Olen tännään ollu historiallisesa turkologian väitöstillaisuuesa, koska täälä ilimeisesti ei oo kukkaan väitelly sitte 70-luvun. Että jos turkin kieli kiinnostaa ja ruotsi taittuu niin täältä sais doktorandin paikan meleko heleposti. Mutta eipä kiinnosta niin palijua. Tapasin kylläki pari entistä opiskelukaveria jotka lukkee maisteriksi Persian, Kurdin ja Turkin kielisä (jokkaista opiskellee suunnilleen yks tyyppi per vuosikerta) ja muutenki tuntu että tunnen kaikki väitöstilasuuteen tulleet. Pienet piirit täälä on kielten laitoksella. Kaikki lähi-idän kielten opiskelijamiehet on muuten homoja. Tai siis kaikki mitä minä tunnen.
Ite väitös oli melekein täyttä hepreaa koska se käsitteli käännöstä hepreasta turkinsukuseen kieleen. Mehän mentin sinne Niken kans pääasiasa ilimasta ruokaa syömään ja sai sielä ilimasta juomaaki, tosin ei nyt ihan kekkulikännejä viittinyt vejellä sielä entisten opettajien nokan eesä. Sitte vielä innostuin urheilemmaan väitöstilaisuuven jäläkeen, ja kuohari käy ilimeisesti ihan hyvin urheilujuomasta koska onnistuin juoksemaan semmosen viijen kilometrin lenkin aika kovvaa tauotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti