Rankkaa menua

Johan on ollu taas menua ja meinkiniä. Perijantaina tapasin yhen Sohovasurffaajan (Astronautin) kans ja käytiin leffasa kahtomasa ihan pirun hyvä Incir Receli (Viikunamarmeladi). Sitte kaverit ilimotti olevansa yhellä klubilla ja mentiin sinne, maksa ensinnäki 15 liiraa sisälle ja drinkit oli myös 15 liiraa eli ryöstyä. Muutenki paska lihatiskitrendipaikka oli se. Norjalainen ja puolalainen oli taas vauhisa mutta lähti meijän mukana pois Vakiobaariin (kyllä, semmonenki on tullu jo hankittua). Sielä sitte taas pelattiin Mitän ja norjalaisen kans "en oo koskaan"-peliä ja Astronautin kans innostuttiin tillaamaan tequilat elokuvan inspiroimana. Astronautti saatteli mut kotia joskus nelijän aikoihin.

Eilen oli taas mittäänsanomaton päivä, ainua minkä sain aikaseksi oli ostaa turkki-englanti sanakirja josa on 160 000 sannaa. Taas oisin saanu 10 tl halavemmalla sanakirjat toisesta kaupasta. Oli niin lämmintä että porukka istu joen varrella kahaviloisa ulukona olevisa pöyvisä, ja Suomesa on vaan 30 asteen pakkasia puskenu sammaan aikaan.

Illalla oli taas Sohovasurffaajien kokkous. Sielä oli yks turkkilainen Suomi-fani joka osas sanoja kuten "Raisio-takatukka" ja "perkele". Ihte asiasa olin taas ainua ulukomaalainen koko kokkouksesa. Oli porukkaa Adanasta Istanbulliin ja yhellä tyypillä oli synttärit. Porukka valitti että työelämä on perseestä ja niinhän se onki, varmaan vielä enemmän täälä ku muualla. En varmaan ikinä vois muuttaa Turkkiin koska täälä on niin paskat palakat ja työehot ihan hirveitä, 12-tuntista päivää voi joutua tekemään eikä välttämättä oo viikonloppunakkaan vappaata.

Siirryttiin taas Vakiobaariin, näin norjalaista vaan sen verran että se oli kännisä ja oli ilimeisesti vehtaillu yhen 2-kymppisen mehmetin kans jonka tykö mun piti alunperin muuttaa. Puolalainenki siitä vaan pyörähti ohi. Sielä paikasa soitti hyvä bändi ja porukka hyppi innosaan. Sitte lähin käymään narikasa ja tämä Astronautti kavereineen tuli paikalle jostaki häävalamistelujuhulasta. Niitten kans me tanssittiin innokkaasti ja ne sen kaverit vaikutti meleko hulluilta.

Tyypit raahas mut puoliväkisin mukkaan syömään keittua, selitin että suomeksi keitto tarkottaa kahta asiaa ja se oli niitten mielestä tosi hauskaa. Ne jotenki yhteisestä sopimuksesta kieltäyty puhumasta yhtään sannaa englantia mulle koko iltana ja sitte kiitteli monneen kertaan koko Turkin kansan puolesta että olen valinnu juuri heijän kielen, vaikka eivät kertakaikkiaan voineet ymmärtää miksi ja tivas sitä monneen kertaan.

Jatkoilla syötiin ilimeisesti suolisoppaa (perinteinen laskuhumala/krapularuoka Turkisa) jonka mimmi kävi hakemasa kotuaan. Sitte kuunneltiin turkkilaista viulumussiikkia, astronautti ilimeisesti soittaa sitä, ja katottiin Lady Gagan (!) videoita. Jostain syystä kämpällä oli hanuri jota kukkaan ei osannu soittaa vaikka kaikki kovasti yritti ihan tosisaan, kyllä nauratti se tilanne. Johonki aamukuuteen siinä vierähti ja sitte vielä ei-seleväpäinen kuski lähti viemään mua kotia, ihan niinku ois sitä vaarallisempaa kävellä pari kilometria. Eikä kumpikaan osannu ajjaa sinne, mun piti antaa ohojeita ja josaki kävelykajulla sitä ajettiin, yhtäkkiä tien pääsä oli joku karhupatsas johon melekeen törmättiin. Kotona olin puoli seittemältä aamulla.