Pänttäystäpänttäystäpänttäystä

En tajua miten kunto ei kasva vaikka oon treenannu kolome kertaa viikosa meleko säännöllisesti nyt ainakin kolome kuukautta. Miten palijo sitä oikein pitäs treenata ja mitä ihime lisäravinteita pitäs syyä, ku kaikki 6-kymppiset mummut sielä salilla vaan vetelee iliman ongelmia mutta meikäläinen ei jaksa punnertaa (no toisaalta oon kyllä käyny kaikista rankimmisa jumpisa, mm. 90-minnuuttisesa tankospinning-jumpasa johon en vuojen alusa uskaltanu). Mutta maratoneilla tai puolimaratoneilla mua ei tulla jatkosakkaan näkemään.

Opiskelu jatkuu tiiviillä tahilla, yhen kurssin suorittamiseen on vaan muutama viikko aika ja sinä aikana pittää lukia v-sti kirijoja ja artikkeleita ja yrittää esittää viksua seminaareisa eikä nukahtaa luennoilla. Meijän pittää vielä kirijottaa kandityö kuukauesa, siis voihan vinetto, ja läheteksteistä kolomasosan pittää sen lisäki olla turkiksi. Työn saa kirijottaa kahestaan mutta -tadaa- koska muita turkinlukijoita ei ole niin nakki kolahtaa yksin Miikkulaiselle. Toukokuusta tullee kyllä takulla kaikkien aikojen hirvein kuukausi.

Hain myös maisteriohojelmaan, siihen haku oli semmonen prosessi että huhhuh. Piti mm. kirijottaa ihtiä mainostava monisivunen motivaatiokirije (englanniksi), akateeminen CV, lähettää kaikki tojistukset ja kurssisuoritukset sekä leimattu kirije yo:lta josa luvataan mun valamistuvan tänä kevväänä, passikopio, valokuva sekä kaksi kappaletta suosittelukirijeitä työpaikoista. Opintopisteitä ja suoritettuja kursseja on sen verran ettei takuullakaan yhelläkään niistä jotka valikointeja suorittaa. Sitte piti vielä opiskella koko tietotekniikan ala alusta loppuun ku piti yrittää setviä miten mm. skannatuista kuvista saa yhen pdf-tiejoston. Ja sitte piti luettaa vielä kaikki tämä soossi amerikkalaisella kaverilla koska ei nyt vihti antaa homman kaatua johonki kirijotusvirheisiin.

No, jos ei siihen pääse niin turkin maisteriohojelmaan tuskin on kova tunku (lue: Miikkulainen pakertaa yksin kaks vuotta). Mutta koska turkin kieli on ainua asia joka oikiasti kiinnostaa niin haemme sinne kakkosvaihtoehtona.

Ikkuinen opiskelija tietää ainaki mitä tekkee tulevaisuuesa. Opiskellee tietenki lissää.

Orientaalibilleet

Eilinen raki-ilta kutistu sitte aika pieneksi ku puolet kavereista perruutti. Ei oo mittään bilesakkia nää ns. luokkakaverit. Mutta meillä oli kolomistaan oikeen viihtysää ja tehtiin kala-ateria sekä juotiin nimenomasta anisjuomaa kyytipojaksi. Sitte mentiin itämaisiin billeisiin joisa tosin soitettiin vaan arabialaista mussiikkia. Suunnilleen kaikki miehet oli homoja ja napatanssijakaan ei ilimeisesti ihan bionainen. Ei kyllä nähty koko tanssia juuri ollenkaan ku oli niin palijo porukkaa, ja me kiivettiin penkille kahtomaan jollon meijät käskettiin heti alas. Parin sambucan jäläkeen päätettiin häätää lavalla tanssiva ärsyttävä rusettikaulamies pois ja mentiin tanssimaan lavalle ite suorastaan agressiivisesti ja minä jopa melekeen potkasin miestä perseelle. Olin kuulemma myös nostanu jalan ilimaan ja sanonu Ankille "pitele tätä", tilanne joka aiheutti Ankille käjen vammautumisen. Hauskaa oli kuitenki ja lähtiesä vielä joku arabialainen ukko tuli kysymään olenko minä arabi, koska kuulemma tanssin niinku arabialainen.

Oli joku muuki tainnu nauttia liikaa sambucaa.

Tännään ei ihime kyllä ollu krapulaa ja tulin suurimmitta ongelmitta takasin kotia, josa oon mm. kirijottanu hakemusta maisteriohojelmaa. Nyt vasta tajusin että sivulla lukkee että pitäs olla TOEFL tai muu englannin testi suoritettuna, ja mullahan sitä ei ole. Eli en tiiä kaatuuko koko homma siihen, on kyllä tehty niin monimutkaseksi tuo homma että joka onnistuu hakemukset oikiaoppisesti täyttämään ansaihtis kyllä päästä sisälle.

Viikonloppu

Loistava elokuva We need to talk about Kevin jonka jäläkeen varsinkaan ei halua hankkia lapsia. Aika helevetin hyvä mutta myös masentava elokuva koulumassamurhaajasta tai ihte asiasa sen äitistä.

Menen tännään raki-illalliselle Ankin ja Päärynän kans ja sitte orientklubille. Tenttiviikon jäläkeen pääsä oleva data täytyy taas deletoija.

Tappaamisia lopalisoituvasa maailimasa

Eilen oli viimenen seminaari ja meni päin persiitä ku ei ollu mulla oikein mittään sanottavaa Ekyptin uuesta hallintomuojosta. Hyvähän se täältä käsin on jeesustella että joo demokratia tullee ja tallous kasvaa ja sitte on kaikki niin hyvin kaikilla. Tentti tullee menemään kyllä ihan täysin persiilleen.

Mentiin seminaarin jäläkeen kahaville ja istuttiin sielä tuntikausia, sitte pari tyyppiä lähti kotia ja me mentiin yrittämmään eri osakunnille, lopulta vain kolome meistä oli jälijellä ku löyvettiin yksi josa oli jonku verran tillaa. Juotiin sielä hyviä olluita (mm. belgialaista kirsikkaolutta) ja rupateltiin tai siis huuettiin suoraan toisten korviin. Luokan kiltiltä vaikuttavat tytöt vaikutti yllättävän hauskoilta ku niihin tutustu pikkuhiprakasa. Kuuletti niilläki olleen Syyrian vaihosa jottain kutaleita, toisella -93 syntynyt jäbä (aatella että nykyään voi jo hengata ysikolomesen kans joutumatta siitä linnaan taikka roviolle).

Tännään oli siis krapulanpoikanen, väsymys, menkat ja alakava flunssa ku menin kuus tuntia kestävälle kurdinkurssille. Sielä oli palijo enemmän porukkaa ku soraninkurssilla, lähinnä Ruotsisa asuvia kurdilaismiehiä. Oli myös muutama puolikurdilainen ja niitten poikakavereita jotka halus myös oppia kurdia. No eihän siitä mittään tullu ku meijän opettaja on niin seko, se vaan selitti politiikkaa ja veti bin Ladenitk mukkaan ja siitähän synty sitte pientä kärhämää samaten ku jokkaisesta muusta aiheesta eikä päästy oikeen asiasa etteenpäin. Väiteltiin mm. tunti siitä onko kurdinkieli rikas vai ei ja miten monta pääkieliryhymää kurdisa on. Erittäin olennaista siis. Me naurettiin juristiopiskelijan kans veet silimisä opettajan epäloogisille väitöksille ja luokkakavereitten tuohtuneille puhheille ja koitettiin ees opiskella materiaaleisa oleva aineistua ku luennoitsijalta ei oikeen mittään pedagogista irronnu. Se sitäpaitsi puhu ihan eri juttuja mitä meijän opiskelijamateriaalisia lukkee.

Hauskaa oli kuitenki ja saatiin alennusta ku mentiin kurdilaiseen pitseriaan ryhymällä ja vielä ilimaset kahavitki. Kuulemma täsä lähistöllä oleva "aasialainen sushipaikka" on näitten kurdilaisten kavereitten pitämä joka on myös kurdilainen. Sitte vielä fiikattiin luennon jäläkeen ja ainaki opin että kurdilaisesa talosa on aina oltava hedelmiä, vitusti ruokaa, teetä ja oikianlaiset teekupit vaikka vieraat oikiasti kotona joiski  pepsiä suoraan purkista. Juttelin myös kolomannen poloven kurdilaissuomalaisen kans jonka mummu oli meikäläisen naapurikunnasta kotosin ja niinpä tämä henkilö jonka äitiki on siis syntyny Ruotsisa puhu ruotsalaisaksentilla pohojoispohojanmaan murretta ja sano "kahavia" eikä "kahvia". Ja hänen äitinsä puhhuu myös sujuvaa kurdia koska sen mies ei ollu osannu puhua ruotsia ku ne tapas.

Luusereitten kerho

Şu anda bu satırları okuyorsan,
Hayattasın demektir.


Ne duruyorsun hâlâ!
Aşkı tat! Çık sokaklara! Gülümse!
İnsalara selam ver,
Derin bir nefes al, bir sigara daha yak,
bir kahve daha iç,
sev, seviş!
yıldızları izle, güzel bir müzik dinle,
bir çocuğun saçlarını okşa.


 Çünkü yaşamak;
 savaşmak ve düşünmek için çok kısa.
 (Kaybedenler kulubü filmiden)


Jos luet näitä rivejä nyt
niin se tarkottaa että oot elosa.


Mitä vielä mietit!
Maista rakkautta! Mene ulos kajulle! Hymmyile!
Tervehi ihimisiä,
Vejä syvvään henkiä, polta vielä yks tupakka,
juo vielä yks kahavi,
rakasta, rakastele!
kahtele tähtiä, kuuntele hyvvää mussiikkia,
haistele penikan* hiuksia.


Koska elämä
on sotimista ja miettimistä varten liian lyhyt.

(Elokuvasta Kaybedenler kulubü, "Luusereitten kerho")

* penikka (pohj.pohj.) = lapsi