lauantai 2. marraskuuta 2013

Haftanin sonu eli viikonloppua



Eilen olis ollu Mitän 31. syntymäpäivä mutta koska se on kuolla kupsahtanut se tullee pysymään 3-kymppisenä ikkuisesti. Koska kuitenki sen suosikkipändi tuli kaupunkiin menin kahtomaan. Piti mennä kirgisialaisen kaverin kans mutta se sitte perruutti tuntia ennen konserttia. Olin ostanu lipukki ja jouvuin sitte menemään yksin. V-tti ja meinasin vaan antaa liput jollekki vastaantulijalle, en oo muutenkaan pystyny kuuntelemmaan ko. pändiä viimeseen parriin vuoteen.

Join kalijaa ennen konserttia ja siihen tuli heti joku tyyppi kysymään haluanko istua niitten pöytään. Menin koska halusin päästä ylimääräsestä lipusta erroon. Ne oli jottain tyyppejä Antaliasta eivätkä olleet menosa konserttiin mutta päättivät lähtiä mukkaan koska minäki olin menosa. Ne oli paikallisia Pabloja eli hukkasivat kuulemma tavaransa koko ajan, vähä pelotti ku toinen tyyppi aiko viijä mun takin säilöön että löytyykö sitä ennään. Annoin lipun toiselle ilimaseksi mutta se osti mulle kalijaa vastineeksi.

Konsertti oli yllättävän hyvä, bändi on parempi livenä ku levyllä eikä niin masentava ku ootin. Pätkempi tyypeisä kyllä yritti pijellä mua käjestä koko ajan mutta torijuin sen diskreetisti. Tunsin ihteni turkkilaiseksi pelekästään turkkilaisista koostuvasa ylleisösä mutta samalla myös ulukopuoliseksi koska kaikki muuta laulo mukana ja tiesivät mistä kaikki koverbiisitki oli kotosin. 

Tauvolla mentiin vielä terassipuolelle ja juteltiin jonku mimmin kans joka ihastu minnuun koska minä saarnasin feminismistä ja naisten huonosta tilanteesta Turkisa (olin juuri viettäny työpäivän lukien teiniäitiraportteja ja kuunnellen vieresä tarinaa 12.5-vuotiaana setänsä raiskaamasta tytöstä joka tuli raskaaksi ja oli nyt 15-vuotiaana kolomevuotisen lapsen äiti sekä uutista siitä miten tähän asti naisministerit, kaikki 4%, ei saa käyttää ees housuja töisä). Äijät oli ääliöitä ja esitti mielipitteitä kuten että kaikki arabit on vähä "semmosia" ja että me turkkilaiset ollaanki geneettisesti lähempänä kreikkalaisia koska olemme enemmän sivistyneitä. Ja että Iran on sivistyneempi ku arabimaat. Joo mieluummin muuttasin kuitenki Lipanonniin ku Iraniin. Kyssyin että ootteko ees käyneet arabimaisa. Ei luonnollisesti olleet. Kurdeista tuli myös jotaki ikäviä mielipitteitä, koska eivät tunteneet yhtään kurdia ja nostimme mimmin kanssa älämölön.

Mimmiki tuli sitte konserttiin joten olin houkutellu paikalle jo aika lössin, ja sitte se yritti kilipaa pätkän kans ottaa mua käjestä ja tanssitti mua, ja juoksi adhd:na pitkin salia. Siihen tuli sitte vielä tämän mimminki joku kaveri iskemään mua. Menua ja meininkiä ainaki piisasi. Pätkä vielä yritti saatella mua kottiin mutta jouvuin tokasemmaan sille tarpeeksi epäystävällisesti että joo löyvän itekki. Minut saatteli kotia sitte kojiton piski joka tuotti vähemmän vaivaa ku ihimisseura.

Onneksi jouvuin menemään kotia suhtkot aikasin koska tännään alako ranskankurssi aamulla. Kämppis ja sen poikakaveri meinasivat jo soitella mulle huolestuneina kuin teinilapsen vanahemmat että "millon tuut kotia, sulla on huomena koulupäivä". Ne lähtivät tännään sisaren häihin joten olen sentään yksin talonvaltiaana.

Ranskankurssi oli yllättävän luppaava tai väsyneesä tilasa mua jakso naurattaa opettajan puujalakavitsit. Jouvuin tasuani alemmalle tasolle mikä on ihan hyvä koska mulla on kyllä päässy peruskieliopit ja -sanat unohtummaan. Tästä lähtien on sitte kaikki viikonloput kiinni oppituntien takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti