Jumaliste tätä esseen kirjottamista, pitää siis kirjottaa 20 sivua ja mulla on yksi ainoa sivu valmiina. Siis vaikka olen istunut tietokonneen ääresä jottain sata vuotta. Helevetin helevetti, mua ei vois vähempää kiinnostaa juuri nyt mikkään muu ku Lähi-Ijän tallousasiat. Oon onnistunu jopa siivuammaan huoneeni, tiskaamaan kämppisten tiskit ja käymään jumpasa, koska mikkään ei tunnu niin hirviältä ku yrittää keskittyä tähän asiaan. Ruotsin kieliki alakaa vituttaa niin helekkaristi ku pittää joka ikinen sana kääntää google translatella englannista ruotsiin. En siis oo oppinut yhtään ruotsia koko aikana ku oon täälä ollu.
Ressaa myös Turkkiin lähtö, tajusin justiin että mun tulevat luokkakaverit on mua 9-10 vuotta nuorempia. No eipä tule kurppa olo ei. Ja sielä ootetaan mun kirijottavan ja puhuvan sujuvaa turkkia, ei vois kauempana olla tottuuesta. Kait mää oon sitte perinyt vanahempieni älykkyyen ku tämä akatemiatasonen maailima ei millään tartu kalloon. Mulla on kai joku ADHD eikä asiaa auta yhtään että nyt se nettiki sitte taianomasesti alako kuitenki toimia kaapelitta minun huoneesa. Eilenki kahtoin sekä Vesku- että Kolome viisasta miestä-leffat sen sijjaan että olisin kirijottanut tätä PERKELETTÄ!
Oon saanu ihan hirviän monet naurut tätä sun plokia lukiesa. Kiitokset niistä! Ei mun gradun tekemisestä niin kauaa ole, ettenkö muistais kuinka tuskasta kirijottaminen voi olla. Sivu kerrallaan vaan pittää puskia etteenpäin.
VastaaPoistaMitä tullee sun tulevaan reissuun ja nuorempiin opiskelukavereihin, niin ei se pelkästään huono asia ole. Tiiät kyllä mitä tarkoitan iliman sitä iskusilimääkin.
Tsemppiä kirijotusurakkaan!
Kiitoksia Koo! Mulla tuntuu aina olevan joku keskeneränen opiskeluprojekti päällä. Se on surkeinta jos aihealue ei kiinnosta pätkääkään tai siitä ei ainakaan tiijä mittään.
VastaaPoistaSitä tuntee ihtensä vaan niin vanahaksi nuoresa seurasa..mistä voi ylipäätään keskustella 18-vuotiaitten kans? (No en kyllä aina tiijä mistä pitäs keskustella kaikkien 3-kymppistenkään seurasa, eipä sillä...)