Eilen oli viimenen seminaari ja meni päin persiitä ku ei ollu mulla oikein mittään sanottavaa Ekyptin uuesta hallintomuojosta. Hyvähän se täältä käsin on jeesustella että joo demokratia tullee ja tallous kasvaa ja sitte on kaikki niin hyvin kaikilla. Tentti tullee menemään kyllä ihan täysin persiilleen.
Mentiin seminaarin jäläkeen kahaville ja istuttiin sielä tuntikausia, sitte pari tyyppiä lähti kotia ja me mentiin yrittämmään eri osakunnille, lopulta vain kolome meistä oli jälijellä ku löyvettiin yksi josa oli jonku verran tillaa. Juotiin sielä hyviä olluita (mm. belgialaista kirsikkaolutta) ja rupateltiin tai siis huuettiin suoraan toisten korviin. Luokan kiltiltä vaikuttavat tytöt vaikutti yllättävän hauskoilta ku niihin tutustu pikkuhiprakasa. Kuuletti niilläki olleen Syyrian vaihosa jottain kutaleita, toisella -93 syntynyt jäbä (aatella että nykyään voi jo hengata ysikolomesen kans joutumatta siitä linnaan taikka roviolle).
Tännään oli siis krapulanpoikanen, väsymys, menkat ja alakava flunssa ku menin kuus tuntia kestävälle kurdinkurssille. Sielä oli palijo enemmän porukkaa ku soraninkurssilla, lähinnä Ruotsisa asuvia kurdilaismiehiä. Oli myös muutama puolikurdilainen ja niitten poikakavereita jotka halus myös oppia kurdia. No eihän siitä mittään tullu ku meijän opettaja on niin seko, se vaan selitti politiikkaa ja veti bin Ladenitk mukkaan ja siitähän synty sitte pientä kärhämää samaten ku jokkaisesta muusta aiheesta eikä päästy oikeen asiasa etteenpäin. Väiteltiin mm. tunti siitä onko kurdinkieli rikas vai ei ja miten monta pääkieliryhymää kurdisa on. Erittäin olennaista siis. Me naurettiin juristiopiskelijan kans veet silimisä opettajan epäloogisille väitöksille ja luokkakavereitten tuohtuneille puhheille ja koitettiin ees opiskella materiaaleisa oleva aineistua ku luennoitsijalta ei oikeen mittään pedagogista irronnu. Se sitäpaitsi puhu ihan eri juttuja mitä meijän opiskelijamateriaalisia lukkee.
Hauskaa oli kuitenki ja saatiin alennusta ku mentiin kurdilaiseen pitseriaan ryhymällä ja vielä ilimaset kahavitki. Kuulemma täsä lähistöllä oleva "aasialainen sushipaikka" on näitten kurdilaisten kavereitten pitämä joka on myös kurdilainen. Sitte vielä fiikattiin luennon jäläkeen ja ainaki opin että kurdilaisesa talosa on aina oltava hedelmiä, vitusti ruokaa, teetä ja oikianlaiset teekupit vaikka vieraat oikiasti kotona joiski pepsiä suoraan purkista. Juttelin myös kolomannen poloven kurdilaissuomalaisen kans jonka mummu oli meikäläisen naapurikunnasta kotosin ja niinpä tämä henkilö jonka äitiki on siis syntyny Ruotsisa puhu ruotsalaisaksentilla pohojoispohojanmaan murretta ja sano "kahavia" eikä "kahvia". Ja hänen äitinsä puhhuu myös sujuvaa kurdia koska sen mies ei ollu osannu puhua ruotsia ku ne tapas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti