Matkaanlähtö TJ 1.

On niin kuuma ettei pysty mittään tekemään. Hiki virtaa yötä päivää sisälllä  ja ulukona. Yritin pakkailla ja siivoilla mutta energiat ei oo huipusaan. Pittää varmaan tehä se yöllä. Ei jaksa ees stressata matkasta huomena, aivo on niin jumisa.

TJ 3

Kaverit lähti aamulla. Istuttiin viimesen illan kunniaksi lasten leikkipuistosa hautausmaan vieresä ja puhuttiin mm. intialaisista hautajaisrituaaleista.Juotiin kuoharia ja pelattiin tottuutta ja tehtävää, Pirkko kävi mm. valittamasa naapurille että sen huoneesa on kuuma ja sitte me tanssittin jottain kontaktitanssia ja laulettiin karaokea. Kiinalainen ei juonu alkoholia mutta tunnusti silti mm. että oli piti meikäläistä luokan kuumimpana naisena. Yöllä keksittiin vielä mennä uima-altaalle, kiivettiin korkian aijan yli ja uitiin alasti tähtitaivaan alla. Pohojoismaisahan semmosta ei voi ylleensä harrastaa ku on liian valosaa tai liian kylymää. 

Ei onneksi tullu vartiat meitä häätämään, toivottavasti kamera ei tallentanu ns. murtautumista, koska huomena aion mennä altaalle taas ihan päiväsaikaan. Ollaan käyty sielä ahkerasti päivisinki ja mulla palo selekä aika pahasti, sielä on vammanen salamiakimuotonen kuvio ja pohkeet on ihan grillatut. Vielä eilen uima-altaasta rynnistellesä kaajuin persiilleni joten grillatusa perseesä on kaiken lisäksi mustelma.

Kolome päivää ennään, sitte jää Ranska taas taakse. Matka jatkuu Puolaan ja Turkkiin.

Lyhyempiä ja pitempiä matkoja

Täälä tuli viimenki sentään vähä lämpimämmät kelit ku Nikke tuli käymään. Käytiin mm. piknikillä ja ajamasa Route des vins, 43 kilsaa, joka tosin ei ollu mittään erasmuslaisiin jotka oli pyöräilleet viikon ja yli 500 kilsaa. Mutta kyllä tuosa oli meikäläiselle ja meikäläisen romulle pyörälle pyöräilemistä. Oli ihan mahtavata maisemat  ja käytiin viinikylisä parriin otteeseen viinejä maistelemasa. Ostin pullon mutta annoin sen lahajaksi luokkakaverille joka majotti meitä kämpäsään.

Suurin osa luokkakavereista on jo lähteny ja me ollaan Pirkon sekä Karoliinan kans käyty uima-altaalla ku sää sallii. Poltin jopa selän yks päivä. Sielä on kyllä ihan liikaa porukkaa tämmösillä säillä, kunnon uinti ei onnistu millään.

Alotin myös etäkurssit tietokonneen käytöstä sekä korraanista, tosin multa puuttuu tärkeimmät kirijat ja saan ne vasta ku tappaan Ankia Turkisa. Me mennään Etelä-Turkkiin rannikolle viettämään oikein perinteistä turistilommaa ja sieltä sitte luultavasti menen vähemmän raikkaita tuulia haistelemmaan Istanbulliin. Että loppuvuosi sitte vietelläänki Turkisa.

Matkakuumetta jos muuten haluaa pahentaa niin voi pelata tätä erittäin koukuttavvaa peliä, josa pittää arvata mistä päin maailimaa kuva on: http://www.geoguessr.com/ Huomasin tätä pelatesa että USA:sta löytyy kaikenlaista mahollista maisemaa. Ja matkakuume eiku kasvo vaan.

Turkin kesä?

Kuten varmaan ei voi olla huomaamatta jos uutisia lukkee että Turkisa on mellakat menosa. Islamihallinto veti viimesen pisaran ku ne aiko jyrätä maan tasalle viimesen puiston Istanbulin keskustasa ja rakentaa tilalle 10 000. ostoskeskuksen. Nyt se sitte on levinny mielenosotukseksi koko hallintua vastaan ja spekuloijaan jo arabikevvään kaltasesta vallankummouksesta, mihin en kyllä usko. Ei sitä Erdogania niin heleposti potkasta pihalle ja valitettavasti sen kannattajiaki löytyy maasta valtava määrä.

Käytiin kuitenki tukemasa mielenosotusta täälä Straspurkisa, josa monta sattaa turkkilaista oli myös mieltä osottamasa. Kyynelkaasuja ei kuitenkaan suihkuteltu Istanbulin malliin. Kyynelkaasuhan osa turkkilaista kulttuuria, toisin kuin esimerkiksi raki joka pitäs vaihtaa ayraniin tämän pääministerin mielestä. Muistan että vuonna pipo ja kirves sain itekin osakseni kyynelkaasuista Istanbulisa yliopistolla ku sieläki oli omaksuttu tämä tapa hajottaa opiskelijoitten järijestämä mielenosotus.

Eilen oli paperin pallatus ja Nikke vielä jako panniikkiaan, ku se piti pallauttaa puoliltaöin ja tämä oli vielä kello yhentoista jäläkeen kirijottamasa työtä ja paperin ulukonen muoto oli miten sattuu. Lopulta se joutu lähettämmään sen iliman tiivistelmää, liitteitä, sisällysluettelua ja keskellä olevan tyhyjän sivun kans. Hyvin suunniteltu paperi ei auta jos ei pysy aikataulusa mukana. Minä olin lähettäny paperin jo iltapäivällä ja jappasin ulukomuojon ja kielentarkistuksen kans monta päivää, sisältö vähä niin ja näin. Jos ois yhistäny Niken sisällön ja meikäläisen muototarkistuksen ois varmaan saanu aikaan hyvän paperin. Molemmat kirijotettiin kuitenkin Turkista joten pääjytään varmaan sammaan seminaariin, pahimmasa (parhaasa) tappauksesa toistemme töitä arvostelemaan.