Äläkää ikinä ennää antako mun juua kalijaa. Sitä ei vaan usko että se on kuolema meikäläisen ropalle. Eilen taas luettuani 3 tuntia tenttiä varten yhtä tekstiä jota ei tarvinnu ees tenttiin lukia lähettiin kalijalle luokkakavereitten kans. Kuhtuin paikalle myös yhen ruotsalaisen jonka kuulin olevan kaupungisa käymäsä. Me juotiin sitte taas baskilaisen kanssa iso kannu kalijaa ja vaikka en ollut kovin humalasa tännään oli niin järkyttävä pääkipu että heräsin vasta puoli kahelta, jouvuin käymään kaupasa koska ruokaa ei ollu ja sitte aamiaisen jäläkeen vaan takasin sänkyyn. Oisin ihan yhtä hyvin voinu lähtiä vaeltammaan espanjalaisen kans koska tännään en mittään tuottavaa oo saanu aikaan. Piti muka mennä Saksaan käymään kaupasa mutta en kyenny, joten jouvuin käymään kalliisa lähikaupasa. Hullun kallista ruokaa sielä on, 50% halavempaa Saksasa.
Nyt jouvun kirijottamaan esitelmää siitä miten Turkin EU-jäsenyys vaikuttais Euroopan statukseen suurvaltiona. Toistaseksi olen löytäny vaan negatiivisia näkökulumia. Vaikka turkkilaisille jäsenyys ois loistavaa, pääsis ehkä jopa käymään joskus Turkin ulukopuolella, Euroopalle se tarkkottas sitä että pittää lykkiä lissää rahhaa sinnepäin ja turkkilaiset valus virtanaan tänne. Mikä on sinänsä meikäläisen kannalta ihan positiivista, koska turkinossaajia tullaan sitte tarvimaan huomattavasti enemmän joka tilanteesa. Ei ennää tarvi kuulla joka tilanteesa "Miksi ihimeesä sää halusit opiskella turkkia?" eikä kukkaan luule että se on jotenki harvinainen kieli maailimasa. Turkin väkiluku ylittää ehkä jo tänä vuonna Saksan väkiluvun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti