Tällä viikolla muutin 39. kerran ja alotin taas uuet työt. Suomesa kävin kolome kertaa, ensin Turusa kirijotusseminaarisa, sitte pohojanmaalla ja sitte vielä Helsingisä yhen Afrikka-harijottelun haastattelusa. Turusa oli lepposaa ja saatiin inspiroitua meijän projektia lissää. Pohojanmaalla oli lumista ja ohojelmaan kuulu mm. Badding-coverin konsertisa käymistä sekä karaokea. Helsinkiin menin P:n kans laivalla. Haastattelu oli rento eikä mun ranskan taitoja testattu. Kuulen harijottelupaikasta parin viikon sisällä.
Muuttua varten mulla ei oo ollut autua joten olen raahannu kamoja metrolla ja bussilla, en voi suositella tätä kenellekkään. Anki auttaa hakemaan viimeset kamat sitte kunne tulevat Päärynän kans Ankaran-matkaltaan.
Uusi kämppä on ihan mieletön vanaha kämppä, jonka omistaa Ankin entinen klarinettiopettaja ja tämän naisystävä. Tyypit on 7-kymppisiä ylitaiteellisia humanisteja, toinen muusikko ja toinen kuvataiteilija. Kuvataiteilija on koristellu asunnonki intialaisaiheisilla esineillä ja muusikko heiluu ympäriinsä arabialainen myssy pääsä ja soittelee pianua ja klarinettia seinän takana. Koska ne lähtee lokakuuhun asti kesäasunnolleen kuhtuttiin meikäläinen eilen alakertaan illalliselle. Jos oon silimiä pyöritelly täsä kämpäsä niin alakerrasa ne melekeen tipahti päästä. En oo koskaan käyny missään yhtä koristeellisesa asunnosa, museosa tai muusa paikasa ylipäätään. Nää on kerräilly itämaista taijetta vuosikymmeniä Intiasta, Egyptistä, Italiasta, Turkista ja muista paikoista, ja kellarista oli tehty ihan järijettömän hieno orientalistinen galleria-asunto. Suomalaisen hullun heebon avulla tyypit oli asennelleet satakilosia kiviä, buddha-patsaita, suihkulähteitä, roomalaisen kylypyhuoneen ja keskiaikasia patsaita sinne tänne. Yks seinä oli tiilinen ja toinen marmoria, katto oli koristeltu sinisellä taivaalla ja tähet tehty sinne kultakoristeilla.
Juotiin ilta viiniä ja syötiin illallista näitten taiteilijoijen kämpäsä, ja puhuttiin eksistentiaalisista kysymyksistä, politiikasta, estetiikasta, kielistä, Pentti Saarikoskesta (!), sammakoitten parittelusta, Tina Rosenbergista ja teknologiasta. Haluan itekin olla 7-kymppisenä yhtä avarakatseinen tyyppi joka on matkustanu ympäri maailimaa ja teheny jotaki luovaa.
Minä en koe elämääni tienä,
matkana kehdosta hautaan,
vaan esineenä, astiana
joka vähitellen täyttyy
ja täyteen tultuaan hajoaa.
