Hoşçakal Türkiye!

Hirviä v-tus iskee ku pallaa kotia, normaali ihimiset on tyytyväisä ku pääsee ommaan sänkyyn mutta mulle iskee aina ahistus ku tulee takasin. Varsinki ku postiluukusa oottaa jumalaton lainankorkomaksu joka on jääny maksamatta ja jota ei oo vara maksaa. Jesh.

Oli ihan huippu reissu, en tosiaan tienny mihin päin Turkkia mennään ja ootin että me sitte tiukasti istutaan koulun penkillä joka aamupäivä. No näin ei ollu vaan meijät heti aluksi Ankaraan tullesa jaettiin ryhymiin joista jokkainen lähti sitte eri kaupunkeihin. Ja koska olin toivelistaan tullu laittaneeksi myös konservatiivisena tunnetun Konyan ku en oo sielä ennen käyny niin meikähän pääty sitte Konya-ryhymään.

Ohojelmaa oli intensiivisesti aamusta iltaan, aluksi oli aika ahistavvaa että ei ollu sekuntiakaan ommaa aikaa. Nolla tuntia nukkuneena ensimmäinen päivä meni koomasa, ja muutenki koko reissu ku aina nukku liian vähä. Ankara oli yllättävän viiliä ja joinaki iltoina tarvi jopa takkia. Hyvät pöperöt syötiin ja lihhoin varmaan monta kilua varsinki ku urheilua ei tullu harrastettua yhtään. Meijän ryhymäsä oli aika paljo porukkaa balkanilta (Bosnia, Makedonia, Kroatia..) ja eri Venäjän osista eli slaavilaisia kieliä sielä puhuttiin palijo. Oli myös yksi kirgiisi, yks hindi, egyptiläinen, belgialainen, korealainen, afganistanilainen ja muita. Koko ryhymäsä meitä oli abou 250 44 eri maasta, meikä ainuana suomalaisena.

Ankarasa oltiin jottain nelijä yötä ja oon vieläki sitä mieltä että se on aika tylsä paikka mutta varmaan ihan mukava asua koska se on aika moderni ja kaikkia palaveluita löytyy, myös puistoja ja viheriää jonku verran ja turkkilaiseksi ihan siisti. Olin kuunnellu Ajda Pekkania lähtiisä ja oli aika sattuma että päästiin myös sen konserttiin jonka tosin pilas ranskalainen lämmittelyukko joka laulo ihan liian kauan ja ku Ajda lopulta pääsi lavalle oltiin ihan jääsä ja piti lähtiä takasi. Se on muuten about kasikymppinen eukko mutta tyyli ei ole kovin mummomainen. Hauskin näky ehkä koskaan oli ku ryhymän intialainen tyyppi sheikkas konsertisa niinku hullu ja siitä tuli konsertin keskipiste.




Yhtenä iltana iski järkyttävä migreeni, ehkä johtu auringosta ja kahavin puutteesta. Sen jäläkeen pijin huolen että sain kofeiinia joka päivä, aika pelottava riippuvuus tuo on.

Turkkia puhuttiin melekein pelekästään, melekeen kaikki puhu sitä sujuvasti. Turkin kieli ei kumma kieli ala väsyttää niinku usseimpien ulukomaan kielten jatkuva kuuleminen.

Konyan reissu oli ehkä parasta, koska ei tarvinu jumalattoman 250 ihimisen lössisä kulukia. Matkustettiin yöbussilla ja nauraa hähätettiin mitä ominaisimmille juttuille erityisesti korealaisen "abin" kans. Erityistä huvitusta herätti eri kielillä puhuvat elläimet ja korealainen porsas joka sannoo "kul kul" ja koira joka sannoo "mong mong". Illalla Koniasa me istuttiin ulukona viilentymäsä koska sisällä tuligrillin vieresä oli oikiasti ollu abou 80 astetta lämmin. Ravintolan omistaja ihimetteli siinä sitte turkiksi että mistä me ollaan ja minä selitin että minä oon Suomesta, no se luuli sitte että me kaikki ollaan Suomesta ja alako selittää että sillä on Suomeen muuttanu kaveri. Minä kyssyin että mikä sen Suomesa olevan ravintolan nimi on ja se ei muistanu, se otti sitte tietenki heti puhelimen kello 23 illalla, ja soitti sille kaverille Suomeen ja kysy. Mun piti sitte puhua tämän ko. henkilön kans puhelimesa suomeksi vaikka kuinka kauan, ja se tyyppi sielä jossain päin Kontulaa selitti ummet ja lammet ihimetteli että miten kukkaan suomalainen eksyy Koniaan ja selitti kuinka ihimiset Koniasa on niin palijo rehellisempiä ku Marmariksesa. Absurdia.

Kämppäkaverina mulla oli baskirilainen (???) tyyppi joka heräs rukkoilemmaan joka aamu auringonnousun aikaan. Olleksi menkat sentään tekkee naisen liian saastaseksi rukkoilemaan.

