Yksisilimänen hirviö

Terveisiä hulluksitulemisen rajamailta. En oo pystyny koko päivänä tekkeen mittään koska oikiaa silimää liikuteltaesa terävät tikit viiltelee vasenta.

Tulin tosiaan puolisokiaksi viime viikolla. Lauantaina lähettiin aikasin vaeltammaan ja aamulla huomasin uloslähtiesä että vasemman silimän näkökentästä osa on sumia. Aattelin että kyse on taas viallisesta piilolinssistä ja ihimettelin lissää asiaa vasta illalla palatesa ku otin linssin pois ja silimä oli vielä sumia. Sunnuntaina sumentuminen oli levinny koko näkökenttään, mutta aattelin että kysseesä on viaton silimätulehus ja menin vielä mäkkäriin (huom! ainua paikka auki sunnuntaisin) kirijottamaan gradua. Päätin kuitenki kaverien kehotuksesta mennä maanantaiaamuna lääkäriin.

Lääkärisä lääkäri kahto silimää ja lähetti minut samantien erikoislääkärille. Lääkäri eppäili vaan että tarvin uuet lasit mutta minusta näkö ei voi niin pian huonontua kokonaan samiaksi, varsinki ku mun näkö on pysyny samana ainaki viimeset viis vuotta. Menin siis erikoislääkärille joka teki mulle näkötestin. Ensimmäisestä rivistä kirijaimia en nähäny mittään. Toisestakaan en nähäny mittään. En kolomannesta, enkä muistakaan ja lopulta ku lääkäri näytti viimestä yksittäistä seinänkokosta kirijainta enkä erottanu siitäkään mikä kirijain on kysseesä tajusin että jotaki on vakavasti vialla. Pahempaa ku ootin, lääkäri sano että jos ei silimää pian leikata niin se mennee kokonaan sokiaksi, koska verekkokalvo on irtuamasa. Tämän kaiken lääkäri selitti vielä ranskaksi. Lähin ulos sokiana silimätippoista itkiä tillittäen ja tarakalta tippu kaikki paperit keskelle tietä, meinasin jäähä vielä ratikan allekin ku olin shokisa.

Aamulla jouvuin sitte menemään sairaalaan, yks kaveri tuli saattelemmaan mua ratikalla sinne. Tarkotuksena oli ehkä leikata silimää illan päälle enkä saanu syyvä mittään ennen sitä mutta kolomelta tultiinki sanomaan että ei sitä vielä tännään leikatakaan. Siis turhaan jouvuin oottelemmaan sairaalasa nälisään, enkä voinu poistua huoneesta mihinkään koska ranskalaiseen sairaala-assuun kuuluu vaan takkaa auki oleva paita eikä aluhousuja, joten joutuu siis perse vilikkuen liikkumaan vessan ja sängyn väliä. Enkä ollu ees vakavasti sairas, vain sokkeutumasa, joten käskin koko luokan sairaalaan viihyttämmään ihtiäni ku en ees telekkaria voinu kahtua. Hoitajat ihimetteli että onpa teillä palijo kavereita.

Illalla vielä lääkäri teki tarkastuksen ja ranskaa puhuva lääkäri (joista toinen puhu huutamalla jos pyysin toistaa) sano että myös oikian silimäni lasiainen (?) on heikko ja voi posahtaa koska vaan. Kyssyin että miksi ja lääkäri vaan kohhauteli olokapäitä, että joillaki vaan on tämmönen vika synnynnäisenä ja oliko muuta kysyttävää. Olin niin shokisa että ei tullu mieleen lisäkysymyksiä eikä oikeen uni linssiinkään yöllä. Aamulla heräsin ku aurinko nousi ja mietin vaan että montakohan auringonnousua näillä linsseillä ennään näkkee.

Seuraavana päivänä ei ollu taaskaan tietua leikkauksen ajankohasta, ja jouvuin varmuuen vuoksi paastuammaan koko päivän. Onneksi sitte kolomen jäläkeen mua vietiin leikkaussalliin ja hyvännäköset hoitajat flirttaili mennesä. Taas oli kaverit lähtiesä tsemppaamasa joten panniikki ei ollu suuri, vaikka pelekäsinki ”minut nukutettiin mutta tunsin silti kaiken”-leikkauskokemusta. Ei sitä onneksi tullu, ensin sain huumauttavvaa ainetta suoneen ja sitte hengittelin suhteellisen kauan naamariin ennen ku taju lähti. Sitte heräsin ja kurkku oli kipiä hengitysletkuista, ja puhhuin sujuvaa ranskaa kerranki ku hoitaja kyseli että tarvinko kipulääkettä. Sannoin että ehottomasti tarvii, koska muistin miten Terhi oli käskeny jo sairaalaan mennesä huuvella ”calmantteja” pysyvällä virralla vaikka mittään kipuja ei ollukkaan. Oikian silimän avvaaminen vaan osottautu kivuliaaksi koska valitettavasti oikiaa silimää liikuteltaesa joutuu myös liikuttammaan vasenta, joka oli tikkien ympäröimä ja jokanen silimänliike tunsi veitsenväännöltä. Sain syyvä ja juuva vasta puolenyön jäläkeen, enkä ees nähäny minkälaisia mömmöjä lappoin naamaani.

Seuraavana päivänä kaveri tuli mukkaan sairaalaan. Oli jäläkitarkastus ja siinä silimä mikroskoopisa lääkäri alako vielä puhua kännykkäänsä ja mun piti väännellä väksin avattua silimää ympäri ja katella omia verisuoniani. Eellispäivien paastokokemusten jäläkeen ei ollu ihime että tämmöstä veri- ja suonikammosta alako pyörryttä ja sannoin vaan että nyt mustenee ennen ku mut vietiin jalat ylläällä takasin huoneeseen. Sitte kaverit tuli hakemaan ja menin niitten kotia hoitoon, josa oon ollu nyt viikon. Toissapäivänä oli jäläkitarkastus, josa aiemmin kielitaijoton lääkäri puhuki nyt englantia (ja kyllä, näin sen verran että kysseesä oli sama lääkäri) ja luppaili että silimä on parantunu hyvin ja näin jopa suurimman kirijaimen, joka tosin vello eestakasin niinku oisin vetäny piriä ennen tarkastusta. Sitte lääkäri sano että otetaanpas vielä pikaset laaserihoijot ettei päähän laitetut silikonit tipaha ja sano että tämä käy sitte kipiää. Ja siinä naama laaserikonneesa se vaan alako hijomaan silimää puuduttaen silimän 5 sekuntia ennen operaatiota, ja samalla ku kahtoin tuhannen kirkkaita neonvihireitä valoja tuntu niinku silimän läpi ois leikattu puukolla aivoihin asti. Elämäni ehkä kivuliain kokemus so far. Olin tuskin tajjuisani operaation jäläkeen ja jouvuin kävelemmään silimät kiinni autolle kärsien migreenistä koko illan. Että jos joku tullee mulle valittammaan puudutuksella hoijetusta laaserileikkauksesta niin en tiiä voinku heruttaa sympatioita palijua.

Tulin kuitenki eilen takasin koska tuntu että alan olemaan taakka heille. Innostuin vielä kävelemmään kotia asosiaalisen stalakkaajan saattelemana, joka osottautu olevan herrasmies eikä yrittänyt ahistella koko viikon aikana vaikka olin heijän kämpäsään jo valamiiksi makkuuasennosa. Tuuli sitte viilteli silimiä niin palijo että kauppaan mennesä illalla en ennään kärsiny kahtua mitä tuotteita hyllyillä on, ja kaupan vartija seurasi liikkeitäni peräsä ku näytin varmasti joltain pilivesä olevalta huumehiipparilta. Tännään onki ollu silimä niin kuiva että ei oo voinu tehä mittään, kaveri tuli onneksi tänne tekemään lounasta ex tempore.

Että gradu on nyt jäisä ja muutenkaan päivisä ei oo muuta ajanvietettä ku kuunnella äänikirijoja ja kielikursseja. Aivot varmaan on tämän kokemuksen jäläkeen yhtä surkastuneet ku silimä on tällä hetkellä.

Jos ei nähä niin kopeloijaan

Juuri ku luulee että kaikki asiat mennee niin perseelleen ku vain voi niin silimästä mennee näkö ja lääkäri ilimottaa että se voi sokkeutua kokonaan jos ei sitä välittömästi leikata. Kaksi viikkua ennen gradun dedlainia. Ohojaajat ei varmaan usko ku kirjotin "anteeksi mutta voisko pallautuspäivää vähä siirtää, olen sokkeutumasa ja jouvun menemään kiireellisesti sairaalaan".

Toivotaan että sairaalasta saa hyvät puudutusmömmöt ja että lääkärit on niin hyvännäköisiä että niitä kelepaa yhelläki silimällä katella.

Vaellusta yhellä silimällä

Eilen piti tosiaan herätä jo puoli kuuvelta, mutta heräsinki sitten jo nelijältä enkä saanu sen jäläkeen unta. Oltiin menosa vaeltammaan australialaisen Kertun, saksalaisen Terhin ja sen amerikkalaisen kaverin Mellun kans. 

Mentiin junalla vajjaaan parin tunnin matka kohti Sveitsiä ja vaelleltiin Mellun opastamana. Oli ihan mahtavan aurinkoinen sää, täyvellinen vaellus täyvellisisä Pikku-Heidi-maisemisa. Lehemät vilistää kellot kaulasa ja idylliset ranskalaiseläkeläiset reippailee "marche nordique"-sauvojen kans. Oli myös mahtava kerrankin hengata päivä älykkäiten ihimisten kans. Mellu on kääntäjä ja tietää kaiken kasveista, linnuista ja kielistä. Se oli mm. opiskelemasa georgian kieltä ja kääntelee myös osa-aikasesti elokuvia Cannesin vilimifestareille.

Vaellus on kyllä ihan paras urheiluharrastus. Koitan päästä vielä kerran vaeltammaan ennen ku lähen lattiaan Ruotsiin.

Ruotsiin mennoon on ennään kolome viikkua aikaa enkä oo vielä varannu lippuja, koska oon oottanu kuhtua yhteen työhaastattelluun. Tojennäkösesti jouvun matkustaan koko matkan bussilla, mikä kestäis semmoset pari- kolome vuorokautta. Mun pitäs myös päättää muuttaakko jonku 5-kymppisen ex-näyttelijän kämppikseksi vai Ankin vanahempien asuntoon. Ankin vanahemmilla on huone josta ne haluais tosi vähä vuokraa, puolta vähemmän ku näyttelijän asunnosta. Mutta se huone on aika pieni, mulla ei oo sielä kunnon keittiötä ja työmatkaaki on enemmän. Lisäksi sieltä töihin pyöräillesä joutus pyöräilemmään Tukholman keskustan läpi mikä on välillä aika hengenvaarallista ku kunnon pyöräteitä ei joka paikasa oo. Mutta sitte toisaalta voisin säästää rahhaa uuen reissun verran. Ollan nimittäin puhuttu Portugalin reissusta heinä-elokuulla, mutta saapa nähä.

Viime yönä mentiin vielä vaellusreissun jäläkeen museoitten yöhön ja kalijalle. Olin melekeen 24 tuntia herreillä. Huomasin myös että vasemmasta silimästä on osittain menny näkö, se voi olla joku silimän kuivumisseen tai tulehukseen liittyvät juttu, mutta huomena jouvun tojennäkösesti menemään lääkäriin.

Virheitä ja onnistumisia

Huh mitä äksöniä koko viikko taas. Gradunkirijotuksen kans oli jo tarpeeksi ressiä, kunnes toinen ohojaaja laitto pallautetta ja käytännösä haukku lyttyyn koko gradun. Eli mun pittää nyt vaihtaa kokonaan kysymystä ja sen takia myös muokata reippaalla käjellä joka ikistä gradun osiota. Ja tämä siis kaks viikkua ennen dedlainia. Ja nyt en saa vastausta kelepaako muutokset, ja toinen ohojaaja ei vastaa koska on josaki Turkisa ja on kai kiinnostuneempi kaivosonnettomuuen tapahtumista ku jostain graduasioista.

Onneksi sentään gradun pallautuspäivää voi lykätä, eli jos ja kun näyttää siltä että siitä ei ajjoisa tuu tolokkua niin voi sopia uuen pallautuspäivän ennen syyskuuta. Tosin oisin kyllä halunnu kesän vappaaksi ja valamistua ainaki ennen ku täytän 31, mutta ei siltä näytä.

Maanantaina mentiin rentouttuvalle viini-juusto-illalliselle kämppisten tykö. Oltiin Terhin huoneesa vaikka Terhi ite oli menny Brysseliin. Myös turkkilainen Elli tuli sinne ja juotiin siinä sitte kaikki viinit, ja kaikki, varsinki Elli oli aika tuiskeesa ja lauleltiin sen kans Orhan Gencebayia.

(Iliman virheitä ei tuu onnistumisiakkaan tai jottain vastaavaa)

Terhin ja Kertun ranskalainen kämppis Simo tuli myös sitte kotia ja käskettiin se mukkaan meijän kans baariin. Terhi inhuaa Simua ja haukkuu sitä aina koska se on asosisaalinen ja juo kaikki kahavit ja niin edelleen. Simo tiesi baarin joka oli auki ja mentiin sinne ja vejettiin tekiiloita ja muita. Yritin aina tarijota kierrosta mutta joku muu kerkes aina ensin. Yritin myös iskiä baarimikkua ja me häiriköitiin sitä koko ajan toivomalla musiikkia. Elli ei malttanu oottaa vaan käveli kännispäisään koko ajan tietokonneelle baaritiskin taa vaihtamaan musiikkia. Ja jossain välisä se oli vetäny baarimikkua henkseleistä niin että henkselit rikkoutu ja lenteli sinne tänne. Jossain välisä baariin tuli myös Villen sisko kavereineen, jotka oli lähös aamunelijältä Amsterdamiin jatkamaan juhulia. Sitte vielä Elli alako oksentaan jossain välisä ja pistettiin se taksiin, se yrijös myös taksiin. Viehätyin Simon huolehtivaisesta asenteesta niin että alloin sen kans jossain välisä pussailemaan ja menin sitte niitten kämpille. Oli siinä Kertun ja sen australialaisen kaveri ilimeet kuvvaukselliset ku aamulla kömmin niitten keittiöön. Tulipa ainaki syötyä aamiaista kavereitten kans kätevästi. Terhillä meni kyllä ruoka väärään kurkkuun ku kuuli tästä ja kysy että "No kai nyt ainakin olit kännisä ku tämä tapahtu?"

Nyt on sitte ressiä pukannu ja myös kämpänhankintaan liittyen. Kolomen viikon päästä meen takasin Tukholmaan mutta kämppä pitäs löytää. Anki yritti kyllä niitten vanahempien huonetta kaupata, olis kyllä halapa mutta en halua missään pienesä huoneesa koko kessää asua. Muutan ehkä yhen entisen näyttelijän kämppään lähellä järviä. (No misäpä Tukholmasa ei ois lähellä mutta täsä se on varsin lähellä). En kyllä tiijä minkälaisia tyyppejä sielä on kämppiksenä ja miten kaho tää taiteilijatar on. 

Oli miten palijo ressiä tahansa niin huomena lähen Terhin ja Kertun kans vaeltammaan koko päiväksi Sveitsin rajalle. Että aamuviijeltä sitä varten sitte ylös. Ehkä on kuitenki turvallisempaa rentoutua tänä viikonloppuna muilla keinoilla ku alkoholin avulla.