Kahtoin juuri oscar-ehokasdokumentin Helvetet tur och retur ("Helvetti menopaluu") ja ei voi ku todeta että onpas kyllä ihanaa ja humaania sekä kanssaihimisiä rakastavvaa sakkia noi amerikkalaiset ku mennään oikeen toiselle puolen maapallua "pelastammaan" hirmuvaltaan joutunutta kansaa. Se on vähä sama ku että perussuomalaiset tai muut natsit ottais vallan Suomesa ja sitte kiinalaiset tulis tänne pelastammaan Suomia ja ammuskelemaan siinä sivusa kaikki kylät maan tasalle ja tappamaan kaikki ihimiset jotka tiellä liikkuu ja ihimettelemään miksi ei olla niille kiitollisia
. Näin kertoi dokkarin sotilas jolla meni sotimisesa jalaka paskaksi:
Kun olin 18-vuotias halusin vaan tappaa ihimisiä. Multa kysyttiin aina että miksi menin mukkaan merivoimiin. Minä vastasin aina että halusin tappaa ihimisiä. Ja ne sano että se on paras vastaus minkä ne on koskaan saanu.
Vituttaa vaan että aina vaan kerrotaan asiasta amerikkalaisten näkökulumasta ja uutisisaki vaan hehkutettaan miten monta sotasankaria amerikkalaiset on ikävästi menettänneet. Yhteensä sielä on kymmenen vuojen aikana kuollu noin 1300 sotilasta (jotka on vappaaehtosesti sinne lähteneet) ja syyskuun 11. iskuisa vajjaa 3000. Sivviilejä Afganistanisa on kuollu mahollisesti jopa yli 30 000, 132 000 Irakin ja Afganistanin sojisa. Mutta ei varmaan kellekään epäselevää kumpien kunniaksi pijetään vuosipäivää, kenen näkökulumista näytellään dokkareita ja kenen henkikulta yksinkertasesti on arvokkaampi.
Oon myös lukenu viimenki sen hehkutetun Tuhat loistavaa aurinkua ja oli yllättävän hyvä eikä niin klisseinen pahat miehet - uhurinaiset -asetelma ku mitä aluksi luulin. Mutta ainaki tarijuaa vaihtoehtosta näkökulumaa Afganistanin tilanteelle ku mitä nää ainaset amerikkalaissankaripojat puolustaa demokratiaa-vilimit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti