sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Kuukauven päästä kojittomana

Mikkään ei oo kääntynyt parempaan suuntaan. Päivittäin sähköpostiin tunkee "kiitoksia hakemuksestasi, valitettavasti emme ees jaksaneet lukia sitä vaan otimme sen mimmin jolla oli hyvännäkönen kuva liitteenä"-tyyppisiä viestejä. Mää oon menettänyt uskoni siihen työnsaantiin nyt täysin. Kuukauen päästä olen ei vain eronnut ja työtön vaan myös kojiton. Loistava tulevaisuus eesä. En tiiä millä helevetin kiinnolla ne muut niitä töitä onnistuu hakemaan. Pittääkö oikiasti olla vaan sukua työnantajalle, vai pitäskö yrittää näyttää bimbolta ja laittaa seksikkäitä kokovartalokuvia hakemukseen? Vai pitäskö valehella että on vuosien työkokemus ja kaupallisen alan koulutus jos hakkee johonki vitun kaupan kassaksi? Eikö riitä että puhhuu 10 kieltä jos haetaan kielitaitosta ihimistä? Vai luuleeko että meikäläinen on liian kaukana eikä voi muuttaa eri puolelle Ruohtia?

Nyt olen siskon tykönä. Olin muutaman päivän sairaana ja tottakai sillon pamahti myös netti pois, eikä tekninen tukikaan osannut sanua mittään järkevää syytä siihen, kielsivät vaan minua soittelemasta sinne ja sannoivat että soittavat takasin - sitä ei tosin sanottu, tapahtuuko se ens viikolla, ens kuusa vaiko vasta seuraavasa elämäsä. Ja jotta se ei ois vielä riittänyt, niin tietokonneen ja kaiuttimien välinen johtoki lörpsähti niin ettei voinu mussiikkia kuunnella. Jouvuin siis oikiasti kahtoon Oprahia tv:sä, siinä joku entinen pastori oli hairahtunut homoksi mutta kävi nyt terapiasa ja vakkuutteli olevansa taas hetero.

Kikka-juhulien valamistelluun on laitettu enemmän aikaa ku opiskelluun koko kevätlukukauella. Olen ostanut vaalianpunasen hammeen (!!!), kynsilakkaa ja kaikkia muuta tarpeetonta viimesillä rahhoilla. Elämän viimenen kohokohta täytyy valamistella huolella.

Nyt olen siskolla ja nenästä turahti vielä semmonen oikein kunnon nenäverenvuoto joka ei meinannu lakata millään. Hirviä tunne olla tukehtumaisillaan ommaan verreen, koirakaan ei jaksanut juua niin palijua verta lattialta vaikka se ylleensä tykkää sitä lipitellä naamaan. Toinen suuri herkku on hevosenpaska ulukona ja kaikkiin muihinki ulosteisiin pittää nokka tunkia.

Sisko käy treffeillä koko ajan ja valittaa että miksi kaikki miehet roikkuu oven takana, vaikka hän on ite se joka suurimmaksi osaksi kuhtuu niitä miehiä johonki. Minä taisin päästä erroon siitä viimesestäki soittelijasta ku muutaman kerran valitin raivona sille tavaroista joita se ei hae mun kämpästä, kuten itämättömät tommaatinvarret, noin 100 kilua vaatteita, tietokone, muutama kitara ja espressokeitin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti