Meitä on seittemän täsä kämpäsä mutta täälä ei ollu kettään muuta kotona tänä iltana. Voi olla että en nää joitaki kämppiksiä monneen päivään ku yhet herrää ennen ku minä herrään ja lähtee töihin, minä lähen yliopistolle tai kaupungille ennen ku nelijäs kämppis herrää ja sitte niitä ei ookkaan kotona ku minä tuun ja tulevat kottiin vasta ku minä oon jo menny nukkumaan. Pari kertaa on tapahtunut että en oo nähäny yhtä kämppistä parriin päivään ja sitte törmään siihen baarisa. Mutta kai se on ihan hyvä ettei kyllästymiseen asti pääse niihin törmäileen.
Kävin eilen kuntosalilla, ku sais sinne veettyä ihtensä vastaki. Kuukauen kortti maksaa noin kolomekymmentä eurua ja ne suunnittelee ohojelman ainaki aluksi. Eipä sielä ollu palijo mittään ryhymäjuttuja paitsi pilatesta, en ylleensä diggaile pilates- ja joogajutuista ku ne on niin hiastemposia. Mutta tämä ohojaaja oli oikein hyvännäkönen ja kyllä se varmasti ainaki selekä- ja mahalihaksille on tehokkaampaa ku kotona rönöttäminen. Sen lisäksi kävelin 7km ja tein lihas- sekä kuntoiluliikkeitä salilla niin että pientä särkyä on luvasa tännään.
Oli myös ensimmäinen luento, se on jotenki niin latistavaa etten tajua mittään. Ja proffa esitteli kaikille että kahtokaa meillä on täälä ulukomaalainen enkä osannu mittään sanua. Ja ne luokkakaverit ei oo tottuneet ulukomaalaisille puhumaan, ne puhhuu keskenään niin nopiaa ettei mittään rajjaa. Ja ne saattaa kysyä turkiksi esimerkiksi" Tiiäkkö nää mikä tämän hedelmän nimi on? Me syyvään näitä palijo turkisa..." eivätkä tuu ajatelleeksi että ko. lause vaatii huomattavasti suuremman määrän kielitaitua ku sanan "appelsiini" tietäminen turkiksi.
Läksyksi tuli 30 sivua kielioppia (turkiksi tietenki!), kirijaa vaan en oo vielä saanu hankittua enkä kunnon turkki-englanti sanakirijaa joten haasteellista tämä opiskelupuoli täälä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti