En saa tehä kokkeita englanti-turkki sanakirjan avulla vaan piti hankkia turkki-turkki sanakirja. Ihan niinku ei ois tarpeeksi haastetta tehä turkiksi kirjallisuus-, perinnekirjallisuus-, kielitieje- ja kielioppikokkeita ku en oo a) elläisäni lukenu turkiksi yhtään kirijaa ja b)mun ei oo ikkään tarvinu oppia yhtään kielioppitermiä turkiksi joten ne pittää alusta asti tankata. Tosi kiva, çok güzel yeah. Tojennäkösesti homma kaatuu jo siihen etten tajua koekysymyksiä, voi mikä vitsi.
Monastikko Suomesa (tai Ruotsisa) sitä ystävystyy jonku kans joka alakaa kajulla juttelemmaan ventovieraana? Menin syömään yhteen halapaan paikkaan (4 lajin ateria 2,5 eurua) ja sielä yks nainen kysy että oonko englantilainen. Se oli alakanu opiskelleen englantia ja sovittiin että reenataan turkkia ja englantia yhesä. Se oli 35 ja sillä oli vaunusa kaksoset. Kesäsin se kuulemma on kuvataiteilija Etelä-Turkisa ja muuten opettaja ala-asteella. Se sano ettei sillä oo palijo kavereita täälä ja me vaihettiin numerot.
Kaveri kävi ja siihen liitty kaks matkaa Istanbuliin, jotka oli tietenki hupasia kuten aina. Mm. 6 henkiä yhesä henkilöautosa 4 tunnin verran, "pullon"pyöritystä ja yöpymistä siskonpejisä Aasian puolella jossain ihime slummisa olevasa luksuskerrostalosa. Turismista sai yliannostuksen ja tuumattiinki että matkailun huonoin puoli on se että "joutuu" käymän pakollisisa nähtävyyksisä - jotka minä kylläki lahakkaasti oon onnistunu välttämään. En esim. käyny Eiffel-tornisa Parriisisa, en kiivenny Milanon kirkon katolle enkä jaksanu jonottaa Sagrada Familiaan Barcelonasa. Moskovasa en menny Leninin mausouleumiin enkä huolimatta siitä että oon asunu Tukholmasa pari vuotta ole ejelleenkään maksanu sissäänpääsymaksua Wasa-laivaan. V-mäisimmät kokemukset ulukomailla liittyy justiin turistinryöstöpaikkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti