Ilimanaikonen ploki ikkuisen opiskelijan arkipäivästä. Kirijottaja muuttelee Ruotsin, Ranskan ja Turkin välillä ja elevyttellee täsä plokisa äijinmurrettaan. Punasta lankaa on turha ehtiä, mutta rivien välisä voi pohtia voiko (pohojanmaan) murretta ylipäätänsä käyttää vakavastiotettavisa yhteyksisä.
torstai 27. tammikuuta 2011
Ei voi löytää onnia Siperiasta jos se on piilotettu Kööpenhaminaan
Oli helevetin hauska ilta turkkiaikasen kaverin kans eilen. Mää sain kuulla aivan uskomattomia saippuasarjatason juttuja Kalmarin Amourkajun tapahtumista ja ko. henkilön lemmensuhekiemuroista. Saunattiin ja sielä sai jopa heittää löylyä ja juuva kalijaa. Tällä tyypillä löytyy muun muasa täysinäinen teekannu kuivakaapista joten turhaan häntä ei mielestäni kuhtuta aijoksi turkkilaiseksi vaikka onki täysin ruotsalaista syntyperrää.
Huomena viimenen työpäivä. Meikäläinen oli unohtanu matkavakkuutuksen tillaamisen, hostellin varrauksen ja sen faktan että pankkikortti mennee umpeen ku vielä oon Turkisa. Jeah. Vittu mitä perseilyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti