Viimeset tunnit Turkisa. Aamulla lähen kohti Kosovua ja sen enempää suunitelmia kahen viikon Balkan-lomalle ei oo. Kaveri tullee vastaan lentokentällä ja uuttavuotta vietellään varmaan sen perheen kans. Ootan kaikista eniten "nelijän silimän kans" kuten turkkilaiset sannoo kalsaribilleitä, ja laukusa on ylipainua siksiki että sielä olevia kalsareita ei voi heittää pois.
Viimesinä päivinä kävin vielä intensiivisellä pikavissiitillä pakolaisten tykönä ja tein yheksän haastattelua, vaikka toinen yhteyshenkilö ja tulukki perruutti tappaamisen viime hetkellä koska soitin sille myöhään illalla naapurinsa ja ystävänsä kehotuksesta ja tämä sitte loukkaantu siitä ja sano että tämä tojistaa että en ole käyttäytyny ammattimaisesti. Oh my God. No sain sen toisen yhteyshenkilön kautta sitte haastateltua muita HLBT-pakolaisia joista kaikki assuu melekeenpä samasa kerrostalosa. Jouvuin juomaan noin kuus litraa persialaista teetä koska siitä kieltäytyminen ois ollu kuulemma epäkohteliasta iranilaisesa kulttuurisa.
Eilen oli läksiäisillallinen äijämaisesa meyhanesa ja sen jäläkeen meijän järijestön uujenvuojenbilleet joisa tanssittiin koko ilta ja järijestettiin arvonta. Itekki osallistuin arvontaan ja voitin vibraattorikondoomeita. Tännään mennään vielä viimesen kerran hamamiin ja aamulla se on sitte hoscakal Turkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti