Voi vittu että elämä on ihan yhtä helevettiä. En pääse joulukuiseen mattiteppoanita-juhulaan koska mulla ei ole eikä tule olemaan rahhaa. Käyn kahesa töisä ja silti kätteen jää pari onnetonta satasta kuusa. Täsä kuusa tulen saamaan alle 100 eurua rahhaa, ja sillä pitäs ellää kokonainen kuukausi. Ruotsisa. Just joo. Eilen esimerkiksi kävin töisä, no sielähän ei oo mittään tekemistä ja vain varsinainen työaika lasketaan työajaksi. Siis olin sielä kolome tuntia. Tästä rahasta kolomasosa mennee verroon. Toinen kolomas menee SJ-vitunpaska rautatieyhtiölle josa ei ylleensä ees ole istumapaikkoja vaan joutuu 40 minnuutin matkan seisomaan tai istumaan lattialla. Ja erittäin ussein automaatti leimaa mun kortin kahesti, eikä jaksa tai kerkiä mennä valittamaan asiasta asiakaspalaveluun koska siellä on niin hiton pitkä jono. Siis eilen työmatkalle meni kokonaisuuesaan melekeen seittämän tuntia, ja kätteen päivästä jäi 10 eurua, jonka saan 1,5 kuukauen viiveellä. Joopa. Lisäksi tuli niin hitonmoinen pääkipu ku ei ollu vara syyä kaupungilla että vielä tänä aamunaki jomotti mielettömästi enkä siis ole vilikassukkaan koulukirijoja.
Sisko vaan valittaa että on mun vika että mulla ei oo rahhaa. Että "mitä sitä ellää elämäänsä niin". Sammaan hengenvettoon tullee hänen pelekonsa tulevaisuuen työttömyyestä ja jostaki tyypistä joka oli marmattanu sille että "sun pitäs ehkä hakia töitä" niinku hän ei ite sitä tajuais. Jotaki tuttua tuosa hommasa on..Ja nyt jouvun vielä kuuntelemmaan jotain aivan järkyttäävää suomalaista mussiikkia joka kuulostaa lähinnä joltain jeesus-iskelmältä.
Tännään ois ollu ainua sosiaalinen tapahtuma eli sohovasurffaajien kalijotteluilta mutta koska mulla on tilillä vaan koiperhosia niin eipä sinne voinut sitte mennä. Ku parhaatkaan asiat elämäsä ei ole ilimasia niinku. Läheppä kavereita moikkaamaan ku siihenki mennee rahhaa, jo yksi kahavi kaupungilla maksaa noin kolome eurua. Eikä täälä kaupunkilaiskulttuurisa kuulu asiaan mennä jonku kottiin kyllään jos ei tunne jo vuosien takkaa. Ja jos mennään kyllään niin pittää olla virallisesti kuhtuttu sinne ja sitte pittää viiä joku vitun viinipullo ja se jolle mennään kyllään valamistaa kolomen ruokalajin illallisen. Raha ei tee onnelliseksi, mutta on onnelliseksi tulemisen edellytys.
Annoin opintotuen lisäksi lisävelekaa mutta jostain syystä opintotoimisto kusi senki niin että saisin lainaa vasta ens vuojen puolella. Siihen mennesä en voi siis tehä mittään. En tajua mistä saan rahhaa jolla kustantaa ees ruuan ja matkakustannukset Tukholmaan. Täsä kaupungisa ei ole mittään töitä joita ees hakia, jos ei ole ajokorttia niin ei pääse ees henkilökohtaseksi avustajaksi tai mummojen perseenpyyhkijäksi.
Luen yhtä kirijaa joka kertoo miehestä joka ottaa avioeron ja siinä seurataan miehen vuotta. Tosi masentava kirja, olen lukenut sen melekeen loppuun ja äijä vaan on katkera ja jauhaa entisen akkansa perrään. Ja vaikka tyypillä on siis työ, kämppä Södermalmilla ja kaverit soittelee noin 3 tunnin vällein ja kyssyy sitä ulos. Just joo. Kyllä kuulostaa perin ikävältä. Eikä omalle Ölandin mökille omalla autolla ajelukkaan piristä jätkää voi elämä. No ehkä semmosta kirijaa voi vielä lukiakin meikäläisen elämästä kertova kirija yksinkertasesti ois liian inhorealistinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti