Kävin reenaamasa übertiukan intensiivitankojumpan ja vaikka en jaksanu tehä palijo mittään ja kaikilla muilla oli vähintään kaksinkertaset painot meikäläisen painoihin verrattuna lopputulos oli silti sama ku aina ku salille eksyy: mahtava ja pirtiämpi oli. MIKSI sinne meneminen on niin vaikiaa, vaikka tietää että sieltä tullesa on aina tyytyväinen ja virkiämpi? Tämän takia urheilen justiin niin vähä että lihakset/kunto ei koskaan ehi kasvaa vaan lösähtää takasi alakupisteeseen siihen mennesä ku saa ihtensä kammettua sinne salille. Ja sitte taas jalat väpättäen yritettään epätoivosesti jaksaa ees sillä pienimmällä painolla nostella ojentajia, siis mun yläkropan lihakset on niin p-a kunnosa että jos nostan niillä kupillisen kahavia naamaan niin kaks päivää sen jäläkeen on reenisärkyä. Hieman kärijistellen. Mutta oikiasti, eppäilen saanko huomena kiivettyä ees linija-autoon niin että pääsen töihin. Nimimerkki "Minut valittiin aina koulun liikuntatunneilla joukkueeseen viimesenä".
Oon suomentanu viikonloppuna ihanan Liv Strömquistin sarjista ja ajattelin lähettää niitä johonki julukasijalle. Jos joku stalkkaaja (blogia on luettu 4000 kertaa joten kai täälä joku käy) tietää jotaki sarijakuvien kääntämisestä ja/tai niitä painavista kustantamoista niin tänkjuuverimakkara.
Sain ilimaseksi telekkarin yheltä sohovasurffaajalta. Mulla ei siis oo ollu telekkaria itellä monneen vuoteen, ainakaan kolomeen. Siihen pittää vielä saaha johto, katotaan jaksaako sitä kahtua vai viekö se tulevaisuuvesa kaiken ajan ettei taas "ehi" salille vai räjähtääkö se ja aiheuttaa tulipalon. Kävin myös äskön naapurista hakemasa ilimasen kahavimukin, kirijoja ja kangasta (!) ja sillä oli tietenki semmonen laatutaulu-tv, ei tämmöstä syvvyytenstä takia puolta huonetta vievää kapistusta.
Huomena töitä, sitte alakaa viimenki opinnot eli tästä se yks pitkä rupiama taas lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti