta myöhemmin.