Eilen tapasin uuet luokkakaverit, tai siis viis niistä. Vaikutti ihan jees porukalta, ja ennen kaikkia vähä vaihtelua ainaseen ruotsalaisten kans hengailuun. Viime vuonna minä olin ainua "ulukomaalainen" luokalla, nyt melekeen ainua "ruotsalainen" eli Ruotsisa asunu ja kieltä ossaava. Meitä on ainaki Italiasta, Hollannista, Saksasta, Japanista, Bulgariasta, Romaniasta, Kreikasta ja Iso-Britanniasta. Koko ohojelma on englanniksi ja kevätlukukauveksi mennään johonki ohojelmaan kuuluvista eurooppalaisista yliopistoista, vielä ei ees tiijetä mihin pääjytään. Syyslukukauvella tehhään myös harijottelu joten melekeen koko ens vuosi mennee ulukomailla. Ja kesällä mennään vielä kesäkouluun Krakovaan.
Tännään piti mennä salille mutta en kerkiä ku "pittää" mennä johonki olutmaistelutilasuuteen. Kävin hakemasa tilapäisen osakuntakortinki, se taas siitä että en ennää ikkään mee nationeille. Se taas voi tarkottaa sitä että huomenakkaan ei mennä salille, katotaan nyt miten eurooppalaiset juomatavat niillä eurooppalaisilla on.
Ilimanaikonen ploki ikkuisen opiskelijan arkipäivästä. Kirijottaja muuttelee Ruotsin, Ranskan ja Turkin välillä ja elevyttellee täsä plokisa äijinmurrettaan. Punasta lankaa on turha ehtiä, mutta rivien välisä voi pohtia voiko (pohojanmaan) murretta ylipäätänsä käyttää vakavastiotettavisa yhteyksisä.
tiistai 28. elokuuta 2012
perjantai 24. elokuuta 2012
Viikko kissan kans
Kotona taas. Oli kyllä luksusta käyvä suihkusa ku tosiaan en sunnuntain jäläkeen voinu sitä harijottaa! Menin kissavahiksi saaristoon ja kissa oli semmonen karvaton pelottava otus, joka oli koko hemmetin ajan roikumasa sylisä ja yrittämäsä tallata mun mahhaa pehemiämmäksi niinku jotaki peittua, ja sitte se hyppeli vielä tietokonneen päälle. Ensinnäki sillä oli juokusaika ja se päästeli ns. takaperäsiä mouruääniä, sitte se innostu hyppelemmään mun pään päälle ja raapimaan mun naamaa koko hemmetin yön niin että oon herräilly joka yö vähintään 5 kertaa. Kissoja, koiria tai ipanoita en pysyvästi kämppääni tosiaan halua. Näisä kaupunkilaiskämpisä ku ei vieläkään aina oo suihkua ja täsä oli nyt kyse sellasesta kämpästä. Omistaja käy kai kuntosalilla suihkusa, ite jouvuin pesemään hiuksia keittiön lavuaarisa. Omistaja oli muuten kopio itestäni viis vuotta sitten, siilitukka, opiskellu sukupuolentutkimusta ja antropologiaa, osa-aikatöitä kotipalavelusa, samat kirijatki hyllysä. Kissaa tuskin silloinenkaan minäni ois päätyny hankkimaan.
Assuin saaristosa joten vettä oli nelijäsä suunnasa, sunnuntaina sää oli vielä niin kesänen että käytiin Ankin kans uimasa. Sen jäläkeen onki vaan satanu vettä joka päivä joten kai se talaviturkki sitte on puettu päälle, tosin avantouintia on tarkotus harijottaa.
Töisä on ollu hermot menosa, en tiiä oikeen miksi. Tunnen ihteni vaan tosi aivokuolleeksi sielä ja mun työtehtävät tosiaan ei sisällä yhtään vastuuta, on vaan pitkävetteistä tehashommaa. Aluksihan elokuvien kahtominen vaikutti aivan unelmahommalta mutta luovutta se homma ei sisällä yhtään ja suurin vastuu mitä siihen kuuluu on se joutuuko joku tanskalainen kärsimään 0,3 sekuntia viivästyvistä teksteistä, tosin ylleensä seki virhe huomataan jo ennen sitä vaihetta ku elokuva sen tanskalaisen kahtottavaksi päätyy. Lisäksi mun lähes kaikki työkaverit on perheellisiä omakotitalon omistajia jokka puhhuu vaan kakaroistaan tai sitte teknisistä työasioista/asiakaskontakteista joihin mulla ei ole ossaa eikä arpaa, joten ei kauhiasti ole yhteistä puhuttavaa niiten kans. Tai ehkä mää oon oikiasti vaan asosisaalinen ja tyhymä ja epäkypsä ku en 29-vuotiaana halua keskustella kotipihan laitosta ja sienestyksestä. Jostain syystä mää oon aina vaan pahalla tuulella ku tuun töistä, eikä asiaa helepota se jos joutuu käyttämään Tukholman julukista liikennettä joka on suoraan helevetistä repästy.
Tällä viikolla kyllä otti nuppiin seki ku tiesi että tilipäivän tullesa joutuu makselemmaan tuhatta rästilaskua. Ehkä tää tulokuiluki lissää vaikeutta samastua työporukkaan ku meijän (toinen) pomo esim. harrastaa purjehusta, ranskalaisia viinejä, eri maanosisa dipolomaattitehtävisä olevien tyttäriensä luo matkustelua ja merenrannalla olevan KESÄasuntonsa laittamista. Koita siinä keskustella sitte että oisko pottupapu- vai soijaresepti halavempi ja kannattaako sohovasurffausta käyttää niin että säästäis bussilipun hinnan.
Huomena aattelin kuitenki vielä sijottaa kuntosalikorttiin ja uusiin kenkiin koska kertakaikkiaan on pakko. En oo käyny salilla kolomeen kuukauteen ja se alakaa jo kropasa tuntuun, yksinkertasesti siksi ettei ollu rahhaa uusia korttia. Juoksulenkki ei oo kovin monipuolista liikuntaa pitemmän päälle. Ja kengisä on semmoset reiät että hyvä että niillä pääsee käveleen.
Tämmönen köyhyys pistää kyllä arvostammaan yksinkertasia asioita kuten
-suihkua
-juustua (jota ei oo köyhänä vara ostaa)
- alkoholia (köyhänä alkoholismi vaan kasvaa)
- kuntosalia ja sen lauhaa sähkösaunaa
- polokupyörää (jota ei oo vara ollu korijata)
- syömistä ylipäätään
- sanomalehtiä (jonka tillaus piti lopettaa kesän ajaksi)
- ehejiä kenkiä
- kirijastoja ja netti-tv:tä
ja 1000 muuta asiaa jotka on ehkä jo purjehtijapomolle ihtestäänselevyyksiä.
Assuin saaristosa joten vettä oli nelijäsä suunnasa, sunnuntaina sää oli vielä niin kesänen että käytiin Ankin kans uimasa. Sen jäläkeen onki vaan satanu vettä joka päivä joten kai se talaviturkki sitte on puettu päälle, tosin avantouintia on tarkotus harijottaa.
Töisä on ollu hermot menosa, en tiiä oikeen miksi. Tunnen ihteni vaan tosi aivokuolleeksi sielä ja mun työtehtävät tosiaan ei sisällä yhtään vastuuta, on vaan pitkävetteistä tehashommaa. Aluksihan elokuvien kahtominen vaikutti aivan unelmahommalta mutta luovutta se homma ei sisällä yhtään ja suurin vastuu mitä siihen kuuluu on se joutuuko joku tanskalainen kärsimään 0,3 sekuntia viivästyvistä teksteistä, tosin ylleensä seki virhe huomataan jo ennen sitä vaihetta ku elokuva sen tanskalaisen kahtottavaksi päätyy. Lisäksi mun lähes kaikki työkaverit on perheellisiä omakotitalon omistajia jokka puhhuu vaan kakaroistaan tai sitte teknisistä työasioista/asiakaskontakteista joihin mulla ei ole ossaa eikä arpaa, joten ei kauhiasti ole yhteistä puhuttavaa niiten kans. Tai ehkä mää oon oikiasti vaan asosisaalinen ja tyhymä ja epäkypsä ku en 29-vuotiaana halua keskustella kotipihan laitosta ja sienestyksestä. Jostain syystä mää oon aina vaan pahalla tuulella ku tuun töistä, eikä asiaa helepota se jos joutuu käyttämään Tukholman julukista liikennettä joka on suoraan helevetistä repästy.
Tällä viikolla kyllä otti nuppiin seki ku tiesi että tilipäivän tullesa joutuu makselemmaan tuhatta rästilaskua. Ehkä tää tulokuiluki lissää vaikeutta samastua työporukkaan ku meijän (toinen) pomo esim. harrastaa purjehusta, ranskalaisia viinejä, eri maanosisa dipolomaattitehtävisä olevien tyttäriensä luo matkustelua ja merenrannalla olevan KESÄasuntonsa laittamista. Koita siinä keskustella sitte että oisko pottupapu- vai soijaresepti halavempi ja kannattaako sohovasurffausta käyttää niin että säästäis bussilipun hinnan.
Huomena aattelin kuitenki vielä sijottaa kuntosalikorttiin ja uusiin kenkiin koska kertakaikkiaan on pakko. En oo käyny salilla kolomeen kuukauteen ja se alakaa jo kropasa tuntuun, yksinkertasesti siksi ettei ollu rahhaa uusia korttia. Juoksulenkki ei oo kovin monipuolista liikuntaa pitemmän päälle. Ja kengisä on semmoset reiät että hyvä että niillä pääsee käveleen.
Tämmönen köyhyys pistää kyllä arvostammaan yksinkertasia asioita kuten
-suihkua
-juustua (jota ei oo köyhänä vara ostaa)
- alkoholia (köyhänä alkoholismi vaan kasvaa)
- kuntosalia ja sen lauhaa sähkösaunaa
- polokupyörää (jota ei oo vara ollu korijata)
- syömistä ylipäätään
- sanomalehtiä (jonka tillaus piti lopettaa kesän ajaksi)
- ehejiä kenkiä
- kirijastoja ja netti-tv:tä
ja 1000 muuta asiaa jotka on ehkä jo purjehtijapomolle ihtestäänselevyyksiä.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Kissoja...
Harva tv-sarija koukuttaa meikäläistä mutta BBC:n Lip Service on sellanen josta pittää yhen jakson jäläkeen kahtua koko sesonki. Valitettavasti sarijaa on tehty vaan kakstoista tunnin jaksua. BBC:n draamasarijat on ylleensäkki hyviä ja tämä Skotlannisa asuvien lesbojen elämää käsittelevä on yks parhaista.
Toinen hyvä sarija jota olen kahtonu uusintana on ruotsalainen Mia & Klara jonka nais (ja mies) hahmot on jotenki traagisuuvesaan huvittavia.
Nyt lähen viikoksi Tukholman saaristoon kissavahiksi, kaikkeen sitä luppautuu. Sieltä tullee halavemmaksi pendlata töihin vaikka Tukholman toisesta päästä kestää yhtä kauan pendlata ku täältä Tuppukylästä.
torstai 16. elokuuta 2012
0-3
Kannatti mennä jalakapalloon koska minä voitin koko potin tulosvejosa arvaamalla että Brasilia rökittää Ruotsin 0-3.
Muahhahahah.
Muahhahahah.
tiistai 14. elokuuta 2012
Jalista ja kirijastoja
Kahtoin juuri dokkarin "Mies Jupiterista" joka kertoo miehestä joka päätti että ei solmi ihimissuhteita ja asu yksin yli 40 vuotta iliman ihimissuhteita. Käyhän se sitte niinki niin välttyy konflikteilta. Miehen psykiatriserkku sano että ihimiset joita elämän aikana tappaa on niinku kirijasto ja jos ihimissuhteita ei oo niin kirijastoki on meleko tyhyjä. Jotku tosin lukkee vaan sarijakuvia tai ei jaksa lukia kirijoja loppuun, miksi pitäs jos kirija on jo ensimmäisillä sivvuilla ihan paska.
Huomena menen jalakapallo-otteluun, minähän en tiiä siis jalakapallosta mittään enkä oo ikkään pystyny kahtoon telekkarista kokonaista ottelua mutta pittäähän sitä mennä ku ilimaseksi pääsee. Saa nähä miten Brasilia rökittää Ruotsin kunnolla.
Muuta ohojelmaa viikolla ei ookaan. Elän niinku Jupiterin mies.
Huomena menen jalakapallo-otteluun, minähän en tiiä siis jalakapallosta mittään enkä oo ikkään pystyny kahtoon telekkarista kokonaista ottelua mutta pittäähän sitä mennä ku ilimaseksi pääsee. Saa nähä miten Brasilia rökittää Ruotsin kunnolla.
Muuta ohojelmaa viikolla ei ookaan. Elän niinku Jupiterin mies.
lauantai 11. elokuuta 2012
Säästölomaviikko
Nyt on niinsanotusti jo nelijäs lomaviikko tänä kesänä menosa mutta on näistä lomista paskin, koska tänä kesänä ei oo tullu kauhiasti tienattua niin nyt on sitte perse niin auki että on siirrytty jo syömään seinäpaperia. Ei kehtais oikeen lainallakaan ennää mutta tilipäivään on vielä pari viikkua. Tää on jokakesänen perinne että viimestään se elokuu ravistellaan viimesiä riisejä pakkauksen pohojalta koska raha vaan ei riitä ku opintotukia ei kesällä heru, ja töitä on vaan osa-aikasesti, eli palakasta 90% mennee vuokraan ja matkakustannuksiin. Osin toki selevinnyt koko kesän jos en ois menny sinne mutafutikseen mutta sinne oli nyt vaan pakko mennä tänä vuonna ja oli mielestäni vaivan väärtti. Myöskään sinne Turkkiinhan ei ois pakko ollu mennä, ku menetin siinä kahen viikon palakat mutta hei, kuka nyt ilimasesta matkasta kieltäytys? Eikähän sinne Norjaankan kukkaan mua pakottanu mutta voin sanua että oli yks hienoimmista reissuista ikinä joten ei voi mittään. Ja uusia reissuja suunnitellaan persaukisuuesta huolimatta, nyt ois jo kaks reissua Pohojois-Suomeen suunnitteilla tälle syksylle (miten hitosa mää sinne taas menen) ja sitte vielä Epyktin matka jota on siirretty jo viis vuotta eli ei voija oottaa että ollaan yli kolomekymppisiä koska voi jäähä koko matka tekemättä.
Ens viikolla mulla ei oo töitä mutta ei myöskään rahhaa, eli toisin sanuen pyörittelen täälä peukaloita ja kaiveskelen vielä hyllyjen välliin tipahtaneita riisinmurusia ku sielä pakkauksesa ei oo mittään jälellä. Voin sanua että dieettivinkkejä kaipaavalle tämmönen kuukauven eloskelu alle sajalla eurolla on mitä tehokkain laihutuskeino, ku kertakaikkiaan ei oo vara ostaa ruokaa niin eipä sitä ylimäärästä naposteltavaa oo pahemmin saatavillakaan. Oon joutunu viemään säästöbudjettiruokailun maksimiin ja kehittelemään älyttömän halapoja ruokalajeja. Potut, kikherneet, tarjouspavut, tomaattimurska, säästöriisipakkaus ja ihte leivottu leipä on osottautuneet sen verran halavoiksi että niitä vois harrastaa enemmänki sillonki ku on rahhaa, esimerkiksi tuo leipominen ei ois pahitteeksi eikä pakasteeseen leivotut ruokasatsit, säästyis sitte siltäki vaivalta että tullee illalla kotia ja joutuu vielä alakaan tekkeen seuraavan päivän lounasboksia. Tai pahimmasa tappauksesa ei tee sitä ja mennee työpaikkalounasravintollaan syömään sen 80 kruunun lounaan joka ihan kivasti taas räjjäyttää opiskelijabudijetin. Ja ne baarisa juovut viinat on kyllä ylleensäkki ihan turhia, yksi drinkki maksaa yhtä palijo ku pullo vinkkua laivalta ja niitä tullee poikkeuksetta juotua liikaa ja tillailtua muillekki, erittäin väärää käyttäytymistä.
Tää opiskelijaelämä kyllä ottaa totisesti aivoon juuri tämän raha-asian takia. Mutta toisaalta eipä mun tarvi huolehtia ainakaan ku omasta hengisäpysymisestäni ja tätä vappaa-aikaa on tosiaan tänä kesänäki ollu niin palijo että työläiset voin vaan kajehtia. Voisko työelämään muka sovittaa ulukomaanreissun melekeen joka kuukausi? (Lasken siis nykyään Suomen reissutki ulukomaanmatkoiksi, ja sitä kai ne sitte on.)
Mitäpä sitä köyhä tekis lomalla muutakaan ku sammaa ku töisä, eli kahtos elokuvia. Tämmösen hienon tekeleen näin tännään:
Ei ehkä elämää suurempi elokuva mutta mahollisesti yhtä suuri. Ja mielenkiintosempi viikonloppu ku meikäläisen tämänviikkonen.
Ens viikolla mulla ei oo töitä mutta ei myöskään rahhaa, eli toisin sanuen pyörittelen täälä peukaloita ja kaiveskelen vielä hyllyjen välliin tipahtaneita riisinmurusia ku sielä pakkauksesa ei oo mittään jälellä. Voin sanua että dieettivinkkejä kaipaavalle tämmönen kuukauven eloskelu alle sajalla eurolla on mitä tehokkain laihutuskeino, ku kertakaikkiaan ei oo vara ostaa ruokaa niin eipä sitä ylimäärästä naposteltavaa oo pahemmin saatavillakaan. Oon joutunu viemään säästöbudjettiruokailun maksimiin ja kehittelemään älyttömän halapoja ruokalajeja. Potut, kikherneet, tarjouspavut, tomaattimurska, säästöriisipakkaus ja ihte leivottu leipä on osottautuneet sen verran halavoiksi että niitä vois harrastaa enemmänki sillonki ku on rahhaa, esimerkiksi tuo leipominen ei ois pahitteeksi eikä pakasteeseen leivotut ruokasatsit, säästyis sitte siltäki vaivalta että tullee illalla kotia ja joutuu vielä alakaan tekkeen seuraavan päivän lounasboksia. Tai pahimmasa tappauksesa ei tee sitä ja mennee työpaikkalounasravintollaan syömään sen 80 kruunun lounaan joka ihan kivasti taas räjjäyttää opiskelijabudijetin. Ja ne baarisa juovut viinat on kyllä ylleensäkki ihan turhia, yksi drinkki maksaa yhtä palijo ku pullo vinkkua laivalta ja niitä tullee poikkeuksetta juotua liikaa ja tillailtua muillekki, erittäin väärää käyttäytymistä.
Tää opiskelijaelämä kyllä ottaa totisesti aivoon juuri tämän raha-asian takia. Mutta toisaalta eipä mun tarvi huolehtia ainakaan ku omasta hengisäpysymisestäni ja tätä vappaa-aikaa on tosiaan tänä kesänäki ollu niin palijo että työläiset voin vaan kajehtia. Voisko työelämään muka sovittaa ulukomaanreissun melekeen joka kuukausi? (Lasken siis nykyään Suomen reissutki ulukomaanmatkoiksi, ja sitä kai ne sitte on.)
Mitäpä sitä köyhä tekis lomalla muutakaan ku sammaa ku töisä, eli kahtos elokuvia. Tämmösen hienon tekeleen näin tännään:
Ei ehkä elämää suurempi elokuva mutta mahollisesti yhtä suuri. Ja mielenkiintosempi viikonloppu ku meikäläisen tämänviikkonen.
torstai 2. elokuuta 2012
Lentokentällä
Jouvun nyt oottaan lentokentällä jatkoyhteyttä 6 tuntia, voi ihanuutta. Voiskohan täsä vettää tirsat vai herättääkö nuo jatkuvasti ohi lamppaavat japanilaisturistit ja ipanaperheet heti?
