Viikonloppupäivityksiä

Keskiviikkona piti lähtiä pakkoon grillauksen hajua ja kyssyin portugalilaisilta haluaako ne lähtiä syömään. Mentiin ja ne oli sattumalta menosa yhen espanjalaisen billeisiin, minä lähin sitte mukkaan. Juotiin viiniä ja tutustuin muihin vaihtareihin, meleko itä-eurooppalaista porukkaa. Romanialainen jäbä oli ihan kännisä eikä pysyny pystysä, muuten tunnelma oli meleko rauhallinen. Minä en ees lähteny muitten mukana baariin vaikka matkalla sinne joinki pullonsuusta etikan makusta viiniä.

Torstaina menin yliopistolle hakemaan yhtä kirijaa. Viivähti kuitenki viijeksi tunniksi ku sielä oli joku "konferenssi" (=kaks ukkua soittaa sazia ja kertoo vitsejä joille kaikki muut nauraa paitsi minä) ja yks mimmi esitteli mulle kirijastua ja opiskelin jopa 20 minnuuttia.

Perijantaina en aatellu mennä ulos mutta Puolalainen käski illalliselle sinne ja sitä ennen oli yhen vaihtarin ohojaaman elokuvan ensi-ilta. Se oli loistava vaikka jälleen kerran kaiken maailiman puhheet kesti kauemmin ku ite elokuva. Tuppukylän toisella yliopistolla on mm. oma sairaala, lentokenttä, elokuvateatteri ja megakampus jonka läpi kulukemiseen tarvitaan vähintäänki auto.

Innostuin illan mittaan ostamaan rakipullon koska sitä on teheny mieli kauan. Vuokraisäntä ja Mitä tuli seuraan ku oltiin ensin juoruiltu Puolalaisen ja Norjalaisen kans ja palijasteltu kaikki miesjutut mitä meillä ikkään on ollu. Vettäkään ei ollu talosa joten juotiin rakia raakana ja raaputettiin jopa jäätä pakkasesta. Sitte innostuttiin pellaamaan juomapeliä joka on ilimeisesti norijalaisillekki tuttu. Siinähän sitä oltiin kännisä ja mm. nimitettiin toisia haukkumasannoilla (You Bitch! Now it´s your turn motherfucker! Now the slut has to drink).

Sitte vaihettiin vaatteita ja Vuokraisäntä istu tiukka musta toppi päällä ja oli tosi tuiskeesa. Minä ja Puolalainen innostuttiin vielä pukkeutumaan drag kingeiksi ja minusta tuli kurdilainen Ismail jolla oli yhteenkasvaneet kulumakarvat ja geeliä tukka täynnä. Lainasin Vuokraisännältä vaatteetkin ja minä meikkasin Mitänki näyttämään kauniilta vaikka sitte kaikki muut paitsi minä pesi naamansa ennen baariin lähtyä. Kyllä herätti huomiota Ismail. Meni ehkä päähän suosio (ja viina) liikaaki koska Ismail oli kovasa vauhisa ja pussaili Mitän kans joka istu hänen sylisään. Ja oli kuulemma tanssinu pöyvälläki erittäin suuresa tanssisalisa, oi kunpa oisin ollut tajjuisaan.

Tännehän sitä tultiin Mitän kans vaikkei kumpikaan matkasta muista mittään. Aamulla täälä oli vaikka minkälaista porukkaa talosa asuvan 7 hengen lisäksi, kyllä nauratti ku makkuuhuoneen ovi aukeni ja sieltä tuli joku ihime heebo. Siinä juotiin sitte kahavia yhesä ja lauleskeltiin portugalilaisen kans.

Lauantaiksi olin järkänny sangria-billeet, oli kyllä hieman kankuroinen joten en päässy ylös ennen nelijää. Siinä polttelin sitte CD:itä joita ei koskaan soitettu ku Norjalainen toi mukanaan oman mankan. Tuli turkkilaisia ja mun piti juosta alakerrasa avvaamasa ovia 20 kertaa. Meijän piti yhesä tehä sangriaa mutta tietenkään tärkeitten ainesosien hallusapitäjät ei tullu paikalla ajjoisa ja siinä sitte lähettiin joittenki tyyppien kans viinakauppaan. Ostettiin 10 pullua viiniä ja pari pullua konjakkia, se noin 16 litran sangriahan sitte loppu alle kahesa tunnisa. Sitte lähettiin hakkeen lissää viiniä mutta koska rahankerräyksesä tuli vaan 15 eurua ei sitä saatu palijua ja porukka joutu lähteen baariin.

Minä olin pukkeutunu Donnaksi ja jouvuin mm. tanssimaan pöyvällä mutta muuten kaikki puhutteli mua Ismailina ja kyseli misä se on. Jouvuin sitte lopulta vaihtamaan hammeen viiksipartaan ja geelitukkaan ja lähtemaan ulos Ismailina. Billeet ei ollu niin hyvät ku eellisiltana, pääteltiin että vähemmän ihimisiä ja enempi alkoholia on hyvä yhistelmä. Mentiin kuitenki Vakiobaariin josa lyöttäyvittiin Mitän kans joittenki turkkilaisten pöytään koska ei jaksanu taas mennä alakertaan tanssimaan. Mitä tuli taas tänne ja aamulla täälä oli taas porukkaa soittelemasa kitaraa ja siivuamasa kämppää. Ihte asiasa ihan hauska rapulapäivä. Syötiin aamiasta joskus iltakuuvelta ja Mitä tiskas noin 1000 astiaa, en tajua mistä niitä riittiki.

Illalla mentiin vielä syömään adanalaista kepabbia ja paikasa sattu olleen jonku penikan synttärit joten me saatiin ilimaseksi täytekakkua ja jottain hirviää punajuurijuomaa. Sitte ku tultiin sieltä niin jouvuttiin puskemaan jonku autua että se lähti käymään. Turkki on täynnä yllätyksiä.

Käryä

Voi vittu että täälä kärtyää s-tana. Kämppikset polttelee jotain vitun nuotiota parvekkeella ja meikäläisen huone on sopivasti siinä vieresä, eivät ees ovia laittaneet kiinni! Niinku se ei riittäs että ne polttelee tupakkaa joka paikasa ja varmaan sisälläki vähä väliä. Ja sitte yöllä ne soittaa mussiikkia vitun myöhään, mm. eilen illalla Tuppukylän jalakapallojoukkueen kannatusbiisiä ehkä 10 kertaa putkeen.

Yliopistolla on epätoivon hetkiä, en tajua opettajan puhheista mittään ja oppilaitten vielä vähemmän! Istun ruokalasa niitten kans mutten voi osallistua keskustelluun ku en tajua mistään mittään. Kyllä ne kaikki ehottellee kovasti kaverustumista ja joka paikkaan menua mutta ku ite sanon että mulle sopis huomena niin sitte niille ei passaakkaan. Ja luokasta noin puolet ei oo päässy läpi eellisistä tenteistä, ja niitten äijinkieli kuitenki on turkki ja ne sitä on opiskelleet koulu-,lukio- ja koko yliopistoajan eikä vaan osapäiväsesti viimesen vuojen aikana niinku minä.

Kirijallisuuenopettaja kysy mistä turkkilaisista kirijailijoista tykkään, no enhän minä siihen osannu vastata ku tottuuenmukasesti Orhan Pamuk, Turkin kansakunnan pettäjä ja maataan evakkoon joutunu kirijailija. No opettajahan tietenki morkkas että ulukomaalaiset tykkää vaan niistä koska ne on ainoita joita niitten kielelle on käännetty ja että Pamuk ei kirijota hyvää turkkia niinku joku 230 teosta teheny Efendi. Ja sitte se listas kolome varttia kirijoja jokka meijän pittää ehottomasti lukia, niinku kerkiäisin kevvään aikana lukia sanakirijan avulla ees yhtä ainuaa rommaania turkiksi.

Erasmus-apurahhaa ei sitte myönnetty mulle koska hain liian myöhään. Ensinnäki ehotus koko ulukomaille lähöstä tuli hakuajan jäläkeen eikä koordinaattori koskaan muistanu mainita että stipendistä pittää olla erillinen hakemus. Että siinä meni sitte tuhat eurua sivu suun, vitun kiva.

Rankkaa menua

Johan on ollu taas menua ja meinkiniä. Perijantaina tapasin yhen Sohovasurffaajan (Astronautin) kans ja käytiin leffasa kahtomasa ihan pirun hyvä Incir Receli (Viikunamarmeladi). Sitte kaverit ilimotti olevansa yhellä klubilla ja mentiin sinne, maksa ensinnäki 15 liiraa sisälle ja drinkit oli myös 15 liiraa eli ryöstyä. Muutenki paska lihatiskitrendipaikka oli se. Norjalainen ja puolalainen oli taas vauhisa mutta lähti meijän mukana pois Vakiobaariin (kyllä, semmonenki on tullu jo hankittua). Sielä sitte taas pelattiin Mitän ja norjalaisen kans "en oo koskaan"-peliä ja Astronautin kans innostuttiin tillaamaan tequilat elokuvan inspiroimana. Astronautti saatteli mut kotia joskus nelijän aikoihin.

Eilen oli taas mittäänsanomaton päivä, ainua minkä sain aikaseksi oli ostaa turkki-englanti sanakirja josa on 160 000 sannaa. Taas oisin saanu 10 tl halavemmalla sanakirjat toisesta kaupasta. Oli niin lämmintä että porukka istu joen varrella kahaviloisa ulukona olevisa pöyvisä, ja Suomesa on vaan 30 asteen pakkasia puskenu sammaan aikaan.

Illalla oli taas Sohovasurffaajien kokkous. Sielä oli yks turkkilainen Suomi-fani joka osas sanoja kuten "Raisio-takatukka" ja "perkele". Ihte asiasa olin taas ainua ulukomaalainen koko kokkouksesa. Oli porukkaa Adanasta Istanbulliin ja yhellä tyypillä oli synttärit. Porukka valitti että työelämä on perseestä ja niinhän se onki, varmaan vielä enemmän täälä ku muualla. En varmaan ikinä vois muuttaa Turkkiin koska täälä on niin paskat palakat ja työehot ihan hirveitä, 12-tuntista päivää voi joutua tekemään eikä välttämättä oo viikonloppunakkaan vappaata.

Siirryttiin taas Vakiobaariin, näin norjalaista vaan sen verran että se oli kännisä ja oli ilimeisesti vehtaillu yhen 2-kymppisen mehmetin kans jonka tykö mun piti alunperin muuttaa. Puolalainenki siitä vaan pyörähti ohi. Sielä paikasa soitti hyvä bändi ja porukka hyppi innosaan. Sitte lähin käymään narikasa ja tämä Astronautti kavereineen tuli paikalle jostaki häävalamistelujuhulasta. Niitten kans me tanssittiin innokkaasti ja ne sen kaverit vaikutti meleko hulluilta.

Tyypit raahas mut puoliväkisin mukkaan syömään keittua, selitin että suomeksi keitto tarkottaa kahta asiaa ja se oli niitten mielestä tosi hauskaa. Ne jotenki yhteisestä sopimuksesta kieltäyty puhumasta yhtään sannaa englantia mulle koko iltana ja sitte kiitteli monneen kertaan koko Turkin kansan puolesta että olen valinnu juuri heijän kielen, vaikka eivät kertakaikkiaan voineet ymmärtää miksi ja tivas sitä monneen kertaan.

Jatkoilla syötiin ilimeisesti suolisoppaa (perinteinen laskuhumala/krapularuoka Turkisa) jonka mimmi kävi hakemasa kotuaan. Sitte kuunneltiin turkkilaista viulumussiikkia, astronautti ilimeisesti soittaa sitä, ja katottiin Lady Gagan (!) videoita. Jostain syystä kämpällä oli hanuri jota kukkaan ei osannu soittaa vaikka kaikki kovasti yritti ihan tosisaan, kyllä nauratti se tilanne. Johonki aamukuuteen siinä vierähti ja sitte vielä ei-seleväpäinen kuski lähti viemään mua kotia, ihan niinku ois sitä vaarallisempaa kävellä pari kilometria. Eikä kumpikaan osannu ajjaa sinne, mun piti antaa ohojeita ja josaki kävelykajulla sitä ajettiin, yhtäkkiä tien pääsä oli joku karhupatsas johon melekeen törmättiin. Kotona olin puoli seittemältä aamulla.

Ihtensapalijastelua

Lainattu Neiti K:n blogista. Jostain syysta ruohtalainen nappaimisto ei suostu toimimaan joten kirjotettaan iliman a:ta.

Kymmenen asiaa, joita vihaat yli kaiken:

1. Rahattommuus. 90% v-tuksesta johtuu rahan puutteesta.
2. Kylymyys. Talavi on ihan p-sta.
3. Menkkakivut. Aivan hirviaa ja turhaa kidutusta johon ei oo keksitty kunnon laaketta.
4. Turkkilainen liikenne. Eikö niita suojateita vois rakennella ja alakaa oikiasti nouvattaan liikennevaloja. Ja onko pakko kayttaa tööttaysta niin hyvan ku pahanki julukituomiseksi.
5. Sita etta en tajua mittaan ku ihimiset puhhuu mulle turkkia vaikka olen kayttanyt hitosti aikaa ja energiaa sen oppimisseen.
6. Aamuheratykset. Ku joutuu lahtemaan toihin ja herraamaan ku on viela pimiaa, yök yök.
7. Ihimisia jokka tupakoi toisen nokkaan esimerkiksi kajulla kavellesa tai baarisa. Onko pakko aiheuttaa kanssakeuhkosyöpa kaikille muillekki?
8. Sukupuolittunutta ajattelutappaa. Et voi tulla tanne ku taa on miesten klupi tai naiset ne aina vaan ostelee kasilaukkuja. Parturit jotka jattaa aina ne saatanan niska- ja ohimotöyhtöt koska eihan naisella nyt ihan poikatukka voi olla!
9. Peleja. Ku joku ottaa kortit tai strategiapelin essiin niin ilta on pilalla. Luovat seurapelit on tietenki asia erikseen. Urheilukisojen kahtominen on ylleensa myös meleko tuskallista.
10. Krapula. Miksi se piti menna taas hankkimaan ja taisi olla yksi tequila liikaa.


Yhdeksän asiaa, jotka ovat ominaisia sinulle/luonteellesi:

1. Kyynisyys. Jos jokin voi menna pieleen niin kannattaa ainaki tietaa se.
2. Epavarmuus. En tykkaa suunnittelusta koska suunnitelmat mennee aina pieleen.
3. Vaihtelunhalusuus. Kyllastyn tosi heleposti enka tykkaa ottaa aina sammaa ruokaa tai menna aina sammaan paikkaan (Turkki ja istanbul toki poikkeuksena)
4. İhtekriittisyys. Jos sanon 10 sannaa turkiksi ja niista 9 on oikein niin mietin vaan sita yhta joka meni vaarin.
5. Rauhallisen ja villin jyrkka vaihtelu. Valilla elan tosi mummoelamaa ja sitten otan ja repasen kunnolla.
6. İntroverttiys. En ole ylleensa porukan keskipiste paitsi jos muut ovat viela sulukeutuneempia tai kysseesa on kohan 5. repasyvaihe.
7. Mukkautuminen. Muutun seuran mukasesti eli jos muut on hirveita juoppoja niin itekin ottan kippua, jos muut puhhuu palijo niin minakin innostun puheliaaksi.
8. Haaveilu. Mielesa on vaikka mita suunnitelmia mutta jarki saattaa puuttua hommasta.
9. Hauskuus ennen kaikkia. En vaita etta ite olen hauska mutta kaikista tarkeinta on nauraa kunnolla sillon talloin tyhymillekki asioille. Rakastan hihittelymaratooneja.


Kahdeksan tapaa valloittaa sinut ja sydämesi:

1. Ei yrita leperrella mittaan varsinkaan mitaan naisille viilattuja ulukonakokohteliaisuuksia.
2. Saamalla minut nauramaan.
3. Juottaa kanniin.
4. Olemalla rehellinen ja rohkia.
5. Puhumalla kielia.
6. Kuuntelemalla ja muistamalla mita oon sanonut.
7. Olemalla jannittava.
8. Kykenemalla muovostammaan mielenkiintosia ajatuksia ja tuomaan ne juluki.

Seitsemän asiaa, joita toivot tällä hetkellä:

1. Etta saisin jostain hitosti rahhaa.
2. Etta paasen reissaamaan muuallekki Turkkiin.
3. Etta paasisin tenteista lapi muutenki ku anomalla professorilta armua.
4. Etta kevat ois taynna hauskanpitua muttei liikaa Erasmus-billeitten muovosa.
5. Etta tamaniltanen Sohovasurffaajat-tappaaminen on hauska.
6. Etta ens kesana en oo ihan persaukinen ja paasen Mutafutis-turnaukseen.
7. Etta oppisin turkkia!


Kuusi asiaa, mitä teet ensimmäisenä kun heräät:

1. Kaannan kylykia ja jatkan nukkumista.
2. Mietin misa kasilaukku on, misa puhelin, tsekkaan kellonajan.
3. Aukasen rullakaihtimen.
4. Etin jostain paalle housut etta kehtaa menna ihimisten ohi vessaan.
5. Pistan jalakaan tohovelit.
6. Menen vessaan.

Viisi ihmistä, jotka tietävät eniten murheitasi:

1. Sisko
2. Seilori
3. Piipunpolttelija.
4. Aiti
5. Neiti Mustafa Sandal

Vaikia sanua, jarjestysta en tiia.



Neljä asiaa, joista olet riippuvainen (tällä hetkellä):

1. Tee
2. Facebook ja netti ylleensakin
3. PJ Harvey ja muu mussiikki
4. Sanakirja



Kolme kauneinta asiaa, mitä sinulle on sanottu:

1. Kyllahan sinusta tullee joku johtaja jonaki paivana, kyllahan sen susta ilimiselevasti nakkee.
2. Oot aivan ihana.
3. Miikkulainen saa oot NIIN hauska.


Kaksi asiaa, mitä pelkäät eniten:

1. Kuolemaa
2. Rahattomuutta

Kummatki tullee vaajaamatta.


Yksi tunnustus:

Imuttelen ihan hitosti leffoja ja musaa netista. Viimesin oli Radioheadin The King of Limbs.

Outoja yhteentörmäyksiä

Meitä on seittemän täsä kämpäsä mutta täälä ei ollu kettään muuta kotona tänä iltana. Voi olla että en nää joitaki kämppiksiä monneen päivään ku yhet herrää ennen ku minä herrään ja lähtee töihin, minä lähen yliopistolle tai kaupungille ennen ku nelijäs kämppis herrää ja sitte niitä ei ookkaan kotona ku minä tuun ja tulevat kottiin vasta ku minä oon jo menny nukkumaan. Pari kertaa on tapahtunut että en oo nähäny yhtä kämppistä parriin päivään ja sitte törmään siihen baarisa. Mutta kai se on ihan hyvä ettei kyllästymiseen asti pääse niihin törmäileen.

Kävin eilen kuntosalilla, ku sais sinne veettyä ihtensä vastaki. Kuukauen kortti maksaa noin kolomekymmentä eurua ja ne suunnittelee ohojelman ainaki aluksi. Eipä sielä ollu palijo mittään ryhymäjuttuja paitsi pilatesta, en ylleensä diggaile pilates- ja joogajutuista ku ne on niin hiastemposia. Mutta tämä ohojaaja oli oikein hyvännäkönen ja kyllä se varmasti ainaki selekä- ja mahalihaksille on tehokkaampaa ku kotona rönöttäminen. Sen lisäksi kävelin 7km ja tein lihas- sekä kuntoiluliikkeitä salilla niin että pientä särkyä on luvasa tännään.

Oli myös ensimmäinen luento, se on jotenki niin latistavaa etten tajua mittään. Ja proffa esitteli kaikille että kahtokaa meillä on täälä ulukomaalainen enkä osannu mittään sanua. Ja ne luokkakaverit ei oo tottuneet ulukomaalaisille puhumaan, ne puhhuu keskenään niin nopiaa ettei mittään rajjaa. Ja ne saattaa kysyä turkiksi esimerkiksi" Tiiäkkö nää mikä tämän hedelmän nimi on? Me syyvään näitä palijo turkisa..." eivätkä tuu ajatelleeksi että ko. lause vaatii huomattavasti suuremman määrän kielitaitua ku sanan "appelsiini" tietäminen turkiksi.

Läksyksi tuli 30 sivua kielioppia (turkiksi tietenki!), kirijaa vaan en oo vielä saanu hankittua enkä kunnon turkki-englanti sanakirijaa joten haasteellista tämä opiskelupuoli täälä.

Lärtsäystä

Eilen lähin ilimaselle kalijalle joita täälä tarijoillaan joka maanantai. En nähäny kettään tuttuja ja kyssyin tarjoilijalta erasmuslaisista, se viitto ikkunanviereiseen pöytään ja menin kysymään onko ne erasmuslaisa, johon tyypit vastas myöntävästi. Myöhemmin selevis kuitenki ettei ne ollu vaihtareita vaan ESN-koordinaattoreita sekä niitten vieras Hollannista. Sitte paikalle tuli Vuokranantaja, Norjalainen, Mitä (tyypin nimi on melekein tämä kysymys joten nimitettään sitä nyt Mitäksi) ja kymmenittäin erasmuslaisia.

Istuttiin kylymäsä vinttikerroksesa, minä otin sallaa kuvia puolalaisen kameralla ja juotiin lissää kalijaa. Ja yhtäkkiä tarjoilija toi pöytään kaks ämpärillistä viinaa, talo tarjos. Siinä sitte imettiin pillillä niitä kilipaa ja ku meijän ämpäri loppu niin ryystettiin naapurien ämpäristä. Toisesa baarisa tilattiin mm. kaks pullua erittäin ällöttävää punkkua ja meikäläinen tietenki makso eniten. Tanssittiinki jossain välisä allaalla, muistaakseni mm. jottain twistiä Mitän kans Pulp Fiction-tyyliin. Pelattiin "en oo koskaan"-peliä ja väitteet oli lähinnä seksiin littyviä väitteitä ja ylleensä väitteen lausahtaja oli ite tehenyt ko. asian.

Vuokranantaja lähti raahaamaan koko joukkua kotiaan ja osa porukasta hävis matkalla, siinä sitte minä, Norjalainen, Vuokranantaja ja Mitä mentiin Vuokranantajan ja Norjalaisen kämpille hihittelemään ja herätettiin Vuokranantajan erittäin vihanen puolalainen tyttöystävä. Tehtiin makkaravoileipiä (en ylleensä ikinä syö makkaraa) ja Vuokranantaja löi oman leipänsä sallaatteineen päivineen mikroon niin ettei sitä voinu syyvä. Sitte mentiin Norjalaisen huoneeseen ja ängettiin kaikki sammaan yhen hengen sänkyyn makkaaman, Vuokranantajaki makas meijän päällä ja höpötti jottain tyynyistä eli norjalaisen rinnoista. Lähti se siitä mutta me kolome nukuttiin siinä aamuun asti, tosin peittua ja tyynyä ei riittäny kaikille. Vuokranantajalla ja Mitällä oli vielä työpäiväki, on mahtanu olla greit olo sielä.

Ensimmäinen luentopäivä

Istun kotona ja mussutan Fazerin Mariannesuklaata jotka oli tarkotettu tuliaisiksi, mutta ku en tiiä kelle niin syön ne ite pois häirihtemästä. Kait se nyt on ees Sevgili günün JA Profeetta Muhammedin synttäreitten kunniaksi sallittua :)

Menin tännään yliopistolla ja ootin jännityksellä mitä tuleman pittää. No tietenkin törmäsin sielä Ruusuun kuten aina. Onko se aina yliopistolla vai eikö sielä tosiaan käy kettään muita. No me siinä mentiin taas vaihteeksi istumaan proffan huoneeseen ja puhumaan ilimanaikoisia. Sitte menin luokkaan istumaan josa oli muutama luokkakaveri, ne ei puhu englantia (onneksi!) ja ne innostu ennakkoluulojen mukasesti kauhiasti siitä että täälä on nyt yksi ulukomaalainen. Ne kyseli mitä mää tiiän Turkista, tykkäänkö Atatürkista (mittä hittoa siihen voi vastata, no eeen ruma ukko) ja miksi Ruotsisa kaikilla on vaaliat hiukset. Joku viisain tiesi jopa muutaman kaupunginki Suomesa, kukkaan ei tienny että täälä on niin vähä asukkaita.

Sielä istuttiin ja ootettiin, opettajaa ei tullu, siis kuulemma ylleinen käytäntö on että voipi olla että kurssia ei pijetä jos sinne ei oo ilimottautunu tarpeeksi oppilaita. Siitähän ei tietenkään vois ilimottaa mitenkään etukätteen. Opettaja itekkään ei tienny vaan lähti luokkaan kahtomaan onko sielä oppiaita.

Syötiin lounasravintolasa terästarjottimilta, ihan hyvää ruokaa silti, kastiketta, öljystä riisiä, jugurttia ja soppaa tietenki valakosen leivän kans. Ruuan hintaa en tiiä mutta tuskin se kovin palijo yli euron maksaa.

Toinen luento oli myös perruutettu, menin istumaan opettajan huoneeseen, tarkotuksena oli vain kysyä onko luentua vai ei mutta eihän semmosen kysyminen Turkisa onnistu niin tehokkasti. Piti istua ja rupatella niitä näitä, luonnollisesti sielä huoneesa istu muitaki oppilaita tyhyjänpäiväsiä jaarittelemasa. Ja lopputulos oli että mun käskettiin tulla keskiviikkona uuestaan.

Räkätauti on iskeny jo toisen kerran viikon sissään, en tiiä onko se bakteerit vai sää vai saasteet vai jäätävän kylymä olohuone joitten takia oon jatkuvasti sairas.

Löysin vielä basaarista verhonki, täsä mun huoneesa ku on semmonen lasiseinä josta kivasti kämppispojat näkkee läpi ku alasti heiluu. Verho makso noin 13 eurua, tosin on varmaan puoli metriä liian pitkä. Ja nyt vasta huomasin että täälähän on rullaverho, ku oon epätoivosesti yrittänyt sietää aurinkua joka aamusin tähän suoraan porottaa.

1. vaihtaribilleet

Lähin eilen kalijalle vuokranantajan kans koska oli kotona niin tylsää ja eellinen lauseki jäi kesken. Seisoin jo toista kertaa saman ostoskeskuksen eesä oottelemasa (koska puhelin ei toimi niin pittää tappaamiset suunnitella etukätteen niin ku vanahoina aikoina) ja ihimiset varmaan aatteli että mitä se tuoki täälä koko ajan norkuu.

Mentiin kalijalla josa sai kaksi yhen hinnalla. Myös kämppis jota en oo nähäny monneen päivään tuli sinne. Sekä pari toisen yliopiston tyyppiä ja uus lonti norjalainen vaihtari jonka kans puhuttiin ruotsia. Juotiin ja puhuttiin diskreeteistä aiheista kuten mm. Kurdistanista, ympärileikkauksesta ja sen vaikutuksesta seksinautintoon ja niin poispäin. Pientä kiihtymystä keskustelijoisa ei tietenkään voitu välttää ja tyypit pittää siis kurdeja jäläkeenjääneinä joitten pittäis vaan soppeutua yhteiskuntaan (kauan eläköön Atis joka kuollut on!)ja lasten pippelit leikataan koska se a) on hygieenista b)lissää seksuaalista nautintua varsinki naiselle ah niin valtavasti.

Mentiin tanssimaan semmoseen kellaribaariin josa soi meleko paska musa, norjalainen on ollu jonnain virallisena tanssijana Antalyasa ja sehän sielä veti menemään. Sitte oli karaokea, johon ei voinut kyllä ilimoittautua tälle viikolle (??) ja sielä oli joku rocktähtiki laulamasa ja sitte tietenki muutama jotka veti turkkilaisia biisejä ja koko 200-päinen ylleisö hoilas mukana. Ja kämppis taas "pilallaan" valitteli mulle että mun pittää osata nää biisit jos mää kerran aion osata turkkia. Se tyyppi ei pijä kyllä kenestäkään paitsi liettualaisista mimmeistä joita se kerräilee. Siis sillä on ollu jo viis ja kovasti uusia on kiikarisa.

Kotia tulin kolomen aikoihin, eli suhtkot aikasin. Saateltiin norjalainen kotiaan ja kotimatkalla kämppis taas lausahteli vähintäänki omituisia mielipitteitään kuten että naisen pimpero kulluu sitä enemmän mitä enemmän sillä on partnereita. Sannoin että tuolla loggiikalla miehen kalu eiku pienenee vaan. Juttujen taso oli kyllä jostain aivan ihimesfääreistä. Ja sitte se höpötti jottain että "sullahan on sielä yläkerrasa ne kolome joitten kans voit tätä ympärileikkausasiaa testailla", niinku muka vitsinä. Tyyppi ei tykkää Turkista eikä turkkilaisista yhtään (paitsi sen verran ettei halua antaa oikeuksia kurdilaisille) ja ainuat sivistyneet valtiot on pohojoiseurooppa ja Liettua, vaikka niisäki asuvat turkkilaiset on "aivan järkyttävvää sakkia". Täytyy sanua että vaikka tämän tyypi kanssa puhun "sammaa kieltä" niin en silti puhu sen kans senkään vertaa sammaa kieltä ku muitten maalaispoikakämppisten.

ruokaongelmia

Tapasin tännään yhen sohovasurffaajan kans. Se paljastuki ei-niin-sohovasurffaajaksi, oli juuri liittynyt järjestöön, ei koskaan ollu surffannu kenenkään kans ja ei oikein muutenkaan tienny mistä on kyse. Jotenkin ärsyttävä tyyppi joka yritti saaha mua laulamaan suomeksi (ei kukko käskien laula, käskemättähän kyllä teen sitä koko ajan) ja puhu jotenki ouvosti, jouvuin kysymään koko ajan että mitä. Ja ku se toisti niin se toisti asian ihan samalla tavalla vaikka meikäläinen ei nimenommaan tajunnu niitä sanoja joita se käytti. Jokku ei oo vaan ilimeisesti tottuneet puhumaan turkkia ulukomaalaisten kans.

Nää mun kämppikset on aivan ihania. Ensinnäki ne laittaa ruokaa joka päivä ja tarjuaa sitä mulle (pitäs varmaan kokata niilleki joskus) ja sitte ne hoitaa kaikkia asioita kuten kännykkäliittymää mun puolesta ja tännäänki yks niistä lähti näyttämään mulle pankkiautomaattia ja neuvo kysymättä mistä ostaa ruokaa. En silti löyvä mittään ruoka-aineita joita tavallisesti laitan, perkeleen vaikia laittaa ruokaa ihan eri aineksista. Esimerkiksi oregaanua täälä ei myyä missään, kunnon kahavin saa unohtaa, kermaakaan en löytänyt, kikherneitä oli niin monenlaisia etten tajunnu mitkä niistä on "tavallisia", leivän päälle laitettavia juustoja ei oo missään, ei myöskään parmesaania. Eikä tietenkään tavallista leipää, onneksi tuosa lähellä on leipomo josta saa ees vähä grahamtyyppistä leipää. Kauraryynejä ei oo, ei myöskään korppujauhoja. Tomaattimurskaa ei oo vaan vain semmosta ihimeellistä tomaattipyrettä jättipurkeisa. Kaikki on muutenki pakattu niin jumalattomiin perhepakkauksiin ettei mitään rajjaa. Jos ehtii jottain reseptejä netistä niin turha yrittääkään löytää jottain johon kaikkia aineksia täältä löytyis. Ja turkkilaiset ruat on kaikki melekeenpä liharuokia tai rasvaan upotettuja piiraita. Tofua, soijaa ja muita kasvisvalamisteita on turha ehtiä ja sienetki tuntuu olevan harvasa. Selleriä, palsternakkaa, marjoja..no way. Onhan täälä silti esimerkiksi erilaisia paprikoita, munakoisua, kesäkurpitsaa,

Vastaanottokomiteja

Viimenen jenkkipurkka syöty. Kolomen päivän kooma sairastettu, kävin kyllä yliopistolla vaika hikiä pukkaski. Yliopisto näyttää neuvostoliittolaiselta teollisuusalueelta kuten kaikki Cumhurriyet-hengesä rakennetut virastot ettei vaan muistutettais edesmenneitä osmaaneja joilla sentään oli kaunista arkkitehtuuria.

Olin erittäin yllättynyt vastaanotosta yliopistolla. Ensinnäki meikäläinen on taas ainua laitoksen vaihtari ja sielä oli kaikki suurin vastaanottojoukoin mua ihimettelemäsä. Kansainvälisen toimiston työntekijä kuletti mua autolla ympäri laitosta ja huuteli kaikille että hei kahtokaa meillä on täälä Erasmus ja ne tuli ja puhu minun ohi tälle tyypille ja sitte ihimetteli että ai sää puhut turkkiaki? Teetä juotiin litrakaupalla, ruokaa tarijottiin ja meikäläiselle annettiin oma huone yliopistolla. Laitoksen assistentti lähti varta vasten kaupungille mun kans avvainta teettämään ja passikuvia ottamaan oleskeluluppaa ja opiskelijakorttia varten. Opiskelijakortti järijesty yllättäen päiväsä, tätä ei oo koskaan tapahtunut missään. Ja oleskeluluvan pitäs olla valmis perijantaina, Istanbulisa ja Belgiasahan en siis hankkinut sitä koska sen jonottelu oli niin vitun tuskallista.

Mutta siis tämä organisointitaito, hämmästyttää miten palijo aikaa pystytään käyttämään tyhyjänpäiväsiin asioihin. Esimerkiksi laitoksella kaks professoria käyttää kaksi päivää siihen että ne mietiskellee mitkä nelijä kurssia mää ottasin vaikka se on mun omalle proffallekki ihan sama.

Täälä alakaa olla päivisin suorastaan kuuma ja mun huoneeseen porottaa aurinko niin perkeleesti. Mitenkähän hiton kuuma täälä sitte myöhemmin kevväällä on?

Onkohan PJ Harvey saanu vaikutteita meikäläisestä kun laulaa Konstantinnopolista, napatanssista ja romminjuonnista uuella levyllään..

Siivottomat kakarat

Eilen käytiin kalijalla kämppiksen ja vuokraisännän kämppiksen (kans) paikallisesa "metrobaarisa" joka oli parempi ku Ruotsin Tuppukylän ykskään baari. Join vain kaksi kalijaa joten rapulalta vältyttiin. Jotku oli edellisiltana ajanu jokkeen autolla ja kuus kuoli täsä ihan lähistöllä. Talavirenkaita ei käytetä ja kännisä ajelu on arkipäivää.

Kritisoitiin turkkilaista politiikkaa ja kulttuuria, esimerkiksi naisten pukkeutuminen ja julukisesti pussailu on sosiaalisesti ei-hyväksyttyä. Turkkilainen kämppis ei ylipäätään diggaa kauhiasti turkkilaisista ja haluaa lähtiä Norijaan.

Tännään tänne tuli vuokranantajan äiti (??) ja isoäiti (??) siivuammaan ja meikäläinen yritti siinä sitte selevitä turkiksi ja hävetti ku toiset siivuaa meijän kämppää ja äitee mutisee "kurittomista lapsista". Vielä laitto meille ruokaaki iltapäivällä niinku pikkulapsille.

Minä menin eksymään kaupungille ja täälä onki ihan yllättävän kivoja vanahoja taloja kauempana kukkulan päällä, laitan kuvia myöhemmin. Mutta komiaksi kaupungiksihan tätä ei voi sanua hyvällä tahollakkaan.

Hengisä Turkisa

Nyt oon Turkisa. Oli melekosta menua Istanbulisa. Ensinnäki matka Aasian puolelta kesti ihan v-n kauan ja tietenkään mun turkkilainen numero ei toiminu täälä. Sitte törmäsin sattumalta nargilekaveriin ja tämän kaveriin, mitäpä muuta voi oottaakaan 18 milijoonan ihimisen kaupungisa. Ne lähti tuomaan mun laukkua hostellille eikä tietenkään paikallisten kans ikinä löyvetty hostellia ennen ku yks nainen lähti meitä johattaan.

Poltettiin nargiletta Tophanesa 5 vuojen tauon jäläkeen. Pelekkiä miehiä istu sielä piiput höyryten ja nauratti ku nargilekaverit pelas tavlaa elekielellä ja saakelin nopiaa.

Eilen tapasin ruotsalaisen opiskelijakaverin ja käytiin syömäsä mantia, ah mikä nautinto. Käytiin myös Tömerin kattokerroksesa olevasa kahavilasa, sieltä oli mahtavat näkymät yli Istanbulin. Sitte tavattiin taas nargilekavereitten kans Beyazitin nargilepaikasa, turkkia ja englantia sekasin puhuttiin. Herranjumala että mun pää ei kestä ennään yhtään vesipiippua. Sieltä siirryttiin Taksimille ja yllättäen Ruotsisa ollu vaihtariki oli vaivautunut 2 tunnin bussimatkan päästä tulemaan, sekä toinen kaveri jota en ollu nähäny 5 vuoteen. Pelattiin sanapeliä turkiksi ja yllättävää kyllä meikäläisellä ei ollu enempää vaikeuksia sanojen keksimisesä ku turkkilaisilla vaikka alitajunta syöttiki vaan kaksimielisiä sanoja. Tilattiin viini toisensa jäläkeen ja olin aika hutikasa, muistaakseni tanssinki sielä yksin ja kaverit taputti. Tilasin kierroksenki kaikille, tilillä varmaan koiperhoset hilluu.

En muista hostellilletulua mutta selitin jotaki kajonneesta puhelimesta ja koko yön mietin että vittu onko mun pakko mennä sinne polliisilaitokselle tekemään rikosilimotusta että saa vakkuutuksesta rahat. No sitte mua tuli joku intialainen herättään jolle olin kuulemma sanonu että mun bussi (en ollu ees bussilla menosa) lähtee kello 12 joten minut pittää herättää aikasin. Se sano japanilaisen löytäneen mun puhelimen kengästään. Siinä sitte puolikännisä lähin kohti juna-asemaa, joku antalialainen kanto mun laukun alas ja ihimetteli (kuten kaikki turkkilaiset) mun kiinnostusta kieltä kohtaan.

Otin ratikan rantaan ja oli vitun hieno sää, varmasti yli 10 astetta ja aurinko paisto. Istuin ulukona koko laivamatkan rautatieasemalle ja sielä onnistuin juuri hyppäämään junnaan. Matka kesti 6 tuntia ja minä en kerenny ostaa ruokaa, se otti päähän mutta sitte sielä käviki koko ajan joku äijä korin kans kauppaamasa rinkeleitä, ayrania, teetä, pistaasimakkeisia..junamatka oli muutenki aivan loistava, sen ajan mitä en nukkunu kahtelin mahtavia maisemia. Tämä reitti onki kuulemma yks hienoimmista. Oli aivan ihana juua suolasta ayrania krapulaan, se toimii melekein yhtä hyvin ku Blue Lagoonisa kylypeminen.

Puhelin ei toiminu ja vitutti perillä, luulin että jouvun hostelliin menemään yöksi. Join sahlepin (=mannapuurojuoma) ja ostin puhelinkortin jolla jätin siskolle viestin mennä mun sähköpostiin ehtimään sen vuokranantajan numeron. Se lähettiki sen ja tyyppi tuli mut heti autolla hakkeen.

Tämä kaupunki on Helsingin kokonen "pikkukaupunki" ja ihan kivalta vaikuttaa vaikkei täälä sinänsä mittään spesiaaleja nähtävyyksiä ole ja Istanbuliin nähen muutenki aika lattana. Me asutaan Hamamikajun lähellä. Tyyppi vei mut äitinsä tykö syömään ja se oli myös joku kirjallisuuenopettaja, ylleensä ei kuulemma Erasmus-vaihtareitten kans puhuta turkkia. Kuulemma Turkisa sanotaan "turkkilaista saunaa" eli höyrysaunaa "suomalaiseksi saunaksi". Lost in translation? Täälä paikasa on kuulemma kuumien lähteitten veellä lämmitettäviä hammameja ihan täsä meijän kämpän vieresä.

Asunto on tosi jees, varmaan 200 neliöinen kakskerroksinen asunto kerrostalosa, kaks parveketta ja yks jumalattoman iso terassi on. Sain valita huoneen ja otin summanmutikasa isomman yläkerrasa, turkkilaiset miehet assuu viereisesä ja portugalilaiset tullee alakertaan. Sitte tullee vielä joku italialainen. Turkkilainen ei halua puhua vaihtareitten kans turkkia, no voin kai mää sille silti puhua vaikka kieltäytyiskin ite puhumasta. Kaks muuta ei kuulemma ees puhu englantia, süper. Tein vielä legendaarisetki eli kävin kunnon krapulapaskalla vessasa joka oli rikki ja sitte piti pienellä kannulla yrittää huuhtua paskoja alas.

Että vauhikas alaku tälle puolivuotiselle.