Kotona taas. Oli kyllä luksusta käyvä suihkusa ku tosiaan en sunnuntain jäläkeen voinu sitä harijottaa! Menin kissavahiksi saaristoon ja kissa oli semmonen karvaton pelottava otus, joka oli koko hemmetin ajan roikumasa sylisä ja yrittämäsä tallata mun mahhaa pehemiämmäksi niinku jotaki peittua, ja sitte se hyppeli vielä tietokonneen päälle. Ensinnäki sillä oli juokusaika ja se päästeli ns. takaperäsiä mouruääniä, sitte se innostu hyppelemmään mun pään päälle ja raapimaan mun naamaa koko hemmetin yön niin että oon herräilly joka yö vähintään 5 kertaa. Kissoja, koiria tai ipanoita en pysyvästi kämppääni tosiaan halua. Näisä kaupunkilaiskämpisä ku ei vieläkään aina oo suihkua ja täsä oli nyt kyse sellasesta kämpästä. Omistaja käy kai kuntosalilla suihkusa, ite jouvuin pesemään hiuksia keittiön lavuaarisa. Omistaja oli muuten kopio itestäni viis vuotta sitten, siilitukka, opiskellu sukupuolentutkimusta ja antropologiaa, osa-aikatöitä kotipalavelusa, samat kirijatki hyllysä. Kissaa tuskin silloinenkaan minäni ois päätyny hankkimaan.
Assuin saaristosa joten vettä oli nelijäsä suunnasa, sunnuntaina sää oli vielä niin kesänen että käytiin Ankin kans uimasa. Sen jäläkeen onki vaan satanu vettä joka päivä joten kai se talaviturkki sitte on puettu päälle, tosin avantouintia on tarkotus harijottaa.
Töisä on ollu hermot menosa, en tiiä oikeen miksi. Tunnen ihteni vaan tosi aivokuolleeksi sielä ja mun työtehtävät tosiaan ei sisällä yhtään vastuuta, on vaan pitkävetteistä tehashommaa. Aluksihan elokuvien kahtominen vaikutti aivan unelmahommalta mutta luovutta se homma ei sisällä yhtään ja suurin vastuu mitä siihen kuuluu on se joutuuko joku tanskalainen kärsimään 0,3 sekuntia viivästyvistä teksteistä, tosin ylleensä seki virhe huomataan jo ennen sitä vaihetta ku elokuva sen tanskalaisen kahtottavaksi päätyy. Lisäksi mun lähes kaikki työkaverit on perheellisiä omakotitalon omistajia jokka puhhuu vaan kakaroistaan tai sitte teknisistä työasioista/asiakaskontakteista joihin mulla ei ole ossaa eikä arpaa, joten ei kauhiasti ole yhteistä puhuttavaa niiten kans. Tai ehkä mää oon oikiasti vaan asosisaalinen ja tyhymä ja epäkypsä ku en 29-vuotiaana halua keskustella kotipihan laitosta ja sienestyksestä. Jostain syystä mää oon aina vaan pahalla tuulella ku tuun töistä, eikä asiaa helepota se jos joutuu käyttämään Tukholman julukista liikennettä joka on suoraan helevetistä repästy.
Tällä viikolla kyllä otti nuppiin seki ku tiesi että tilipäivän tullesa joutuu makselemmaan tuhatta rästilaskua. Ehkä tää tulokuiluki lissää vaikeutta samastua työporukkaan ku meijän (toinen) pomo esim. harrastaa purjehusta, ranskalaisia viinejä, eri maanosisa dipolomaattitehtävisä olevien tyttäriensä luo matkustelua ja merenrannalla olevan KESÄasuntonsa laittamista. Koita siinä keskustella sitte että oisko pottupapu- vai soijaresepti halavempi ja kannattaako sohovasurffausta käyttää niin että säästäis bussilipun hinnan.
Huomena aattelin kuitenki vielä sijottaa kuntosalikorttiin ja uusiin kenkiin koska kertakaikkiaan on pakko. En oo käyny salilla kolomeen kuukauteen ja se alakaa jo kropasa tuntuun, yksinkertasesti siksi ettei ollu rahhaa uusia korttia. Juoksulenkki ei oo kovin monipuolista liikuntaa pitemmän päälle. Ja kengisä on semmoset reiät että hyvä että niillä pääsee käveleen.
Tämmönen köyhyys pistää kyllä arvostammaan yksinkertasia asioita kuten
-suihkua
-juustua (jota ei oo köyhänä vara ostaa)
- alkoholia (köyhänä alkoholismi vaan kasvaa)
- kuntosalia ja sen lauhaa sähkösaunaa
- polokupyörää (jota ei oo vara ollu korijata)
- syömistä ylipäätään
- sanomalehtiä (jonka tillaus piti lopettaa kesän ajaksi)
- ehejiä kenkiä
- kirijastoja ja netti-tv:tä
ja 1000 muuta asiaa jotka on ehkä jo purjehtijapomolle ihtestäänselevyyksiä.
Kissavahtina oleminen on aika haastavaa, vaikka itse kyllä tykkään kissoista muiden huusholleissa. Koirista tykkään muuten vaan, vaikka ne vähän kyllä haiseekin.
VastaaPoistaPitääkö teidän työpaikalla pyytää lupa käyttää vesiklosettia? Ihan vaan meinaan, että täällä kämppiksen pitää kysyä. Vessakäynti lasketaan myös kuuluvaksi taukoaikaan. Pomon kanssa ei hänelläkään ole yhteistä, mutta työkavereiden kanssa pelaavat "arvaa, mikä leffa"-peliä päivät pitkät (kun eivät yritä houkutella ihmisiä puhelimitse kuulotestiin). Nettiä eikä kännyköitä käytellä lain. Tsemppiä silti sinne! Törmään välillä tähän samaan "elämäntapamme eroavat radikaalisti" - ilmiöön lääkäritaloilla... ;)
Meijän pomot on kyllä sinänsä ihanteellisia että kyttäystä ei harrasteta, työajat ja -päivät saan päättää ite, taukoja pittää sillon ku haluan ja kukkaan ei välitä vaikka lähtee kesken työpäivän grillille (mitä aika moni työkavereista tekkee, tosin ne ei oo tuntityöläisiä niinku minä). Monasti ne tarijuaa meille sushilounaita ja joskus jopa shamppanjaa töisä jos joku projekti on menny nappiin. Jalakapallo-ottelu oli myös pomojen tarijuama ja illalliset silloin tällön. Ja vaikka feisbuukkaan kesken päivän niin ei siitäkään oo kukkaan sanonu mittään.
VastaaPoistaLeffat nyt on ainua yhteinen kiinnostuksenaihe, kaikki töisä on minuaki pahempia superleffanörttejä. Mutta ehkä työkavereitten ja pomojen ei tarvikkaan olla supersielunkumppaneita, riittää että niitten kans tullee toimeen.