Päivä 13: Valo

Tää kuva on (taas vaihteeksi) Istanbulista Sokollu Mehmet Pasa-moskeijasta.

Eilen tuli taas tirpastua kännit, mentiin ensin syömään Vuokranantajan ja Norijalaisen kans, sitte ostettiin vodkaa ja salakulijetettiin se keilahalliin josa keilaillesa hörpittiin menemään. Olin sentään parempi ku Norijalainen joka heitti mm. takaperin pallua jalakojen välistä.

Bursasa tutustumani sohovasurffaaja oli kavereineen täälä, näin tyyppiä tosiaan 2 sekuntia. Sannoin vaan että hei, mitä kuuluu ja kyssyin lähteekö ne keilaamaan mutta aikovat jäähä baariin ja myöhemmiinkään eivät halunneet liittyä meijän seuraan.

Me mentiin perinteiseen Ylösalas-baariin ja sielä tuli sitte juotua raakaa giniä. Näin myös tyypin jonka kans oon ollu 4 kuukautta FB-kaveri mutta jota en oo ikinä livenä tavannu, no senki kans keskusteltiin tasan 2 sekunttia. Ja pöytään tullu turkkilainen osas flaamia, ja flaamiksi käyvysä keskustelusa selevis että seki oli oppinu sitä Belgian Gentisä. Ja se ruukas käyvä samasa turkkilaisesa leipomosa jonka lähellä me asuttiin josa minäki aina kävin ja puhhuin turkkia.

Alakerrasa soitti hyvä jazzbändi ja ensimmäistä kertaa Norjalainen ei tanssinu koska "oli paskaa mussiikkia". Me tanssittiin kyllä Amerikkalaisen kans jopa lavallaki. Yritin kännisä saaha Vuokranantajan vastaamaan muutamiin kysymyksiin liittyen Puolalaiseen jonka kans ne eros mutta eihän se mittään taas puhunu. Ja Puolalainen on vaan katkerana eikä voi olla sekunttiakaan miettimättä Vuokranantajaa vaikka tämä on ihan täysi paska.

Me vietettiin koko päivä Mitän kans sängysä vaikkei hurjaa krapulaa ollukkaan. Aamiaista syötiin illalla puoli kaheksalta. Olen joka päivä enemmän lovena siihen jäbään. Mutta kuukauen päästä on pakko palata toiselle mantereelle ja etäsuhteethan on tuhhoontuomittuja jo alun alakaen.

Päivä 12: Arkeni

Meijän keittiö on ylleensä räjähtäny, varsinki jos on vesikatko eikä voi tiskata. Kämppiksistä 4 on turkkilaisia ja 2 portugalilaisia. 7 ihimistä + niitten poika/tyttökaverit, kaverit, enot ja enon serkut, panot, kaverien panot ja muut epämääräset vieraat. Välillä ei voi laittaa ruokaa koska 5 ihimistä on jo tekemäsä ko. asiaa ja kaasuhellalla on vaan kaks liettä. En malta oottaa että pääsen ihan ommaa keittiötä käyttämään.

Koko kämppä on muutenki räjähtäny ja vuokranantaja ei vaan kertakaikkiaan saa aikaseksi  tehä mittään imurittomuus-ongelmalle. Täälä ei oo siis imuroitu kuukausiin ja etteisesä sentään on kokolattiamatto! Oman huoneen olen sentään (luonnollisesti turkkilaisittain) varrettomalla harijalla kontaten lakasta ja mopata. Mutta kyllä vituttaa ku ei kehtaa tuua (ainakaan naispuolisia turkkilais-) kavereita kyllään ku kämppä on niin pirun räjähtäny. Ja mölyä täälä riittää myös öisin ja aamusin.

Tottakai yksin asuminen on myös vitun tylsää eikä voi koskaan laittaa yhesä ruokaa, kahtua huonoja elokuvia tai valittaa kellekkään pesuhuoneen kunnosta. Ei voi myöskään soittaa kämppikselle jos avvain on unohtunu tai jos kaupasta tarvii jotaki. Tai lainailla kämppiksen ruokia jos itellä ei satu olemaan kaikkia aineksia. Ja yksin asunnosa tulle muutenki paranoidi olo, mulla ainakin, vaikkei kämppisten kans parhaita kavereita oltaiskaan.

