Ilimanaikonen ploki ikkuisen opiskelijan arkipäivästä. Kirijottaja muuttelee Ruotsin, Ranskan ja Turkin välillä ja elevyttellee täsä plokisa äijinmurrettaan. Punasta lankaa on turha ehtiä, mutta rivien välisä voi pohtia voiko (pohojanmaan) murretta ylipäätänsä käyttää vakavastiotettavisa yhteyksisä.
perjantai 14. tammikuuta 2011
Asunto tarjotaan naiselle, vuokra 0 liiraa
Musta tuntuu että Turkkiin mennesä tullee isommat kulttuurierot ku luulenkaan. On meinaan melekeen shokeerannu turkkilaisten miesten hyökkäävyys ku ihan vaan vastasin niitten asuntoilimotuksiin. Joo minun kans asut yhesä ja ei tarvi maksaa mittään ku nuin mukava kaveri on asumasa. Voi jeesus. Yks tyttö vuokrais ommaa kämppää, huomena sen pittäis lähettää kuvia. Ihan lämmityski on ja yliopiston vieresä, taso voi olla silti ihan mitä vaan kuten turkkilaisisa miehisäki.
En oo teheny esseetä, ahistusahistusahistus. Ei oo keskittymistä ja Turkkiin meno pyörii mielesä. Toisaalta harmittaa etten menny Istanbuliin, joka on mun elämäni Ainua Oikia.
Tämä biisi on kurdinkielinen jota kuunneltiin vuonna pipo ja sukka Mardinisa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti