Olin yötöisä ja ihan helevettiähän se oli. 10 tunnin yötyöputken jäläkeen on olo niinku olis erittäin vahavassa ja epämiellyttäväsä humalasa. Heräsin sitte klo 19.30 illalla. Herra Juusto oli jäänyt Tukholmaan ku ei jaksanut tulla mukkaan aamulla. Ja vielä hetki sitten soitteli kännisä Tukholmasta kun ei älynny lähtiisä tarkistaa mihin aikaan Uppsalaan tullee junia yöllä - no eihän niitä tule! Juuston kaveritki soitteli minulle että olenko raivoissani, no anteeksi vaan jos satun soittamaan ja kysymään misä tyyppi on ku piti tulla jo 14 tuntia aikasemmin eikä mittään ole kuulunut. Kyllä tää liikenne on täälä ihan perseestä, ylihinnoteltua ja mihinkään ei silti pääse.
Tukholmasa pendlaaminen ja yötyö vie energiat niin ettei jaksa opiskella vaikka juuri opiskeluja rahottaaksenihan minä töitä olen hakenut. Apsurditeetin huipentuma. Miksen voinut opiskella jotaki hyövyllistä josta maksettaski jotakin, sitten joutuu koko elämänsä olemaan näisä paskavittupuhelinhommisa. Viikonloppuyönä lompakkonsa ja puhelimensa hukanneitten puhelut on kyllä sitä luokkaa että en ehkä halua koko elämääni sitä hommaa tehä. Ja turkin kielen opiskelun hyövyt on varmaan samat ku genusvetenskapin opiskelustakin, ku ei sitä kieltä kuitenkaan sujuvasti opi. Ja Juusto ei halua muuttaa Turkkiin, joten siitä syntyy taas uusi konflikti. Ensi kesänä minä haluan kuitenkin sinne lähtiä, ja sitten näkkee mitä tapahtuu. Miksi pittää aina olla ihimisiä joitten valintojen takia pittää ite luopua omistaan? Ja jos he luopuvat omistaan minun valintojeni takia niin lopputulos on yhtä huono.
Kävin kahtomasa Inglorious Basterds-leffan joka oli ihan jees mutta ei nyt Tarantinon paras leffa, vaikka väkivalta vanahalla ouvolla tavalla naurattikin. Jopa väkivaltaleffoja ylleensä karttava siskonikin tykkäs elokuvasta. Huomenna on sitte 4 tuntia kuoroharkkoja, siinä oli seki viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti