Everything goes to Hell anyway?

En saa tehä kokkeita englanti-turkki sanakirjan avulla vaan piti hankkia turkki-turkki sanakirja. Ihan niinku ei ois tarpeeksi haastetta tehä turkiksi kirjallisuus-, perinnekirjallisuus-, kielitieje- ja kielioppikokkeita ku en oo a) elläisäni lukenu turkiksi yhtään kirijaa ja b)mun ei oo ikkään tarvinu oppia yhtään kielioppitermiä turkiksi joten ne pittää alusta asti tankata. Tosi kiva, çok güzel yeah. Tojennäkösesti homma kaatuu jo siihen etten tajua koekysymyksiä, voi mikä vitsi.

Monastikko Suomesa (tai Ruotsisa) sitä ystävystyy jonku kans joka alakaa kajulla juttelemmaan ventovieraana? Menin syömään yhteen halapaan paikkaan (4 lajin ateria 2,5 eurua) ja sielä yks nainen kysy että oonko englantilainen. Se oli alakanu opiskelleen englantia ja sovittiin että reenataan turkkia ja englantia yhesä. Se oli 35 ja sillä oli vaunusa kaksoset. Kesäsin se kuulemma on kuvataiteilija Etelä-Turkisa ja muuten opettaja ala-asteella. Se sano ettei sillä oo palijo kavereita täälä ja me vaihettiin numerot.

Kaveri kävi ja siihen liitty kaks matkaa Istanbuliin, jotka oli tietenki hupasia kuten aina. Mm. 6 henkiä yhesä henkilöautosa 4 tunnin verran, "pullon"pyöritystä ja yöpymistä siskonpejisä Aasian puolella jossain ihime slummisa olevasa luksuskerrostalosa. Turismista sai yliannostuksen ja tuumattiinki että matkailun huonoin puoli on se että "joutuu" käymän pakollisisa nähtävyyksisä - jotka minä kylläki lahakkaasti oon onnistunu välttämään. En esim. käyny Eiffel-tornisa Parriisisa, en kiivenny Milanon kirkon katolle enkä jaksanu jonottaa Sagrada Familiaan Barcelonasa. Moskovasa en menny Leninin mausouleumiin enkä huolimatta siitä että oon asunu Tukholmasa pari vuotta ole ejelleenkään maksanu sissäänpääsymaksua Wasa-laivaan. V-mäisimmät kokemukset ulukomailla liittyy justiin turistinryöstöpaikkoihin.

Sensuuria

Koeviikot menosa...bloggeri on pistetty sensuuriin täälä mutta jostain syystä omalle sivulle pääsen kuitenki - en vaan lukemaan muitten blogeja! Virittelen sensuurinkiertosysteemejä kuhan kerkiän.

Kasvisreseptejä

Täytyy sanua että nyt oon kunnostautunu ruuanlaiton saralla, täälä ku on tuoreita raaka-aineita aina saatavilla muttei valamisruokia. Kasvisruokia ei ravintoloista saa ja alakaa jo etua kanadönerit. Täsä on pari reseptiä tältä päivältä:

Kesäkurpitsalätyt

Raasta sipuli ja pari kesäkurpitsaa, sekota 2-3 munan kans ja mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Paista voisa ja tarijoile keitettyjen perunoitten sekä jugurtti-fetajuustokastikkeen kans.

Täytetyt munakoisot:

Halakase munakoisot. Paista täytettä varten pannulla pari sipulia, valakosipulia, herkkusieniä, kuorittuja tommaatteja (tai tommattimurskaa/pyrettä), persiljaa, pippuria, suolaa ja tietenki älyttömästi ölijyä. Jos on laakerinlehtiä niitäki voi käyttää. Täytä munakoisot ja paistele 180 asteesa parisenkymmentä minnuuttia. Päälle voipi vielä ripotella juustoraastetta rasvasuuen maksimoimiseksi.

Kreikkalainen sallaatti:

Sekota sallaattia (kerä- tai rucolaa), 200g fetajuustua (tai beyaz peyniriä), punasipuli, mustia olliiveja, tommaatteja ja pilikottuja kurkkuja keskenään. Lissää joukkoon olliiviölijyä, etikkaa (tai punkkua jos talosta ko. aine sattuu puuttumaan), pippuria ja suolaa. Nauti viinin kans jos sitä valamistumisvaiheesta sattu vielä jäämään jälelle.


Huomena lähetään konkkaronkalla Istanbulliin hakemaan Kipparia. Jee!

Kissoja ja koiria ja ties Mitä

Onpa jotenki aikaansaamaton viikko ollu. Tietosesti ainakaan en ole turkin kieltä kehittäny yhtään, tosin kyllähän sitä kuulee joka päivä ja sanakirijan kans taistelua on lukeminen, minä ku luen yhen sivun tunnisa niin siinä voi laskia miten kauan yhen kirijan lukemisseen mennee (ja sanakirijankaan kans käännetysä lopputuloksesa ei oo mittään järkiä).

Yliopistolla piti käyvä turkkilaiselle tv-kanavalle essiintymäsä, tosin loppujen lopuksi selevis että kysseesä on vaan meijän kuvvaaminen videolle, ei niitä kiinnostanu meitä oikiasti haastatella taikka ees kysellä nimiä. Että se siitä julukisuuvesta sitte. Kaiken lisäksi mun kans sielä ollut mimmi on se josta Puolalaisella ja Vuokranantajalla oli riitaa, en tiiä onko kysseesä sama tyyppi jonka kans Vuokranantaja on pettäny Puolalaista.

Joka tappauksesa Puolalaiselta oli menny kuulo toisesta korvasta kun oli puhistanu sitä liian kovasti. Se on nyt täysin k-tyny täälä olloon ja nimenommaan Vuokranantajaan ja sano tännään että on päättäny palata Puolaan. Vuokranantaja ku ignooraa sen täysin ja käy vaihtareitten kans bilettämäsä ja sillä on ilimeisesti sutinaa tämän naisen kans, ken tietää miten vakavasti. Ja Puolalainen on valamistunut juristiksi mutta ei saa täältä mittään kunnon töitä ja joutuu työskentelleen englanninopettajana pimiästi. Ei ole siis hyvä seurata kettään toiseen maahan vain ko. henkilön takia, ja paskaksi palijastunu mieshän ei muutu, sehän on fakta. Mutta on harmillista jos Puolalainen tosiaan aikoo lähtiä lähiaikoina, se on oikiastaan mun paras kaveri täälä.

Portugalilaisilla oli billeet yöllä ja kaks turkkilaista oli täälä yötä, sen lisäksi yks romanialainen vaihtari löyty aamulla meijän sohovalta. Ensimmäiseksi aamulla sain myös kinastella naapurin akan kans, joka valitti porttaikkoon tulleesta kulukukoirasta (!!!) ja väitti kivenkovvaan että se on MEIJÄN koira ja että me ollaan se sinne pistetty tärisemmään. No niin varmana. Hullu akka, valittaa joka kerta jostain ku kävelen oven ohi. Turkkilaiset soitti sitte johonki paikkaan josta ne kai haki koiran (=listittäväksi). Kulukukoiriahan täälä vilisee joka nurkalla, jokku on varsinki näin talavella erittäin laihoja. Ja mustia kissoja juoksee tien yli tämän tästä.

Epäonnistuneita günthereitä

Enpä oo jaksanu taaskaan päivittää kuulumisia, sen verran on ilimeisesti kuitenki tekemistä. Viikonloppu meni meleko rauhallisesti, perjantaina käytiin yhellä kalijalla paikasa josa Mitällä on kaveri töisä. Vesipiippuaki tuli polteltua ensimmäistä kertaa täälä, tietenki Mitä oli ollu sieläki joskus ite töisä. Vuokranantaja ja Puolalainen ei ollu menotuulella.

Lauantaiksi oltiin suunniteltu Günther-billeet, mutta kukkaan ei jaksanu pukkeutua Güntheriksi (olen ite Ismailin kans jo pikkusen kyllästyny siihen että kukkaan muu ei halua saattaa ihtiään naurunalaseksi). Sitte Puolalainen sai jonku itkukohtauksen ku oltiin ensin pelattu juomapeliä ja mm. demonstroitu meijän suosikkiseksiasentoja. Poseerauskuvat on mun kamerasa joka jäi Vuokranantajan kämpille. Matkalla baariin Puolalainen keksi että haluaa erota Vuokranantajasta ja ilimotti sen järkevästi matkalla baariin, mistä seuras riitaa. Mentiin baariin josa oli Erasmus-ihimisiä ja sielä oli jotain tyyppejä joista Vuokranantajalla ja Puolalaisella on jottain mustasukkasuusjuttuja, jottain huutua siinä oli mutta minä en jaksanu seurata tilannetta aktiivisesti. Puolalainen lähti kottiin ja me muut Vakiopaikkaan,josa meikäläinen oli mm. taas tanssinu tuoleilla ja oli meno päällä. Koko matkan kottiinki hyppelin pitkin penkkejä ja joku polliisi siinä oli eppäilevän näkösenä ajanu ohi autolla.

Seuraavana päivän Puolalainen ja Vuokranantaja oli sopinu riitansa, tosin eiköhän uusia oo luvasa tulevaisuuvesa.

Koko sunnuntai tuli vietettyä sängysä syömistä lukkuunottamatta. Ja eilen kävin perinteisellä ilimasella kalijalla, tosin väärinkäsityksen takia skorppari luuli etä olen menosa sinne sen kans, ja sielä se istu kavereitten (mm sen joka on ihastunut minnuun) kans oottelemasa. Meikäläinen kävi tasan sekunnin istuun siinä ja ku äkäsin Norjalaisen niin häippäsin heti pois. Skorppari kun ei tiijä että me ollaan kimpasa Mitän kans ja sitä tuntuu vähän tyhymältä ilimottamalla ilimottaakki ku ei meijän välillä periaatteesa ole ollut mittään. Baarisa kaikki moikkas mua Ismailina, se on unohtumattomampi hahamo ku Miikkulainen.

Sitte vielä yöllä joku tuntematon oli laittanu mulle tekstiviestiä ja yritti soittaa ennen aamuseittemää. Numero ei ollu Skorpparin, tämän ihastuneen kaverin eikä muittenkaan mun tietämien friikkien. Ei ehkä pitäs jatkosa antaa numerua kellekkään.