Istun Istanbulisa Golden Hill-hotellisa ja voisin tappaa tästä näköalasta. Eri kokosten, näkösten ja ei-niin-takkuulla-vatupassin-mukkaan rakennettujen talojen yllä. Niitten takana häämöttää Istanbulin loputon kaupunki, sinisen violetti taivas ja moskeijoijen minareeteista loistavat valot.
Vastapäätä loistava sinikupolinen moskeija taitaa olla Süleymaniye-moskeija joka oli kaupungin suurin ennen ku Sultan Ahmet rakennutti omansa.
Suomesa vaan ihimetellään että miksi opettelen niin "outua kieltä" ku turkkia. Kysseistä kieltä puhhuu periaatteesa 100 milijoonaa ihimistä maapallolla. Turkkilaiset kielet on viijenneksi suurin kieliryhymä ja pelekästään Turkisa assuu 80 milijoona ihimistä - Suomesahan on siis 5 milijoonaa ihimistä eikä sitä ulukomailla puhu ku jottain puoli milijoonaa ihimistä. Ihteni mukkaanlukien.
Täälä Turkisa mää oon tavannu turkin lukijoita Intiasta, Algeeriasta, Malesiasta, Indonesiasta, Venäjältä, USA:sta, Saksasta, Ranskasta, Libanonista, Italiasta ja Ruohtista. On ihan hauska tavata erimaalainen versio itestään. Venäläisellä mimmulla on jo väitöskirija turkologiasta, omat turkkilaiset vaihtoaikaset kaverinsa sekä kauhumuistot asuntolan dormitoriosta.
Indonesialainen mimmu nauttii shoppailusta Istiklal Caddesilla, josa vaatteet on kotimaan muotivaatteita halavempia. USA:lainen mimmu oottaa Parriisin lentokentällä 19 tuntia ja matkusta yhteensä 40 tuntia päästäkseen viikoksi Istanbulliin. Kaikki oottaa jännityksellä reissua Vanniin, koska kukkaan ei oo aikasemmin käyny sielä ja kaikkien mielestä täälä on tällä hetkellä hemmetin kuuma.
Aamulla ku seisoin muijen mimmujen kans oottamasa bussia, myöhästynneen lennon vuoksi vähän nukutun yön jäläkeen, ja onnistuin löytämään arvailun perusteella muut mimmut, hyökkäsi yhtäkkiä ruohtalainen luokkakaverini porukkaan. Se oli saanu 10 päivää aikasemmin viestin että nyt sun lippu on varattu, vaikka se oli tulli omin päin jo kuukautta aikasemmin Istanbulliin. Siinä sitte ihimeteltiin tätä ouvosa paikasa vieraaseen ihimiseen ilimiötä kunnes väsymys vei voiton nauruhysteriasta.
En oo aikasemmin ollu järijestetyllä turistimatkalla, se on Turkin kulttuuri- ja turismiministeriön järjestämä hyvin intensiivinen kurssi. Joka ejustusmaasta on kaks henkilyä, minä siis oon täälä ruotsalaisena. Suomesahan ei voi turkkia opiskella joten sieltä ei opiskelijoita ole. Me asutaan hienosa hotellisa josa on ymmärryskyvyn ylittävät seinäsuihkut ja Topkapı-painettuja tohoveleita. Moskeijoista kaikuviin aamurukkoushuutoihin herrääminen kello 5 ei oo vielä alakanu vituttaa.
Ossaan selittää asiani turkiksi, en vaan ymmärrä siitä mittään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti