Muutto lähenee...

Muuttohelevetti menosa. En voi kuvitella minkälaista on muuttaa kokonaisia taloja tai monihuoneisia asuntoja, ku tuntuu että tähän yksiöönki mahtuu  niin palijo tavaraa että vaikka kokopäivätöikseen heittelis tavaroita ulos niin niitten määrä ei näyttäs vähenevän yhtään.

Tänä viikonloppuna piti mennä laskettelemaan mutta oli liian kylymä siihen hommaan. Viime viikolla käytiin pienesä mäesä luokkakavereitten kans ja se oli ihan jees, tosin meikäläisen laskettelutaijot ei oo huippu-urheilijaluokkaa. Vielä pitäs harijotella että uskaltaa semmosia kilometrien pitusia mäkiä laskia Alpeilla.

Töitä on jälellä ennään viikko. Oon vahannut Desperate Housewiveseja (en tiiä mikä se on suomeksi, Epätoivoset kotirouvat??) ja erittäin pitkävetteistä hommaa se on vaikka rahhaa sinänsä helepolla tulleeki. Lähijunalla pääsee nyt töihin joten noppeimmillaan työmatkan suorittaa tunnisa ja vartisa. Kyllä, se on siis huomattavasti vähemmän ku mitä siihen aiemmin kulu.

Ei siis oo ihime että täyven työviikon jäläkeen sitä on niin kuollu ettei jaksas muuttopakkaamista ajatellakkaan. Mutta kai se pitäs aatella positiivisesti, että pääsee täältä kylymyyestä (-16C) vähä lämpimämpään (0C) ja valosampaan paikkaan. Ja sitte voi kuvitella joka päivä että on pitkällä ulukomaanmatkalla. Eikä oikiastaan tarvi kuvitella koska se on tavallaan totta.

En oo vielä varma oonko Stuttgartisa pari päivää koska sinne mun lennot mennee, ja avvaimia pittää ootella pari päivää kuitenki. Se mun uusi kämppä tullee olemaan sitte semmonen slummi ja se huone komero ettei mittään väliä. Toivottavasti lämmitys etes toimii, mikä ei oo aina ihtestäänselevyys keskieurooppalaisissa opiskelija-asunnoisa. Onneksi kämpältä on vaan 800 metriä yliopistolle, joten ainakaan tämmöisä jokapäiväsiä tuntikausia kestäviä junamatkoja ei tartte ennään tehä. Yhtä asiaa tulen varmasti kaipaamaan, nimittäin avaraa asuntua joka on vain minun.