Eilen olin kahesa töisä, ensin kolome varttia toisesa ja sitte kävelin pari kilometria toiseen paikkaan. Ensimmäisesä en teheny mittään, koska kukkaan ei yksinkertasesti suostu haastateltavaksi. Toisesa väänsin taas suomalaisia järjestysnumeroita, kuka hitto tietää miten taivutettaan 31. illatiivisa? (vastaus on muuten luullakseni kolomanteenkymmenenteenensimmäiseen).
Juna oli myöhäsä 50 minnuuttia, mietin vaan että minkälaiset saatanalliset kustannukset tänä talavena meikäläiselle siitä kertyy että joka minnuutti jonka juna on myöhäsä on mun palakasta pois. Ja jos matka kestää 2 tuntia jo iliman junan myöhästymistä niin miten monta minnuuttia kerkiän tojellisuujesa istua työpaikalla ku niitä on kaksi?
Työpaikalla oli perjantaipubi eli istuttiin ja juotiin kalijaa. Porukka puhu uusista sopimuksista ja lastensa vanahempainilloista. Hieman vaikia osallistua keskustelluun. En onneksi juonut enempää ku yhen kalijan jotta en alakanut avvaamaan suutani tojellisista mielipitteistäni.
Täälä juotiin punkkua ja katottiin joku Matti Ijäksen vanaha 80-lukulainen Joni Skiftesvikin novelleihin perustuva leffa. Oli kyllä taas niin inhorealistinen ku suomalaiset elokuvat parhaimmillaan (pahimmillaan) voi olla.
edit. Muokkasin blokin ulukoasua koska entinen oli liian masentava. Jospa muutos sitte heijastuis blokin sisältöönki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti