Nyt näyttääki että turkin meijän turkin kurssi on liika heleppo. Siis ossaan jo kaikki jutut joita täsä syksyn aikana tullaan opiskelemaan, joten vähä turhauttava homma se on. Kuulin että kaks meijän ryhymästä pääsee ens kesänä johonki kielikurssille Turkkiin ilimaseksi, tosin jos se valitaan parhaan kielitaijon perusteella niin tietenki ne pari puoliturkkilaista pääsee sinne, ja jos taas homma arvotaan niin arpaonniahan meikäläisellä ei oo.

Töitä en tietenkään oo saanu, en ole vihtiny kaikenmaailiman puhelinmyyntihommia hakiakaan, vaikka kohta varmaan jouvun. Eli siis tekemisenpuute uhkaa taas iskiä, liikaa rahaa ei oo niin että vois esimerkiksi mennä matkustelemaan tai rajattomasti harrastaa maksullista kulttuuria. En oo oikeen uskaltanu hakia töitä Tukholmastakaan, ku sielä pendlaaminen tuntus tosi hankalalta hommalta eikä varmaan ois ees rahan väärti.

Olen alakanu käymään kuorosa, mutta sielä on jotenki vähä nössyä porukkaa. Mikä siinä onki että vaan tietynlaiset tyypit mennee lukkeen tiettyja aineita ja harrastaan tiettyjä asioita? Haluaisin olla mukana teatteri- ja vasemmistolaisporukoisa ihan vaan siksi että tietää jo etukätteen että sielä on mukavia tyyppejä, mutta ku ei se teatterin eikä politiikan teko itesään meikäläistä kiinnosta. Pitäs varmaan ite perustaa joku lauluryhymä johon sais tulla vaan kiinnostavia ihimisiä. Vaikka sitte on kyllä se vaara että joutusin lopulta potkasemmaan ihteni ryhymästä pois.

Loppuviikon ohojelmasa koiran kusetusta ja sitten gasque, jota varten ostin "halavat" juhulavaatteet kirpputorilta, mutta loppujen lopuksi lisävarusteeksi hankittujen meikkien ja asusteijen kansa ei lopputulos ollukkaan niin halapa..