Päivä 11: Hullua

Otin tään jalakapalloaiheisen kuvan hulluksi kuvaksi koska jalakapallofannius täälä on tosiaanki hullua. Ko. kuvasa kimppataksin kuski oli pukenu auton istuimilleen fanipaijat. Ihimiset taistelee käsirysysä jalakapallon takia enkä oo tavannu yhtään ihimistä joka ei oo valinnu suosikkijalakapallojoukkuetta. Jalakapallon kannattaminen on tärkiämpää ku politiikka tai vaalit.

Jääkiekkua täälä ei seurata enkä mitenkään löytäny mittään tv-kanavaa joka lähettäs maailmanmestaruusottelun finnaaliottelun. Jouvuin sitte kuuntelemmaan netistä suomalaista radioselostusta samalla ku askartelin Tuppukylä-aiheisia matkamuistomagneetteja. Olin kyläsä Mitän siskolla ja sen miehellä ja neki pakotin kuuntelemmaan, kuulemma arabialta kuulostaa suomen kieli. Suomalaiset ku taas luulee että turkki kuulostaa arabialta tai jopa turkkilaisia arabeiksi. Ei siis tarvinu hypellä suihkulähteisiin/muihin vesipaikkoihin ja juuva kuohuviiniä koko yötä vaikka Suomi voittiki.

Sunnuntaina aiotaan mennä kahtomaan jalakapallua, huomena piti mennä liftaamaan mutta ukkosta on luvattu. Ja missasin tutuntutun häät sen takia että Mitä lupas lähtiä mun kans siskolleen kyllään Länsi-Turkkiin mutta nyt se sisko oliki sitte tulosa kahtomaan suvun uutta kakrua eli Mitän siskontyttyä tänne. Eli taas on matkasuunnitelmat peruttu. H-n tuppukylä.

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Tämän haasteen tekeminen kestää nähtävästi noin kymmenen vuotta. Kahavia täälä on vaikia saaha ja se on erittäin kallista, onneksi löysin tämän kahavin lähikaupasta joka maksaa "vain" 3,5 eurua/250g.

Eilen oltiin juomasa viiniä amerikkalaisen kaverin kans ja oli lystin pukannu. Tämän tyypin kans tahtoo aina venähtää aamupuolelle ku sillä on niin mielenkiintoset jutut.

Vuokranantaja oli sitte pettäny sen tyttöystävää ja se lähtee huomena takasin Puolaan. Tännään siis läksiäistunnelmisa. Minkäs teet, miehet on ilimeisesti kaikki säälittäviä sikoja. Jos josaki niistä ei näytä vikkaa olevan niin jotaki on jääny huomaamatta.

Minäkään en sitte tajunnu varata lentua ajjoisa, oottelin vielä että pääsisin kesäkursseille tai keksisin muun keinon jäähä tänne pitemmäksi. Nyt jouvun sitte ostamaan kalliimmat lennot. Olin myös saanu asunnon Ruotsisa ja siitä pittää maksaa vuokraa koko kesä.

Päivä 9: Päivän asu

Tämä paita on ostettu Istanbulista josta löytyy kaikkia outua tavaraa.

Tuntuu etten kerkiä mittään vaikkei mulla muuta ookkaan ku vappaa-aikaa.. Eilen pijettiin Euroviisu-kisastudiota ja yllätykseksi niin Norja, Turkki ku Puolaki tipahti mutta Suomen dippadaa se vaan jatkoi finnaaliin. Tuli sitten juotua viiniä taas vaikka viime viikolla muka alkotin alkolakkoilun. Joopa joo.


Sain asunnon Ruotsin tuppukylästä ja vastasin kiitos kyllä koska sieltä ei muuten mittään saa koskaan. Ja oma keittiö kuulostaa luksukselta, oon jakanu asunnon jonku kans viimeset 4 vuotta.