Lähettiin tosiaan Paapon kans viihteelle tiistai-iltana tuppukyläsä. Juopoteltiin pussisidukkaa joen rannasa ja käytiin mm. kusemasa entisen lukiomme päälle. Entinen sutinaki on kuulemma tulosa isäksi, kuulemma kaikkia pittää kokkeilla. Nauraa hohotettiin ja pelattiin Paapon keksimää juomapeliä. Mentiin sitte vielä pubiin josa pelattiin biljardia ja sielä oli meijän lisäksi noin kaks ihimistä, joista toinen seuras meitä vielä paikalliseen "yökerhoon". Sielä oli myös pari työtöntä juoppua joista toinen höpötti olevansa luuseri, ihana asenne. Laulettiin suunnilleen kaikki karaoket jotka ei olleet jenkkoja eikä käsitelleet häkkilintuja tai kuolemaa ja se kuulosti ommaanki korvaan ihan hirviälle. Baaritäti oli kuitenki kiitelly meitä siitä että me ei poikkeuksellisesti laulettu virsiä tai ihtemurhabiisejä.
Baarista lähettiin paikallisen tiskijukan kans taksilla siinä toivosa että se maksais taksin. Jouvuttiin sen tykö jatkoille ja saunottiin keskellä yötä, ajeltiin myös jollain autoraalla ja ukko teki meille kinkkuvoileipiä jotka kasvissyöjällekki aamuyön laskuhumalatunteina uppuaa. Kysseinen ukko oli myös ollu sammuttamasa meijän serkun sikalan palua, olikohan hakenu kinkut ilimaseksi sieltä.
Jouvuin menemään vielä Paapolle yöksi kyytiä vaille, ja seuraavana päivänä kankkusesa kuuntelemmaan karaokea porukoitten tykönä. Voi tuskaa. Yliannostus Tuppukyllää tuli taas.
Lähettiin tosiaan Paapon kans viihteelle tiistai-iltana tuppukyläsä. Juopoteltiin pussisidukkaa joen rannasa ja käytiin mm. kusemasa entisen lukiomme päälle. Entinen sutinaki on kuulemma tulosa isäksi, kuulemma kaikkia pittää kokkeilla. Nauraa hohotettiin ja pelattiin Paapon keksimää juomapeliä. Mentiin sitte vielä pubiin josa pelattiin biljardia ja sielä oli meijän lisäksi noin kaks ihimistä, joista toinen seuras meitä vielä paikalliseen "yökerhoon". Sielä oli myös pari työtöntä juoppua joista toinen höpötti olevansa luuseri, ihana asenne. Laulettiin suunnilleen kaikki karaoket jotka ei olleet jenkkoja eikä käsitelleet häkkilintuja tai kuolemaa ja se kuulosti ommaanki korvaan ihan hirviälle. Baaritäti oli kuitenki kiitelly meitä siitä että me ei poikkeuksellisesti laulettu virsiä tai ihtemurhabiisejä.
Baarista lähettiin paikallisen tiskijukan kans taksilla siinä toivosa että se maksais taksin. Jouvuttiin sen tykö jatkoille ja saunottiin keskellä yötä, ajeltiin myös jollain autoraalla ja ukko teki meille kinkkuvoileipiä jotka kasvissyöjällekki aamuyön laskuhumalatunteina uppuaa. Kysseinen ukko oli myös ollu sammuttamasa meijän serkun sikalan palua, olikohan hakenu kinkut ilimaseksi sieltä.
Jouvuin menemään vielä Paapolle yöksi kyytiä vaille, ja seuraavana päivänä kankkusesa kuuntelemmaan karaokea porukoitten tykönä. Voi tuskaa. Yliannostus Tuppukyllää tuli taas.
Tilaa:
Kommentit (Atom)