Joulu on juhulista pahin. En meinannu sitä viettää mutta eipä siltä Suomesa voi välttyä, tosin en ostanu lahajoja kellekkään ja itekki sain vain yhen. Hyvät pöperöt tuli sentään syötyä.
En päässy sitte (taaskaan) Ekyptiin vaan päätin ottaa bussin Suomeen, ja jynkyttelin semmoset 22 tuntia. Käytiin ensin saunomasa Niken kans ja se valitti jo 50 asteesa että on liian kuuma. Ja saunakaan ei ollu häävi ku ees ovia ei saanu kiinni. Sitte otin paikallisbussin, meinasin myöhästyä ku ensimmäiseen törmäs joku henkilöauto ja liikennevirasto piti kuhtua paikalle tarkastammaan tilannetta. En jääny paikalle asiaa selevittään vaikka olin ainua siliminnäkijä vaan kerkesin justiin ja justiin linija-autoon joka oli täynnä suomalaisia möliseviä ukkoja ja salajuopottelijoita, joitten naukkailu tosi kävi vähemmän salaseksi aamuyön tunteina ku linija-autosa oli 40 astetta lämmintä ja näistä yks kävi mölisemmään isoäänisesti suomeksi että sanokaa nyt perkele joku suomenkielen taitonen että laittavat lämmitystä pienemmälle. Ja sama ukko valitti että kaikenmaailiman kielitaijottomat ulukomaalaiset tullee Ruotsiin viemään kunnon ihimisten työpaikat, ukko ei siis ite osannu sannaakaan ruotsia.
Suomesa oli ihan pirun kylymä ku tulin ja ryysäsin ensimmäiseen italialaiseen ravintolaan jonka näin laukkuneni päivineen koska en kerennykkään Torniosa syömään aamiasta - eihän sielä mikkään paikka ois ollu auki, ei ees linija-autoasema vaan ulukona piti värijötellä. Sain jonku Turkki-flashbackin ja sanoin hyvvää päivää ravintolasa istujille, karvalakki pääsä ja rillit huurusa, ja nämä sai tietenki hillittömän naurukohtauksen.
Olen ollu siskon tykönä pari päivää, sielä syötiin mm. jouluateria. En sanonu vanahemmille mittään että olen tulosa joten ne oli yllättyneitä. Ja viihtyvät aatonvietosa ehkä noin tunnin ennen ku tuli kiire taas kotia.
Joulupäivänä oltiin perinteisisä ryyppäjäisisä ja kävin taas baarisa tunnin olemasa. Kuulemma olin tullu ex-poikakaverin isän kyyvillä pois, ei kyllä ole muistikuvia siitä matkasta. Pablo oli päätyny jatkoille johonki tuntemattomille ja Pablon sisko myös, kuten arvata saattaa.
Tuppukyläsä on yhtä kuollutta ku ainaki ja kajulla tullee vastaan vanahoja luokkakavereita lastenvaunuja kykkien. Päivän pittuus on noin kolome tuntia joten ulos ei kauhiana huvita mennä. Eiköhän sitä lauantaihin mennesä ole jo ihan kypsä lähtemään Turkuun.
