Adrenaliiniviikko tiivistettynä

Huh huh, tuntuu että viimeset kymmenen päivää on ollu kymmenen kuukautta. Reissasin tosiaan Sveitsin kautta Italiaan, sieltä pistäyvyttiin Monacosa ja Nizzasa ja jatkettiin Sveitsiin, josta minä jatkoin Ruotsin kautta Suomeen ja palasin sieltä Ruotsin kautta takasin Sveitsiin, josta matkasin Ranskan Annecyyn ja lopulta takas kotia.

Menin Sveitsiin kimppakyyvillä joka meni mukavasti. Äijä tuli hakkeen tästä läheltä ja tarijos kruasantteja matkalla. Tosin meinas mennä p-lleen ku mun puhelin ei toiminu enkä meinannu löytää ukkua, ja käsitin sen täysin väärin puhelimesa.

Sveitsisä tapasin kaverin ja pyörittiin sielä kylymäsä sääsä kunnes juna kohti Italiaa lähti. Oltiin inspiroituneita mutta väsyneitä ja Milanosa ei jaksettu muuta ku mennä hotelliin. Se oli joku paritushotelli josa kuulu ensimmäisenä voihkintaa ovien takana. Seuraavana päivänä mentiin suoraan kohti Italian rannikkua. Onneksi oltiin saatu sieltä sohovasurffaaja-housti joten matkasuunnitelmat muttu vähä. Ihan hyvä, koska "pikkukaupunki" palijastu oikeen mukavaksi semmoseksi. Heti ensimmäisenä mentiin ravintollaan josa oli ollu jokku pääsiäiseläkelläiskekkerit ja äijä löi meille pöytään taivaallsia antipastoja ja kaateli lassiin vinkkua. Illalla juotiin vielä lissää jossain epämääräsisä paikoisa ja syötiin ei kovin hääppöstä pizzaa. (Mikä siinä on että Italiasa ei koskaan saa sitä maineenarvosta pizzaa?) Sitte varottelin matkakumppaniani Kipparia että sohovasurffaajat haluaa monasti ryypätä koko yön ja valitella elämästään. Tietenki hostimme oli sielä viininjuonnisa ja osallistuimme juontiin sekä minä myös hampunpoltteluun, ei kuitenkaan viinasten sokeripalojen (?) imeksintään. Host ja sen kaveri oli myös kiinnostuneita elokuvista ja yhesä keskusteltiin mm. Lucid dreameista. 

Aamulla jatkettiin Monacoon joka oli ihan nurkan takana. Oli kyllä öky paikka ja ihan naurettavan elitistä hommaa. Ei ollu vara syyväkkään sielä ku joku leivänkäkkärä. Siis taas aamiainen, lounas ja illallinen eri maisa. Ranskan Nizzasa nautittu tunisialainen illallinen oli kyllä taivaallisinta ruokaa mitä oon syöny aikoihin. Muutenki tykästyttiin kaupunkiin ja meriseen tunnelmaan.

Sieltäki piti lähtiä pian pois ja junamatkalla inspiroitiin taas, kunnes minut tultiin ajamaan pois koska mun paikka oliki toisesa vaunusa. Sielä piti kuunnella kirkuvia ipanoita. Näin myös ikkunasta kaksi sekstaavaa ihimistä joen rannalla ja muita ranskalaismaisemia.

Genevesä ei kerettykään sitte taas palijo mittään muuta ku syyvä tällä kertaa täyvellistä pizzaa. Mulle tuli viesti työhaastattelupaikasta että mun haastattelu oliki siirretty toukokuulle! Voi ressin määrää taas. Aamulla sitte Kipparin lähettyä alloin soitteleen sinne ja ehtiin lentoja, ja lopulta sanovat että voivat haastatella maanantaina. Joten uutta palluulentua kahtomaan. Ja juuri ku olin melekeen ostamasa yhen niin tuli viesti että haastattelu voijaan sitteki pittää alakuperäsenä ajankohtana. No oli aikaki kun sen takia matkustin jo 6000 kilometria.

Olin tosin paskasa hostellisa yötä ja lähin aamulla kohti lentokenttää, joka on vain viis minnuuttia kaupungista. Lento suju hyvin ja Swiss airista tuli meikäläinen kakkossuosikkilentoyhtiö Turkkilaisen jäläkeen. Tukholmasta sitte ei kerenny sen enempää nauttia, koska sieltä piti kiitää suoraan kohti laivaa. Tietenki matkalla oli sattunu joku kolari ja oli painetta naamasa. Lisäksi tajusin ettei mulla oo Niken ruotsalaista numerua ja siinä oli yhteysongelmia. Saavuin terminaaliin eikä Nikkeä tietenkään ollu siinä. Ajattelin että no niin, jouvun menemään yksin ja pulittamaan vielä sinkkulisän, mutta sieltä se onneksi tuli. Oli unohtanu vaan laukkunsa linija-autoon, tyypillistä.

Matka oli yks parhaista ruotsinlaivamatkoista ever ja istuttiin ulukona kannella vaikka oliki pirun kylymä ja juotiin sidukkaa ja naureskeltiin jollekki ihimejuttuille. Syötiin myös mämmiä josta Nikke tykkäsi ja katottiin ku joku patu soittaa kitaraa ja känniset työpaikanristeily-ihimiset innostuu tanssimaan. 

Aamulla tultiin Suomeen josa ei puisa ollu ees lehtiä, mitä hittoa! Jouvuttiin ootteleen muutama tunti ennen ku menin haastattelluun. Sielä mun piti tehä joku käännöstesti ja tajusin siinä vaiheesa etten ossaa käyttää Vördiä niin täyvellisesti ku aina väitän hakemuksesa. Sitte lopulta hänen majesteettinsa saapu paikalle ja haastatteli mua. Ja tietenki sitte vielä alako arabiaksi haastattelemaan, joo meni siis persiilleen koska en osannu vastata yhtään mittään. Ja sitte se totes että eipä sulla oo diplomaattista kokemusta ja hyvät kotimatkat vaan. Eli paska reissu mutta tulipahan tehtyä.

Menin v-tteena takasin kahavilaan josa Nikke ootteli ja sieltä Pablolle, joka onnistuu kyllä aina saamaan kenet tahansa hyvälle tuulelle. Mentiinki piknikille spurgupuistoon ja tapasin mm. kaveria jota en oo nähäny ainakaan seittemään vuoteen. Se ellää tylsää ruttiinielämää kuten kaikki nykyään. Juotiin kalijaa ja höpötettiin jottain juttuja joita oltiin katottu juutuupista, ja sitte paineltiin tietenki karaokepaikkaan ja vetämään shotteja. Laulettiin mm. Niken kans duettona Girls just wanna have fun ja oli hyvä meiniki. Sieltä me mentiin sitte kolomestaan homobaariin, veettin tekiilaa iliman suolaa ja siihen tuli joku mies pyörimään joka oli pukkeutunu vaan sukkaan. Sitte minä tietenki kokkeilin että onko sukka täytetty ja Pablo veti koko sukan pois miehen kielloista huolimatta. Me kuulemma oltiin vaan tarkasteltu sukan sisältyä niinku modernia taidetejosta ja tojettu "joo, on se kyllä suuri". Ilta päätty Mäkkäriin josta Pablo heitettiin koska anto liian kovaäänistä pallautetta, ja me jouvuttiin oottaan ulukona ainaki puolituntia koska ovikoodi ei toiminu eikä kellään ollu toistensa numeroita tai puhelimia mukana.

Lauantaina jäi myös tietenki opinnot yhtä vähälle ja me mentiin saunomaan Lertsun kans huippuun paikkaa. Viikonlopun toiseksi huikein kokemus. Tanssittiin vielä ulukona pyyhkeet päällä mun tanssivideota varten. Illalla mentiiin taas johonki baareihin, mm. Kaurismäen Moskvaan ja lopulta yhteen gaykaraokepaikkaan, josa oli ihan huikea karaokelista ja listalta löyty mm. Divinea. Vejettiin "You think you're a man" ja joku mies tuli kumartammaan mulle maahan asti kiitelläkseen esityksestä. Pablon kans veetty heteroerroottinen"Justify my love" ei keränny yhtä huikiaa suosiota. Myös Nikkeä kävi siinä kosiskelemasa aika moni örvö tyyppi.

Sunnuntaina matka jatku puistoistuskelun jäläkeen kohti Ruotsia. Täytyy sanua että Suomi on kyllä kallis maa, tuntuu kalliimmalta jopa ku Sveitsi ainaki ruuan osalta. Laivalla syötiin tapaksia ja keskusteltiin uuvella koodikielellä seksistä, niin että kello vierähti aamukolomeen. Maanantaina sitte ei Tukholmasa keretty ku syyvä aamiainen ja istua vähä nurtsilla. Mulla ei ollu tietua miten meen kotia sinä iltana, koska junalippu ois maksanu sata eurua, joten päävyin ottamaan kimppakyyvin Annecysta ja hostellin sieltä. 

Niinpä sitte eilen menin lennolta suoraan Annecyyn ja nukkuin sielä ylikuumasa hostellihuoneesa. Nostin tänä aamuna automaatista nelijäkymppiä kroisanttia varten ja kavvuin etten nostanu enempää. En onneksi, koska pysähtyesä sveitsiläisellä huoltoasemalla mun lompakko varastettiin. Kävin vessasa kusella ja maksoin sielä lompakosta, yläkertaan palatesa lompakkua ei ennään ollu. Että jäi siinä lounas syömättä ja piti kortti lakkauttaa. Matkalla takasi huoltoasemalta soitettiin että lompakko oli löyvetty iliman rahoja. Joku oli kai pölliny ne ja heittäny lompakon pois. Että eipä taas hieman v-ttanut. 

Nyt jouvuin sitte lainaamaan kaverilta kolomekymppiä ja jouvun oottamaan ehkä jopa kaks viikkua uutta korttia. En voi maksaa vuokria, Ruotsin puhelinlaskuja, pestä pyykkiä ja ennen kaikkia ostamaan ruokaa. Tätähän tarvii juuri sillon ku gradun pallautukseen on vaan pari viikkua.

 Seuraavat kaks viikkua tullee olemaan totisesti taistelua hengisäpysymisestä.

Raskas työ, kevyet huvit

Rentouttava viikonloppu tämän graduhelekkarin keskellä. Perijantaina mentiin taas Kertun ja Susannan kotia viini ja juusto-illanviettoon ja rupateltiin sielä niin että kello oliki jo kaks ku lähettiin polokemaan takasin kotia. Unkarilainen kaveri muuttaa ranskalaisen miesystävän peräsä Parriisiin ja saksalainen kaveri tullee takasin Kertun kämppään joten Kertun pittää muuttaa muualle.

Mun pittää myös mennä Sveitsi-Italia-Monako -reissulta suoraan Suomeen työhaastattelluun. Kuus maata pittää kiertää viikosa. En kyllä oottele turhan palijua tältä haastattelulta mutta tilasuus ois niin hyvä etten voinu sitä jättää kokkeilematta vaan siksi että etäsyyttä haastatteluun tullee 3000 km suuntaan. Jouvun lisäksi menemään Tukholman kautta koska halapoja lentoja ei ollu. Onneksi bongasin Niken mukkaan laivamatkalle joten ainaki hauska reissu luvasa, ja Suomesa vielä yövytään Pablon tykönä. Että ainaki joku tarkotus tällä järijettömällä reissulla on.

Tännän mentiin kylypyläkaupunkiin kylypylään Kertun ja Marjatan kans. Oli kyllä erittäin rentouttava päivä ja käytiin jottain kaheksasa eri saunasa, oli höyrysaunaa, meditaatiosaunaa ja aromisauna josa soitettiin meikäläistä kiinalaisesta ravintolasta muistuttavvaa mussiikkia. Oli myös kaks ulukosaunaa, joista toinen mainosti sielä olevan takan luovan "aitua suomalaista tunnelmaa." En tiiä mutta löylyä missään ei voinu tietenkään heittää eikä vihalla vihtua. Oli sielä pari avannon (taikka suomalaisen kesäjärven) vesilämpötillaa jälijentelevää allasta johon voi hypätä viilentymmään. Australialainen Kerttu totes että avanto-sauna -yhistelmä muistuttaa sitä ku kesällä hyppää Australialaisella rannalla Tyyneenmerreen. 

Saunan jäläkeen nautittiin vielä röstipotut (siis ei rössypotut) oluen kera ja sitte ajeltiin takasin Ranskaan. Huomenaamulla mun pittää esittää gradua, ei vois vähempää kiinnostaa, ja vähä liian myöhään tämä esitys tullee ku ei täsä vaiheesa voi ennään mittään ratkasevvaa muuttaa.

Kiitoksia hakemuksesta, mutta valitettavasti ottasimme kenet tahansa paitsi sinut

Vastavirtaan meno jatkuu. Eilen tuli sitte ei kiitos- Brysselistä ja ku olin varmistanu että no niin, nyt jouvun sitte menemään Lappiin ja guuglasin ko. yrityksestä lisätietua löysin artikkelin josa yrityksen pomosta oli tehty valitusta. Pomo ei ollu maksanu palakkoja, oli huutanu päin naamaa työntekijöille, ei ollu maksanu lopputilirahoja ulukomaalaisille työntekijöille ja heittäny niitä käytännösä pakkaseen iliman rahhaa palluumatkaan. Lisäksi tarijotut asunnot oli hommeisia tai jonku turistipirtin yläkerrasa. Joten siltä istumalta päätin että jos menen joskus Lappiin niin en ainakaan tämän firman hommiin.

Ja siihen päälle vielä tuli viesti Lähi-Iän paikasta josta myöskään mua ei oltu valittu ees jatkoon. Että minkälaisia perkeleenmoisia asiantuntijoita Suomesta oikeen löytyy ku tämmönen 9 yliopistosa opiskellu ja Lähi-Ittään erikoistunu ei oo tarpeeksi pätevä. Kai sinne joku velijenpoika taas palakattiin. Joku hyvä veli-verkoston jätkä taas.

Joten ehkä lakkaan nyt vaan kuluttamasta aikaa ja hakemasta töitä minkäänlaisista suomalaisfirmoista/organisaatioista/tutkimuskeskuksista. Ku ne ei muutenkaan oo milläänlailla tervetulleeksi toivottavia tämmösille ulukosuomalaisille. Ei haluta kansainvälisiä vaan sielä Suomesa jossain peräkylällä työttömänä olevia. Ja ainuat työnantajat jotka on tarijolla on jottain Mieskuoro Huutajista karanneita. Oikiasti kaksi eellistä pomuani, jotka sattuu olemaan suomalaisia, oli samanlaisia huutajia. Terve vaan suomalainen työkulttuuri. Pittää varmaan perustaa joku oma firma, tosin sen palaveluitten myyminen ois varmaan yhtä helevettiä ku ihtensä myyminen. Mutta minullahan on kokemusta huippumyyjänä olemisesta(kin),  voin myyä mitä tahansa tarpeettomia tuotteita paitsi ihtiäni.

Hollantilaisten kanssa olen viihtynyt. Toisen kans olen skypettänyt kaksikin kertaa päiväsä. Ainakin Nikke arvostaa mua niin palijo että halusi että meijän pitäis työskennellä samasa firmasa. Ja toisen kaverin kanssa paranneltiin maailimaa väliamerikkalaisen illallisen ja viinipullon äärellä ja puhuttiin mm. Disneystä. Hän kertoi olevansa aseksuaali, mikä voi olla mielenkiintosta erästä luovaa projektia varten.

Nyt pittää vielä viimestellä huomisen EU-projektinjohtokurssin työtä, huominen tullee olemaan projektinjohtomaratoonihelevetti. Ei kiinnosta jotku kuvitteelliset projektit yhtään. Ja naapurit polttelee hamppua urakalla, täsä kävi jo joku tyyppi koputtelemasa ja luuli että minä olen joku diilari.

Ehkäpä siinä onki vinkki tulevaisuuen uravaihtoehoksi.

Maisteritehtailun turhuus

Työnhakustressi on alakanu gradunkirijotuksen ohesa ja toiveikkaat opiskelijat haaveilee pääsevänsä ilimaseen harijottelluun Eeuulle tai Yykoohon. Palakottamia työpaikkoja maailiman paskimmisa kaupungisa (Rysseli jos ei joku oo sielä vielä käyny) joihin pääsyyn on ehkä noin rosentin mahollisuus. Että valitettaan kyllä kovasti miten vähäset palakkatasot vastavalamistuneilla on mutta minkä muun alan opiskelijoitten oletettaan menevän töihin ilimaseksi? 

Lisäksi kysseiset järijestöt ei laske harijottelua työkokemukseksi, eli ku oot teheny viis harijottelua iskän rahhoilla/eellisen elämän säästöillä niin sulla ei silti oo yhtään työkokemusta paperilla. Mahtavaa. Alako v-ttaa niin että päätin etten ees haje parlamenttiin, koska mulla ei vaan ole vara eikä kiinnostusta tehä ilimaseksi töitä. Aamen jeesus maria. Ja organisaatiot jokka oikiasti tekkeeki jotaki ei ole niin varakkaita että niillä myöskään ois vara oikiasti palakata ihimisiä. 

Siis ainua ratkasu on hakija muitten alojen töitä. Onneksi monesa paikasa vielä arvostettaan maisterin paperia ihan vaan maisterin nimen takia eikä välitetä että ko. paperi on tullu ilimanaikosta p-aa jaarittelemalla ja kuuntelemalla jaaritteluja joistain ranskalaisista kulttuuriperinnöistä ja seismologisten välineitten kulttuuriarvosta. (Kyllä, olen kuullu viime aikoina liian monta tarinaa seismologiasta ja käyny jopa seismologian museosa josa kukkaan ei koskaan vappaaehtosesti käy, ja jouvun vielä vastaamaan aiheesta suullisesa kokkeesa. Varmasti hyöjyllistä tulevaisuuen varalle.)

Myös Suomen väitöstutkimukset on niin nerokkaasti ajotettu että jos on valamistumasa maisteriksi niin ko. paikkoja ei voi ennään hakia koska pittää olla paperi jo käjesä ku paikkaa hakkee. Onneksi on niin ei tule tehtyä sitä virhettä että päätysin vielä elämäsä työttömäksi tohtoriksi. Eikö työtön maisteri kuulosta vähä vähemmän ajanhaaskaukselta (ja samalla niin massalta). 

Koska mun maisterinpapereita ei tulla koskaan kysymään eikä kukkaan tule ikinä lukemaan mun gradua niin ainakaan ei oo tällä hetkellä mittään paineita ko. paperin tuottamisesta. Kirijotan joka päivä muutaman rivin täyttä sontaa ja lähetän sen sitte viimestelemättömänä versiona ensimmäinen kesäkuuta. Koska mun ohojaaja on silloin jo jossain Turkin rannikolla koktaillasi käesä eikä jaksa lukia läpi paperia ja on varmasti myös kännisä/krapulasa sen suullisesa Skype-esittelysä niin ei oo pelekua että siitäkään ei pääsis läpi.

Joten ens viikolla menen sitte ommaan allaani suoranaisesti liittymättömän työn työhaastattelluun Sveitsiin. Eli tullee kaks peräkkäistä viikkua reissu Sveitsiin (ihte asiasa kolome koska sillon tullaan vielä takasi sammaan paikkaan).