Ei maita kurdin tenttiinluku vaikka periaatteessa aihe kiinnostaaki. Alunperin halusin oppia kurmanci- eikä soranimurretta mutta koska edellämainittua ei ollu tarijolla niin piti tyytyä toiseen. Energiaa riittää kaikkeen muuhun ja meninki sitte Spinningiin josa oli taas hyvännäkönen ohojaaja. Saunasa pärskyttelin vettä jonku naisen päälle ja se palijastuki iraninkurdilaiseksi joka lupas treenata mun kurdia. Ja sen äijinkieli on siis kurmanci jota alan opiskella ens kuusa (kyllähän sitä aina yks kieli lissää mahtuu..!) Tämä kaupunki on ilimeisesti koko Euroopan kurdilaisin väkilukkuun suhteutettuna, että kumma jos ei niihin jossain törmäilis.

Eilen käytiin vielä ns. avantouimasa (ei tosin ollu järvi jääsä mutta kuitenki) eli saunottua on tullu kunnolla. Ollaan kyllä aika mameroita siinä touhusa ku hirviän huuon kans pittää juosta ja meikäläinen huutaa: "Mina fötter dör! Mina fötter dör!" samalla ku ulukona vilivottelevat ukot kahtoo ihimeisään alastomien naisten kirkuvaa juoksua. Mutta kyllä sen jäläkeen kieltämättä on virkistyny olo! Tosin ei niin virkistyny että opiskelu vieläkään maittais.

Tämä kevät tullee olemaan tuskallisista tuskallisin ku pittää valtiotieteelliseen vääntää uppsatsia. Turkkilaisen suuntatumisen osanottajalistasa oli taas yksi nimi - Miikkulainen. Eli erittäin harvinaista opiskeluyhistelmää täsä suoritellaan. Ja vielä ku siihen lisätää alakeelliset kurdintaijot päälle niin johan on lähi-itätietous huipusaan. Kuulemma sillä yhistelmällä irtuais heleposti Ruotsin Lähi-Itä tutkimuskeskuksesta Istanbulisa ainaki harijottelupaikka jos kiinnostas.

Jos nyt tästä kevväästä ensin seleviäis ees hengisä.