Mutafutisviikonloppu on ohi ja hurijaa menestystähän sielä saatiin - ei välttämättä pelitulosten suhteen vaan näkyvyyen ja ejustuksen. Kyllä kannatti lähtiä.
Synttäri-iltana menin osakunnalle juomaan siideriä, sielä oli joku koopo ukko baarimikkona joka mm. ääneen paheksu sitä että join siideriä enkä kalijaa. Päävyin kuitenki sieltä lopulta harppukonserttiin (!) josa soitettiin skottilaista harppua ja kelttiläistä viulua, ku ne illanviettokumppanitki sinne kerta oli menosa. Eipä ois kyllä muuten tullu lähettyä semmoseen konserttiin. Kerkesin sitte nukkumaan kokonaista kolome tuntia ennenku piti lähtiä kohti lentokenttää. Helsingisä oottelin viis tuntia ja se oli tuskaa, koitin nukkua penkeillä ja näytin varmaan spurgulta varsinki ku repusta pilikisti pinkki piiska.
Oulusa Sisko oli oottamasa synttärilimusiineineen, takapenkillä ooti kuohuva juoma ja lahaja eli tietenki pinkit kalsarit. Puettiin pelivetimet päälle ja peloteltiin ihimisiä matkan varrella. Pelikyläsä me oltiin kavereitten mökillä joen rannasa ja sielä juotiin sekä saunottiin ja uitiin joesa. Harijoteltiin myös peliä heinäkentällä, hyvähän se on ainaki kerran harijotella ennen SM-kisoja.
Illalla juuri kukkaan ei jaksanu lähtiä vaahtobilleisiin ja aamulla oltiinki sitte ah niin virkeinä pelipäivää varten. Meijän joukkueesa oli erittäin ejustavia pellaajia ja valamentaja jotka ei väriensä ja tyylinsä puolesta jääny keltään huomaamatta. Saatiinki siinä pelipäivän aikana kommenttia niin kisan juontajalta ku vastapellaajiltaki. Jopa huussin seinälle oli kovasti kirijotettu joukkueemme jäsenistä positiivisia kommentteja (kuten että tekisi mieli tiettyjen pellaajien piirakkaa), huussireissu aina venähti ku piti kirijotella mainoksia seinään ja vierailla sekä naisten että miesten huussisa.
Meijän joukkueella oli pinkkimustien asujen lisäksi hienot kirijaillut kylypytakit ja palijasta pintaaki näyteltiin sopivisa määrin. Pelattiin nelijä peliä joista kaks oli jopa tasapeli - ei hävitty kaikkia pelejä! Voittajajoukkuettaki vastaan hävittiin vaan kahella maalilla, tosin en tiiä miten tosisaan ne meijän kans pelas. Joka tappauksesa ko. joukkue halus lähtiä meijän kans Tallinnan risteilylle tulevaisuuvesa jos mutafutiskisoja ei ens vuonna tuu. Kovvaa urheilua molemmat. Yksi (miesnaisten) joukkue meijät rökitti 6-0 ja myöhemmin illalla sitten kahalitsin ko. joukkueen managerin (?) käsirauvoilla ja palasin sen kans pelialueelle pellailemmaan bridgeä.
Pelien välillä käytiin vaatteet päällä uimasa joesa, ei ollu kylymää ku sää oli poikkeuksellisen kuuma. Vejettiin meijän hienoja cheerleader-koreografioita ja meijän virallisia pelibiisejä soittettiin myös, sekä meikäläiselle Anna mulle piiskaa -biisi jonka aikana kävin piiskaamasa pelin juontajaa. Paikalla järijestettiin myös pierun MM mutta meijän joukkue ei semmosia kerenny ees kahtomaan, vaikka Peräsmies käviki meijän hienoon kisapaviljonkiin tutustumasa.
Illalla saunottiin vaikka muta ei saunasa täysin kaikista kolloista irronnukkaan, ja puettiin iltatamineet sekä harijoteltiin mm. lassuamista. Tuppukylän baari oli tupaten täynnä ja kaikenlaiset ukot kävi siinä joukkuettamme kehumasa ja yrittämäsä iskiä huolimatta sormuksista sormisaan. Kävin myös miestenvessasa josa ei ollu lukkua ja piiskasin sinne tulemaan yrittävää miestä sormille. Vejettiin Piirakan kans shotteja ja sitte lähin tämän miesnaisjoukkueen managerin kans pelikentille joista palasin aamulla kello kaheksan tien vartta minihammeesa, perruukisa, käsirauvoisa ja piiska käesä. Jottain ihimeteltävää Tuppukylän asukkaillekki.
Sunnuntaina päävyttiin Siskon uuven miesystävän uuvelle kämpälle yöksi. Ne on lähösä mökille Itä-Suomeen joten täsä pitäs muuta viihettä nyt keksiä.
Mutta nyt aamusaunaan!
maanantai 30. heinäkuuta 2012
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Pilepilepile
TJ 1 persaukisuutta, aika hyvin oon selevinny 15 euron ruokaostoksilla jo kymmenen päivää. Pakko perustaa joku säästötili ettei tämmöstä persaukisuutta pääse tapahtumaan. Opintolainan lyhennyssummatkin oli jotenki ouvosti noussu piliviin, että taas joutuu pulittaan sen sata eurua siitä hyvästä että muuttaa maksusuunnitelmaa. Opintolaina sucks ass.
Jotta sitte oisin mahollisimman poikki lauantaisesa mutafutisottelusa ja sitä ejeltävisä vaahtobilleisä menin vielä järijestämmään torstaille pubi-illan. Ku se synttäri nyt on aina ollu jotenki perseestä niin aattelin etten tänä vuonna ainakaan istu yksin sinä päivänä. Ens vuonna sitte se luku alakaaki kolomosella, voihan jeesus...että kolomepäiväset pilleet pitttää täsä vettää. Ja torstaina suunnilleen suoraan pubi-illasta lähen yöllä lentokentälle, josta lennän Helsingin kautta Ouluun ja Helsingisä oottelen sitte ihanat viis tuntia siinä umpiväsymys-krapulatilasa.
Jos joku kyssyy millon tuo eukko aikoo oikeen aikustua niin vastaushan on heleppo:
NEVER!!!
Jotta sitte oisin mahollisimman poikki lauantaisesa mutafutisottelusa ja sitä ejeltävisä vaahtobilleisä menin vielä järijestämmään torstaille pubi-illan. Ku se synttäri nyt on aina ollu jotenki perseestä niin aattelin etten tänä vuonna ainakaan istu yksin sinä päivänä. Ens vuonna sitte se luku alakaaki kolomosella, voihan jeesus...että kolomepäiväset pilleet pitttää täsä vettää. Ja torstaina suunnilleen suoraan pubi-illasta lähen yöllä lentokentälle, josta lennän Helsingin kautta Ouluun ja Helsingisä oottelen sitte ihanat viis tuntia siinä umpiväsymys-krapulatilasa.
Jos joku kyssyy millon tuo eukko aikoo oikeen aikustua niin vastaushan on heleppo:
NEVER!!!
torstai 19. heinäkuuta 2012
Kesäankeutta
TJ 5 p-aukisuutta. Tännään tapasin Ankin ja Päärynän ja kävin niitten kans jäätelöllä. Asteita oli jopa 20n tuolla puolla juuri ja juuri mutta kyllä on muuten ollut ihan p-stä tämä ns. kesäsää täälä. Toivottavasti ensi talavia ei tarvi täälä pohojolasa taas viettää...
Töisä on aivan v-n tylsää ja pittää kahtua jottain hiton tylsiä tv-sarjoja. Kumma että elokuvien/tv-sarijojen kahtominenki pännii niin että tekis mieli huutaa ja lähtiä töistä karkuun ja repästä kunnolla ku se vaan on niin TYYYYLSÄÄÄ. No helepolla ainaki rahhaa saa, mutta ku ei ees jaksa sielä töisä surffata, ei vaikka työajasta puolet vois hyvällä omallatunnolla käyttää surffailuun ku ei sitä hommaa palijo oo näin kesällä. Ja mut oikeen hällyytettiin varta vasten lomaviikolla töihin, no ei sielä sitte mittään ookkaan. Ja Anki ja Päärynäki lähtee huomena kuukauen reissuun, täälä ei oo kettään, siis kettään maisemisa ennen syksyä. Onneksi Maija sentään muuttaa taas syksyllä Tukholmaan.
Piristystä ankeuteen tuo sentään turkkilainen ja arabialainen mussiikki joka on aivan aliarvostettua näillä lakkeuksilla.
Töisä on aivan v-n tylsää ja pittää kahtua jottain hiton tylsiä tv-sarjoja. Kumma että elokuvien/tv-sarijojen kahtominenki pännii niin että tekis mieli huutaa ja lähtiä töistä karkuun ja repästä kunnolla ku se vaan on niin TYYYYLSÄÄÄ. No helepolla ainaki rahhaa saa, mutta ku ei ees jaksa sielä töisä surffata, ei vaikka työajasta puolet vois hyvällä omallatunnolla käyttää surffailuun ku ei sitä hommaa palijo oo näin kesällä. Ja mut oikeen hällyytettiin varta vasten lomaviikolla töihin, no ei sielä sitte mittään ookkaan. Ja Anki ja Päärynäki lähtee huomena kuukauen reissuun, täälä ei oo kettään, siis kettään maisemisa ennen syksyä. Onneksi Maija sentään muuttaa taas syksyllä Tukholmaan.
Piristystä ankeuteen tuo sentään turkkilainen ja arabialainen mussiikki joka on aivan aliarvostettua näillä lakkeuksilla.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Hoşçakal Türkiye!
Hirviä v-tus iskee ku pallaa kotia, normaali ihimiset on tyytyväisä ku pääsee ommaan sänkyyn mutta mulle iskee aina ahistus ku tulee takasin. Varsinki ku postiluukusa oottaa jumalaton lainankorkomaksu joka on jääny maksamatta ja jota ei oo vara maksaa. Jesh.
Oli ihan huippu reissu, en tosiaan tienny mihin päin Turkkia mennään ja ootin että me sitte tiukasti istutaan koulun penkillä joka aamupäivä. No näin ei ollu vaan meijät heti aluksi Ankaraan tullesa jaettiin ryhymiin joista jokkainen lähti sitte eri kaupunkeihin. Ja koska olin toivelistaan tullu laittaneeksi myös konservatiivisena tunnetun Konyan ku en oo sielä ennen käyny niin meikähän pääty sitte Konya-ryhymään.
Ohojelmaa oli intensiivisesti aamusta iltaan, aluksi oli aika ahistavvaa että ei ollu sekuntiakaan ommaa aikaa. Nolla tuntia nukkuneena ensimmäinen päivä meni koomasa, ja muutenki koko reissu ku aina nukku liian vähä. Ankara oli yllättävän viiliä ja joinaki iltoina tarvi jopa takkia. Hyvät pöperöt syötiin ja lihhoin varmaan monta kilua varsinki ku urheilua ei tullu harrastettua yhtään. Meijän ryhymäsä oli aika paljo porukkaa balkanilta (Bosnia, Makedonia, Kroatia..) ja eri Venäjän osista eli slaavilaisia kieliä sielä puhuttiin palijo. Oli myös yksi kirgiisi, yks hindi, egyptiläinen, belgialainen, korealainen, afganistanilainen ja muita. Koko ryhymäsä meitä oli abou 250 44 eri maasta, meikä ainuana suomalaisena.
Ankarasa oltiin jottain nelijä yötä ja oon vieläki sitä mieltä että se on aika tylsä paikka mutta varmaan ihan mukava asua koska se on aika moderni ja kaikkia palaveluita löytyy, myös puistoja ja viheriää jonku verran ja turkkilaiseksi ihan siisti. Olin kuunnellu Ajda Pekkania lähtiisä ja oli aika sattuma että päästiin myös sen konserttiin jonka tosin pilas ranskalainen lämmittelyukko joka laulo ihan liian kauan ja ku Ajda lopulta pääsi lavalle oltiin ihan jääsä ja piti lähtiä takasi. Se on muuten about kasikymppinen eukko mutta tyyli ei ole kovin mummomainen. Hauskin näky ehkä koskaan oli ku ryhymän intialainen tyyppi sheikkas konsertisa niinku hullu ja siitä tuli konsertin keskipiste.
Yhtenä iltana iski järkyttävä migreeni, ehkä johtu auringosta ja kahavin puutteesta. Sen jäläkeen pijin huolen että sain kofeiinia joka päivä, aika pelottava riippuvuus tuo on.
Turkkia puhuttiin melekein pelekästään, melekeen kaikki puhu sitä sujuvasti. Turkin kieli ei kumma kieli ala väsyttää niinku usseimpien ulukomaan kielten jatkuva kuuleminen.
Konyan reissu oli ehkä parasta, koska ei tarvinu jumalattoman 250 ihimisen lössisä kulukia. Matkustettiin yöbussilla ja nauraa hähätettiin mitä ominaisimmille juttuille erityisesti korealaisen "abin" kans. Erityistä huvitusta herätti eri kielillä puhuvat elläimet ja korealainen porsas joka sannoo "kul kul" ja koira joka sannoo "mong mong". Illalla Koniasa me istuttiin ulukona viilentymäsä koska sisällä tuligrillin vieresä oli oikiasti ollu abou 80 astetta lämmin. Ravintolan omistaja ihimetteli siinä sitte turkiksi että mistä me ollaan ja minä selitin että minä oon Suomesta, no se luuli sitte että me kaikki ollaan Suomesta ja alako selittää että sillä on Suomeen muuttanu kaveri. Minä kyssyin että mikä sen Suomesa olevan ravintolan nimi on ja se ei muistanu, se otti sitte tietenki heti puhelimen kello 23 illalla, ja soitti sille kaverille Suomeen ja kysy. Mun piti sitte puhua tämän ko. henkilön kans puhelimesa suomeksi vaikka kuinka kauan, ja se tyyppi sielä jossain päin Kontulaa selitti ummet ja lammet ihimetteli että miten kukkaan suomalainen eksyy Koniaan ja selitti kuinka ihimiset Koniasa on niin palijo rehellisempiä ku Marmariksesa. Absurdia.
Kämppäkaverina mulla oli baskirilainen (???) tyyppi joka heräs rukkoilemmaan joka aamu auringonnousun aikaan. Olleksi menkat sentään tekkee naisen liian saastaseksi rukkoilemaan.
Koniasa meitä kierrätettin ympäri kyliä ja vietiin vierailuille virastoihin ja oppilaitoksiin, sielä piti aina selittää samat löpinät siitä kuka on, sitte juotiin teetä ja jaettiin vieraille lahajoja. Kassi oli täynnä kaiken maailman koristelautasista. Päästiin myös käymään karkkitehtaalla, joka on kuulemma maailiman 3. suurin ja sielä sitte pöyvästä kahamittiin karkkia taskut ja laukut täyteen. Konia oli yllättävän hieno paikka ja siisti, mm. pyöräteitä löyty suurimmasta osasta kaupunkia mikä on Turkisa harvinaista.Mutta AKPhän sitä rahottaa ja oli varmaan meijänkin matkan sponsori ku alkoholi oli niin kiellettyä. Hienoja järviä löyty mm. Beyşehiristä, tosin eihän sielä mittään uimapaikkoja ollu.
Suurinta ihimetystä paikallisisa herätti kroatialaisen pitkät rastat, ihimiset ei ilimeisesti koskaan ollu rastoja ja/tai pitkiä hiuksia miehellä ja ne tuli ihan kysymään että onko nuo aijot ja saako posseerata kameralle niitten kans. Kameramiehet meillä oli muutenki koko ajan mukana ja meni hermot että joka ikinen minnuutti joku kuvvaa jottain naaman eesä, tuli ihan joku BB olo. Tiijä misä neki videot sittte julukastaan, ainaki mua haastateltiin johonki Yunus Emre -esittelyvideolle josa tulen sitte pyörimään tulevina vuosina. Tehtiin myös vierailu johonki antiikkia myyvään paikkaan josa oli järkyttävintä koirat joita sielä pijettiin 30 cm hihinasa aliravittuina, suorasa auringonpaisteesa kupisa homehtunutta vettä. Elukoitten kohtelu Turkisa on jottain ihan hirviää.
Koniasa käytiin tietenki myös mystikkodervissien pyörimistanssia kahtoon, tosin meikäläistä nauratti ihan sikana sielä ku se oli tosiaan aika pitkävetteistä marssia, äijät hammeisa ja huovutettuisa pippoisa pyörii sielä tosi melankolisen ja hittaan mussiikin tahtiin, vaikia pittää siinä yliväsyneenä pokkaa varsinki ku korealainen turisi vieresä.
Istanbulisa oli ihan järkyttävän kuuma, vähintään 35 astetta ja niin kostia iliman että oli olo niinku ois housuunkusseena kasvihuoneesa. Ainua ajatus oli että misä on ilimastoitu paikka. Ainua vappaa-aika minkä sain oli kolome tuntia Beyoglulla ja sitäki varten piti jauhaa että olen asunu täälä 10 kuukautta ja että kyllä, löyvän Taksimille ihan ite. Mulle sanottiinki sitte että ens kerralla mää tuun sinne oppaaksi ku tiijän kerta kaiken paremmin. No ei kyllä pystyis, kyllä sen verran hermoja riistävää hommaa on tuommosen lössin kans liikkuminen. Istanbulisa olinki käyny aiemmin suunnilleen joka paikasa paitsi Kariye-museosa, Beykozisa ja Bosporin rannalla olevasa palatsisa josa viimenen illallinen pijettiin. Oltiin aika hermoina koko ootteluun ja ryhymämatkaamisseen ja sitte meijät vielä jätettiin johonki ostoskeskukseen ku oltiin oltu 10 minnuuttia myöhäsä ja jouvuttiin omalla rahalla taksilla ajelemmaan paikalle. Baski sitte avvautu vähä meijän ryhymänjohtajalle siinä. Turkiksi riitely on aika haasteellista. Hermoja riisti myös kuumuuen lisäksi se että meille syötettin Istanbulisa jostain syystä joka päivä joka aterialla sammaa ruokaa, kannaa, riisiä ja lohkoperunoita. Alkoholia ei saatu edes ns. koktailtillaisuuvesa, mutta kyllä me sitte lopulta innostuttiin sheikkaamaan kunnolla livebändin tahtiin ja meikä tietenki kiipes lavallekki tanssimaan. Oli ihan huvittavaa että pijättäytyvät iranilainen ja kirgiisiläinenki siinä innostu vatkaamaan niin että olivat hikimärkiä.
Viimesenä päivän lähin vielä polttamaan nargilekaverin kans nargiletta, sitäki varten piti joku lupalippu kirijottaa. Ei kyllä ollu hyvä idea semmosesa järkyttävästä kuumuuesa polttaa piippua, meinasin oksentaa lopulta. Sen jäläkeen mentiin vielä johonki huvipuistolaitteeseen pyörimään. Kuumuus oli niin hirviää että koko ikänsä Turkisa, Intiasa ja Egyptisäki asuvat olivat aivan tuskisaan.
Kotia tulin viime yönä, selitin kuskille tulleeni Turkista ja tottakai se sitte ite oli Turkista kotosin, alako puhhuun turkkia ja oli tietenki vielä kurdi. Se oli niin ilonen ku olin käyny sen kotikaupungisaki että anto käyntikorttinsa, suluki mittarin ja ajeli ekstrakierroksen ja käski ajella vastaki taksilla. No varmaan joo täsä rahatilanteesa ajelenki joka päivä.
Oli ihan huippu reissu, en tosiaan tienny mihin päin Turkkia mennään ja ootin että me sitte tiukasti istutaan koulun penkillä joka aamupäivä. No näin ei ollu vaan meijät heti aluksi Ankaraan tullesa jaettiin ryhymiin joista jokkainen lähti sitte eri kaupunkeihin. Ja koska olin toivelistaan tullu laittaneeksi myös konservatiivisena tunnetun Konyan ku en oo sielä ennen käyny niin meikähän pääty sitte Konya-ryhymään.
Ohojelmaa oli intensiivisesti aamusta iltaan, aluksi oli aika ahistavvaa että ei ollu sekuntiakaan ommaa aikaa. Nolla tuntia nukkuneena ensimmäinen päivä meni koomasa, ja muutenki koko reissu ku aina nukku liian vähä. Ankara oli yllättävän viiliä ja joinaki iltoina tarvi jopa takkia. Hyvät pöperöt syötiin ja lihhoin varmaan monta kilua varsinki ku urheilua ei tullu harrastettua yhtään. Meijän ryhymäsä oli aika paljo porukkaa balkanilta (Bosnia, Makedonia, Kroatia..) ja eri Venäjän osista eli slaavilaisia kieliä sielä puhuttiin palijo. Oli myös yksi kirgiisi, yks hindi, egyptiläinen, belgialainen, korealainen, afganistanilainen ja muita. Koko ryhymäsä meitä oli abou 250 44 eri maasta, meikä ainuana suomalaisena.
Ankarasa oltiin jottain nelijä yötä ja oon vieläki sitä mieltä että se on aika tylsä paikka mutta varmaan ihan mukava asua koska se on aika moderni ja kaikkia palaveluita löytyy, myös puistoja ja viheriää jonku verran ja turkkilaiseksi ihan siisti. Olin kuunnellu Ajda Pekkania lähtiisä ja oli aika sattuma että päästiin myös sen konserttiin jonka tosin pilas ranskalainen lämmittelyukko joka laulo ihan liian kauan ja ku Ajda lopulta pääsi lavalle oltiin ihan jääsä ja piti lähtiä takasi. Se on muuten about kasikymppinen eukko mutta tyyli ei ole kovin mummomainen. Hauskin näky ehkä koskaan oli ku ryhymän intialainen tyyppi sheikkas konsertisa niinku hullu ja siitä tuli konsertin keskipiste.
Yhtenä iltana iski järkyttävä migreeni, ehkä johtu auringosta ja kahavin puutteesta. Sen jäläkeen pijin huolen että sain kofeiinia joka päivä, aika pelottava riippuvuus tuo on.
Turkkia puhuttiin melekein pelekästään, melekeen kaikki puhu sitä sujuvasti. Turkin kieli ei kumma kieli ala väsyttää niinku usseimpien ulukomaan kielten jatkuva kuuleminen.
Konyan reissu oli ehkä parasta, koska ei tarvinu jumalattoman 250 ihimisen lössisä kulukia. Matkustettiin yöbussilla ja nauraa hähätettiin mitä ominaisimmille juttuille erityisesti korealaisen "abin" kans. Erityistä huvitusta herätti eri kielillä puhuvat elläimet ja korealainen porsas joka sannoo "kul kul" ja koira joka sannoo "mong mong". Illalla Koniasa me istuttiin ulukona viilentymäsä koska sisällä tuligrillin vieresä oli oikiasti ollu abou 80 astetta lämmin. Ravintolan omistaja ihimetteli siinä sitte turkiksi että mistä me ollaan ja minä selitin että minä oon Suomesta, no se luuli sitte että me kaikki ollaan Suomesta ja alako selittää että sillä on Suomeen muuttanu kaveri. Minä kyssyin että mikä sen Suomesa olevan ravintolan nimi on ja se ei muistanu, se otti sitte tietenki heti puhelimen kello 23 illalla, ja soitti sille kaverille Suomeen ja kysy. Mun piti sitte puhua tämän ko. henkilön kans puhelimesa suomeksi vaikka kuinka kauan, ja se tyyppi sielä jossain päin Kontulaa selitti ummet ja lammet ihimetteli että miten kukkaan suomalainen eksyy Koniaan ja selitti kuinka ihimiset Koniasa on niin palijo rehellisempiä ku Marmariksesa. Absurdia.
Kämppäkaverina mulla oli baskirilainen (???) tyyppi joka heräs rukkoilemmaan joka aamu auringonnousun aikaan. Olleksi menkat sentään tekkee naisen liian saastaseksi rukkoilemaan.
Koniasa meitä kierrätettin ympäri kyliä ja vietiin vierailuille virastoihin ja oppilaitoksiin, sielä piti aina selittää samat löpinät siitä kuka on, sitte juotiin teetä ja jaettiin vieraille lahajoja. Kassi oli täynnä kaiken maailman koristelautasista. Päästiin myös käymään karkkitehtaalla, joka on kuulemma maailiman 3. suurin ja sielä sitte pöyvästä kahamittiin karkkia taskut ja laukut täyteen. Konia oli yllättävän hieno paikka ja siisti, mm. pyöräteitä löyty suurimmasta osasta kaupunkia mikä on Turkisa harvinaista.Mutta AKPhän sitä rahottaa ja oli varmaan meijänkin matkan sponsori ku alkoholi oli niin kiellettyä. Hienoja järviä löyty mm. Beyşehiristä, tosin eihän sielä mittään uimapaikkoja ollu.
Suurinta ihimetystä paikallisisa herätti kroatialaisen pitkät rastat, ihimiset ei ilimeisesti koskaan ollu rastoja ja/tai pitkiä hiuksia miehellä ja ne tuli ihan kysymään että onko nuo aijot ja saako posseerata kameralle niitten kans. Kameramiehet meillä oli muutenki koko ajan mukana ja meni hermot että joka ikinen minnuutti joku kuvvaa jottain naaman eesä, tuli ihan joku BB olo. Tiijä misä neki videot sittte julukastaan, ainaki mua haastateltiin johonki Yunus Emre -esittelyvideolle josa tulen sitte pyörimään tulevina vuosina. Tehtiin myös vierailu johonki antiikkia myyvään paikkaan josa oli järkyttävintä koirat joita sielä pijettiin 30 cm hihinasa aliravittuina, suorasa auringonpaisteesa kupisa homehtunutta vettä. Elukoitten kohtelu Turkisa on jottain ihan hirviää.
Koniasa käytiin tietenki myös mystikkodervissien pyörimistanssia kahtoon, tosin meikäläistä nauratti ihan sikana sielä ku se oli tosiaan aika pitkävetteistä marssia, äijät hammeisa ja huovutettuisa pippoisa pyörii sielä tosi melankolisen ja hittaan mussiikin tahtiin, vaikia pittää siinä yliväsyneenä pokkaa varsinki ku korealainen turisi vieresä.
Istanbulisa oli ihan järkyttävän kuuma, vähintään 35 astetta ja niin kostia iliman että oli olo niinku ois housuunkusseena kasvihuoneesa. Ainua ajatus oli että misä on ilimastoitu paikka. Ainua vappaa-aika minkä sain oli kolome tuntia Beyoglulla ja sitäki varten piti jauhaa että olen asunu täälä 10 kuukautta ja että kyllä, löyvän Taksimille ihan ite. Mulle sanottiinki sitte että ens kerralla mää tuun sinne oppaaksi ku tiijän kerta kaiken paremmin. No ei kyllä pystyis, kyllä sen verran hermoja riistävää hommaa on tuommosen lössin kans liikkuminen. Istanbulisa olinki käyny aiemmin suunnilleen joka paikasa paitsi Kariye-museosa, Beykozisa ja Bosporin rannalla olevasa palatsisa josa viimenen illallinen pijettiin. Oltiin aika hermoina koko ootteluun ja ryhymämatkaamisseen ja sitte meijät vielä jätettiin johonki ostoskeskukseen ku oltiin oltu 10 minnuuttia myöhäsä ja jouvuttiin omalla rahalla taksilla ajelemmaan paikalle. Baski sitte avvautu vähä meijän ryhymänjohtajalle siinä. Turkiksi riitely on aika haasteellista. Hermoja riisti myös kuumuuen lisäksi se että meille syötettin Istanbulisa jostain syystä joka päivä joka aterialla sammaa ruokaa, kannaa, riisiä ja lohkoperunoita. Alkoholia ei saatu edes ns. koktailtillaisuuvesa, mutta kyllä me sitte lopulta innostuttiin sheikkaamaan kunnolla livebändin tahtiin ja meikä tietenki kiipes lavallekki tanssimaan. Oli ihan huvittavaa että pijättäytyvät iranilainen ja kirgiisiläinenki siinä innostu vatkaamaan niin että olivat hikimärkiä.
Viimesenä päivän lähin vielä polttamaan nargilekaverin kans nargiletta, sitäki varten piti joku lupalippu kirijottaa. Ei kyllä ollu hyvä idea semmosesa järkyttävästä kuumuuesa polttaa piippua, meinasin oksentaa lopulta. Sen jäläkeen mentiin vielä johonki huvipuistolaitteeseen pyörimään. Kuumuus oli niin hirviää että koko ikänsä Turkisa, Intiasa ja Egyptisäki asuvat olivat aivan tuskisaan.
Kotia tulin viime yönä, selitin kuskille tulleeni Turkista ja tottakai se sitte ite oli Turkista kotosin, alako puhhuun turkkia ja oli tietenki vielä kurdi. Se oli niin ilonen ku olin käyny sen kotikaupungisaki että anto käyntikorttinsa, suluki mittarin ja ajeli ekstrakierroksen ja käski ajella vastaki taksilla. No varmaan joo täsä rahatilanteesa ajelenki joka päivä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)