Koniasa meitä kierrätettin ympäri kyliä ja vietiin vierailuille virastoihin ja oppilaitoksiin, sielä piti aina selittää samat löpinät siitä kuka on, sitte juotiin teetä ja jaettiin vieraille lahajoja. Kassi oli täynnä kaiken maailman koristelautasista. Päästiin myös käymään karkkitehtaalla, joka on kuulemma maailiman 3. suurin ja sielä sitte pöyvästä kahamittiin karkkia taskut ja laukut täyteen. Konia oli yllättävän hieno paikka ja siisti, mm. pyöräteitä löyty suurimmasta osasta kaupunkia mikä on Turkisa harvinaista.Mutta AKPhän sitä rahottaa ja oli varmaan meijänkin matkan sponsori ku alkoholi oli niin kiellettyä. Hienoja järviä löyty mm. Beyşehiristä, tosin eihän sielä mittään uimapaikkoja ollu.

Suurinta ihimetystä paikallisisa herätti kroatialaisen pitkät rastat, ihimiset ei ilimeisesti koskaan ollu rastoja ja/tai pitkiä hiuksia miehellä ja ne tuli ihan kysymään että onko nuo aijot ja saako posseerata kameralle niitten kans. Kameramiehet meillä oli muutenki koko ajan mukana ja meni hermot että joka ikinen minnuutti joku kuvvaa jottain naaman eesä, tuli ihan joku BB olo. Tiijä misä neki videot sittte julukastaan, ainaki mua haastateltiin johonki Yunus Emre -esittelyvideolle josa tulen sitte pyörimään tulevina vuosina. Tehtiin myös vierailu johonki antiikkia myyvään paikkaan josa oli järkyttävintä koirat joita sielä pijettiin 30 cm hihinasa aliravittuina, suorasa auringonpaisteesa kupisa homehtunutta vettä. Elukoitten kohtelu Turkisa on jottain ihan hirviää.

Koniasa käytiin tietenki myös mystikkodervissien pyörimistanssia kahtoon, tosin meikäläistä nauratti ihan sikana sielä ku se oli tosiaan aika pitkävetteistä marssia, äijät hammeisa ja huovutettuisa pippoisa pyörii sielä tosi melankolisen ja hittaan mussiikin tahtiin, vaikia pittää siinä yliväsyneenä pokkaa varsinki ku korealainen turisi vieresä.

Istanbulisa oli ihan järkyttävän kuuma, vähintään 35 astetta ja niin kostia iliman että oli olo niinku ois housuunkusseena kasvihuoneesa. Ainua ajatus oli että misä on ilimastoitu paikka. Ainua vappaa-aika minkä sain oli kolome tuntia Beyoglulla ja sitäki varten piti jauhaa että olen asunu täälä 10 kuukautta ja että kyllä, löyvän Taksimille ihan ite. Mulle sanottiinki sitte että ens kerralla mää tuun sinne oppaaksi ku tiijän kerta kaiken paremmin. No ei kyllä pystyis, kyllä sen verran hermoja riistävää hommaa on tuommosen lössin kans liikkuminen. Istanbulisa olinki käyny aiemmin suunnilleen joka paikasa paitsi Kariye-museosa, Beykozisa ja Bosporin rannalla olevasa palatsisa josa viimenen illallinen pijettiin. Oltiin aika hermoina koko ootteluun ja ryhymämatkaamisseen ja sitte meijät vielä jätettiin johonki ostoskeskukseen ku oltiin oltu 10 minnuuttia myöhäsä ja jouvuttiin omalla rahalla taksilla ajelemmaan paikalle. Baski sitte avvautu vähä meijän ryhymänjohtajalle siinä. Turkiksi riitely on aika haasteellista. Hermoja riisti myös kuumuuen lisäksi se että meille syötettin Istanbulisa jostain syystä joka päivä joka aterialla sammaa ruokaa, kannaa, riisiä ja lohkoperunoita. Alkoholia ei saatu edes ns. koktailtillaisuuvesa, mutta kyllä me sitte lopulta innostuttiin sheikkaamaan kunnolla livebändin tahtiin ja meikä tietenki kiipes lavallekki tanssimaan. Oli ihan huvittavaa että pijättäytyvät iranilainen ja kirgiisiläinenki siinä innostu vatkaamaan niin että olivat hikimärkiä.

Viimesenä päivän lähin vielä polttamaan nargilekaverin kans nargiletta, sitäki varten piti joku lupalippu kirijottaa. Ei kyllä ollu hyvä idea semmosesa järkyttävästä kuumuuesa polttaa piippua, meinasin oksentaa lopulta. Sen jäläkeen mentiin vielä johonki huvipuistolaitteeseen pyörimään. Kuumuus oli niin hirviää että koko ikänsä Turkisa, Intiasa ja Egyptisäki asuvat olivat aivan tuskisaan.

Kotia tulin viime yönä, selitin kuskille tulleeni Turkista ja tottakai se sitte ite oli Turkista kotosin, alako puhhuun turkkia ja oli tietenki vielä kurdi. Se oli niin ilonen ku olin käyny sen kotikaupungisaki että anto käyntikorttinsa, suluki mittarin ja ajeli ekstrakierroksen ja käski ajella vastaki taksilla. No varmaan joo täsä rahatilanteesa ajelenki joka päivä.