Kuumaveriset turkkilaiset

Viikonloppu tuli vietettyä Mustamerellä. Mentiin torstaina sinne Niken kans, tai siis tavattiin perillä. Oltiin yötä Erkin kotona joka assuu kaupungisa ja työskentellee paikallisen jalakapallojoukkueen pellaajien avustajana ja tulukkina. Erkki on erittäin huvittava persoonallisuus, puhhuu sekasin turkkia, portugalia, ranskaa ja englantia ja kommentoi asioita tyyliin ”Oh my, God, it’s an orgasm!”

Kaupungisa mentiin syömään paikkaan joka tosiaan oli orgasm, varsinki niitten jäläkiruokakadayifmuhallebesi. Voihkittiin niin että naapuripöyväsä ollu nainen oli kahtonu meitä pitkään, ja Nikke ja Erkki vielä kehuvat tarijoilijalle ”Teijän jäläkiruoka oli mahtava, olin aivan ekstaasisa.”

Seuraavana päivänä myös Niken poikakaveri Santeri lensi Istanbulista ja me lähettiin aamulla Santerin vuokraamalla autolla ajamaan ittän päin. Valitettavasti ei voitu mennä lähellä olevaan Georgiaan koska mulla ja Nikellä ei vieläkään oo oleskeluluppaa ja maastapoistuminen johtais sakkoihin ja jopa maastakarkotukseen.  Matkasta tuli ”Erdogan-gastronomiamatka” koska me pääjyttiin menemään niin ko. ukon kotikaupunkiin ku muutamaan sen vierailemmaan ravintolaan. Täytyy sanua että kyllä sen möhömahan takkaa löyvettiin syyt ku syötiin taivaallista perinteistä aamiasta joka koostu noin 25 ruokalajista, mm. Taivaallisesta juustofonduesta ja maissileivästä, sekä kaymakista josta hunajan kans tuli Erkin mielestä taas yksi orgasmi. Paikasa oli töisä viiksekäs osmaanilta näyttävä mies joka selitti mm. Kuinka pääministerin ruoat analysoijaan laboratoriosa ennen ku se syö sen siltä varalta että ruuasa on myrkkyä.

Jatkettiin matkaa kohti ittää, ajettiin vuorilla mutta sielä alako satamaan hulluna lunta ja eihän turkkilaisesa vuokra-autosa tietenkään ollu talavirenkaita. Ilimeisesti niitä ei ees täälä harrasteta vaan ajellaan vaan kolareita tai pistetään kettingit autoon. Santeri ei uskaltanu ajjaa mäkistä tietä. Niinpä meki suunnistettiin autohuoltamolle, josa tyypit puhu semmosta murretta ettei Erkki ja Santerikkaan oikeen tajunneet mitä ne sano. Jouvuttiin kuitenkin ostamaan kettingit autoon ja jatkettiin matkaa. Muutaman kymmenen kilometrin matka kesti pari tuntia ja en oo ikkään kyllä nähäny niin palijo lunta, ees Suomesa. Auto ajo lumiseinien peittämäsä tunnelisa ja kaikki ympärillä oli lumen peittämää liikennemerkeistä talonkattoihin, joitten päällä oli semmonen melekeen metrin kerros lunta.

Tultiin perille kyllään ja ajettiin mäen päälle josa sen keskusta oli. Me vaan ihimeteltiin että mihin hittoon on tultu ja naureskeltiin että joo täsä kyläsä vietetäänki sitte villi lauantai-ilta. Käytiin kahtoon paria hotellia joista yhesä haisi niin tupakka että oli ku ois ollu jossain vakuumipakatusa ilimattomasa tilasa. Lopulta löyvettiin kaks huonetta yhestä hotellista ja lähettiin ehtiin ruokapaikka. Joka paikasta vaan sanottiin että ”ei kai ne ennään auki oo, kello on jo kuus”. Pimiäki tuli sielä jo kolomen jäläkeen.  Yhesä paikasa sanottiin että eihän nämä ravintolat nyt lauantaisin ja sunnuntaisin oo auki. Lopulta löyvettiin kuitenkin yks paikka josa syötiin georgialaisvaikutteisia pelmeneitä.  Sen jäläkeen mentiin ehtimään baaria ja löyvettiinki yks josa oli avajaiset ja joka oli siksi jo täynnä. Loppujen lopuksi mentiin viiteen baariin, josa yhesä mm. Huvittavan näkönen jäbä sano menytä kysyttäesä: ”Minä olen meny.” Ja luetteli sitten viistoista minnuuttia ruokalajeja joita heillä oli, eikä keretty sanua ees että me haluttas kahtua vaan juomalistaa. Tai siis kuunnella. Meitä nauratti hemmetisti ja huueltiin että ”saisinko kahtua menyytä” ja ”onpa teillä hyvännäköinen meny”. 

Pelattiin ”en oo koskaan”-juomapeliä kunnes Nikke erehty sanomaan ettei se oo koskaan pelehtiny israelilaisen kans, ja Santeri otti sen loukkauksena häntä kohtaan koska hän oli juuri ollut kaks viikkua sitte Israelisa. Peli jouvuttiin lopettammaan siihen. Lopulta Santeri meni kotia ja me mentiin johonki hirviään paviljonki-tyyliseen baariin josa nainen laulaa ja masentuneen näköset yksinäiset miehet nuokkuu tuoleilla. Me tuotiin tietenki äksöniä paikkaan ja mentiin tanssimaan, paikasa työskentelevät tytöt tuli myös meijän kans tanssimaan halal-tanssia. Toivottiin myös tietenki Abbaa ja tanssittiin sen tahtiin.

Aamulla ei sitte ehitty palijo nähtävyyksiä kahtelemmaan ku aamiaisellaki meijän tarijoilija (sama menytyyppi) oli aivan tavattoman hijas. Ajelltiin takasin lumisia teitä ja pysähyttiin josaki kaupungisa. Santeri ja Erkki juoksi pitkin katuja ehtimäsä georgialaista viiniä ja sitte ne meni niin nopiaa meijän eellä että me kajotettiin ne näkyvistä. Nikellä meni hermo ja se soitti vihasen puhelun Santerille sillä aikaa ku minä olin ostamasa vettä kaupasta. Ne kyseli sitte että ai te menitte shoppailemmaan ja siinä tuli juttua kulttuurierroista, Nikke valitti että pitäs kommunikoija enemmän ja Erkki sano että kommunikointi on yliarvostettua ja että pitäs elekielestä lukia mikä on meininki. Sitte se alako väittämään että eurooppalaiset ei oo ystävällisiä niinku me ja Santeri myötäili, sanuen että tämän tojistaa se että me istuttiin autosa sillä aikaa ku he ottivat autosta kettinkiä pois eikä tultu seisoskelemaan viereen vaikkei oiskaan osattu auttaa, kuten turkkilaiset tekis. Sitte Erkki alako jo valittaan että kaikki eurooppalaiset on arogantteja, eivät koskaan voi ymmärtää Turkkia, Suomi on myös Länsi-Eurooppaa ja kolonialistimaihin verrattava maa koska se matkii näitä maita. Turkkihan siis ei ole koskaan väkivaltasesti vallottanu muita kansoja eikä yrittänyt matkia muita maita. Sannoin että koko Turkin tasavallan olemassaolo perustuu eurooppalaisiin malleihin. 

Sitte oliki jo ilimiriita käynnisä ja Erkki sano että vihhaa kaikkia eurooppalaisia ja hän kyllä tietää minkälaisia kaikki eurooppalaiset on koska hän on asunu muutaman kuukauven Ranskasa. Minun väitökseni siitä että Suomi ja Ranska ei oo sama asia meni kuuroille korville, ei kyllä me turkkilaiset ja välimerelliset kansat kuten italialaiset ollaan avuliaita toisin ku teijän ylimieliset, korkeintaan orientalistisesti Turkkia kahtovat kansalaisenne. Ja että miksi meijän maat ei auta Syyrian pakolaisia samalla mittakaavalla ku Turkki, selevä tojiste kansojemme ylimieliyyvestä. Eikä vain politikkojen vaan minä ja Nikke oltiin henkilökohtasesti vastuusa tästä, koska politiikka heijastaa kansalaisten asennetta. Lisäksi hän valitti että tullaan tänne jauhamaan ihimisoikeuksista, ja että hänellä ei ole koskaan ollut homona syrjintäkokemuksia Turkisa, mikä tojistaa että syryjintää ei täsä maasa ole. Sannoin että vaikka hän oiski ollu niin onnekas ja on lukenu maan parhaasa yliopistosa ja niin edelleen niin ei se tarkota ettei muilla voi olla tämmösiä kokemuksia. Ja sitte ne valitti vielä että vaikka he on lukeneet parhaasa yliopistosa niin Euroopasa he joutusivat siivuammaan tai muuhun paskatyöhön, toisin ku minä joka suomalaisena otettas välittömästä jos hakisin töitä esimerkikis Hollannista.

Kiista matku loppumatkan ja alloin ymmärtää miksi Santeri on vältelly Niken kotimaasa vierailua. Nikke sen sijjaan on viettäny koko vuojen intensiivisesti Turkkia opiskellen ja on hakenu harijottelluun Turkkiin pääasiallisesti Santerin takia, mutta silti täsä ollaan ylimielisiä paskiaisia jotka vaan auttaa muita sillon ku oma hyöty on kysseesä. Kamalaa rasistista suojatusta siis.

Riita saatiin sovittua jotenkuten ja Erkki myönteli että hän päästelee suusta asioita joita ei tarkota, mutta ei silti voi olla ajattelematta miten palijo he oikiasti on tuota mieltä meistä ja kaikista muista ”kolonialistieurooppalaisista”.

Käytiin tullesa vielä syömäsä yhesä Erdoganin vierailemasa ravintolasa ja gastronomiamatka saatiin päätökseen. Santeri vietiin lentokentälle ja me kysyttiin lähtiesä että misä sun laukku on. No ei sillä ollu, oli tullu pelekkä takki päällä Istanbulista. Kevyttä pakkausta siis. Jouvuttiin maksamaan ekstraa vanteista johin oli tullu pysyviä jäläkiä ketjusta, no hemmetti laittakaa talavirenkaat autoihin jos vuokraatte niitä superlumisella aluella. Me mentiin Erkin kanssa yhteen brittiläistyyliseen kahavilaan ja juotiin vielä yhet orgasmipirtelöt. Aamulla me lähettiin sitte kohti Ankaraa ja Istanbulia, eikä missattu lentua tällä kertaa vaikka juotiinki kahavit lentokentällä ennen lentua.