Kesän ainuat festarit

Oli oikeen lystikäs festari varsinki ku sää oli poikkeuksellisen lämmin (+26) ja aurinko paisto. Olin sopinu tappaamisen muutaman ennalta tuntemattoman sohovasurffaajan kans. Sitä ennen yritin käyvä Systeemisä ostamasa rommia mutta perhana, passi oli jääny kottiin, ruotsalaista id:tä mulla ei ole ja eihän ne sitte mulle sitä myyneet. Kyllä otti päähän, mietin että pääsenköhän anniskelualueellekaan festareilla.

Paikka oli erittäin viihtyisä ulukoilimakylypylä ja festarialueen ulukopuolella istu porukkaa juomasa vinkkua. Tavattiin uusseelantilaisen, ruotsalaisen ja georgialaisen kans ja mentiin kuuntelemaan bändejä. Pienellä lavalla oli vähä äänentoistosa ongelmia. Georgialainen oli negatiivisena ja sano että mussiikki kuulostaa paremmalta ku aurinko laskee. Sanottiin sille että tojennäkösesti se ei johu mitenkään auringosta vaan siitä että oot enemmän kännisä iltasin. Mentiin sitte anniskelualueelle (jonne minut 19-vuotiaan näkösenä päästettiin)ja juotiin sielä ylihinnoteltua Norrlands Guldia ja huonolaatusta viiniä.

Tavattiin vielä turkinarmenialainen ja se järkytty myös kuullesaan että alkoholia ei saa festarialueella juua. Päätettiin sitte mennä Systemiin hakemaan viinaa ja salakulijettaa se alueelle. Näin tehtiin ja me ostettiin snapseja sekä olutta jota ryystettiin nurmikolla. Georgialaisen naamaki alako loistaa ja se tuumasi että "hei, tää bändihän on parempi ku nuo aikasemmat." Niinpä niin. Keskusteltiin Ruotsista ja taas vaihteeksi sain kuulla aiemminkitojetun että Ruotsi toimii paremmin teoriasa ku käytännösä ja ruotsalaisten kans on lähes mahoton kaverustua.

Minä piilotin snapsipullon molemmille puolille tissiliivejä ja ne törötti sieltä niinku ylimääräset nännit. Loput meni armenialaisen tietokonelaukkuun lopputyön lehtien välliin. Alueella jaettiin ilimaseksi Dr. Pepperiä johon me lontrattiin snapseja ja oltiinki sitte hilipeitä The Go! Teamin keikalla. Vessoihin oli jumalattomat jonot ja kasvisruoka ei ollu hääviä. Toinen kahtomisenarvonen bändi oli tietenki Arcade Fire jonka keikalla oli palijo porukkaa ja äänenlaatu sekä taustavideot vastas levylaatua toisin ku monilla muilla poppisbändeillä.

Festarin jäläkeen meinattiin ensin jatkoille, lopulta me mentiin vaan armenialaisen kans istumaan karaokepubiin ja muut ei päässy sisällä ilimeisesti koska niillä oli mukana isoja varastettuja festarijulisteita. Karaokepaikasa oli muuten jumalattoman hyvälaatusta karaokea, se ei oikeestaan ollu karaokea vaan ammattilaisten stemmoisa esittämää laulua. Tai sitte humalan taso oli riittävä.

Minä menin surffaamaan armenialaisen kotia koska viimenen bussi oli menny jo puoli yheltä. Se assuu jonku 70-vuotiaan taiteilijahipin tykönä jonka seinillä roikkuu mustavalakosia valokuvia ja itetehtyjä taideteoksia. Aamulla sain vielä turkkilaista munakasta ja baklavaa.

Popaganda!

Päivä 19: Vastakohdat

Tohovelit jotka herätti hilipeyttä ku käytin niitä töisä.

Tämä viikko on vappaata ja suunnittelin Helsinkiin menua mutta laivat oli niin kalliita että en vihtiny vaivautua. Viikonloppuna menen ehkä sitteki kesän ainoille festareille.

Kävin ostamasa uuet reenihousut, musta-pinkit tietenki. Niisä on jopa tasku johon voi laittaa avvaimen. Huomena pääsen viimenki treenaamaan puolen vuojen tauon jäläkeen. Sen jäläkeen on varmaan aikamoiset lihaskivut. Huomena on viimeinki tilipäivä, oon eläny tämän kuun tosi minimirahalla ja silti rahhaa jäi niin että ostin vielä melekeen 30 euron housutki. Huonekalut on vieläki hankkimatta, vaan pari lamppua ja keittiötarvikkeita oon ostanu. Sitte pittää maksaa siskolle laina takasin, vuokra, sanomalehti, ladata matkakorttia ja ostaa kahavinkeitin. Myös salikortti maksaa maltaita. Rahanmenua ei voi estää.

Oon kahtonu elokuvia ja kuunnellu Bengt Liljegrenin kirijottamaan Hitlerin elämäkertaa kirijaston nettiäänikirijana. Hitler sano että hän ei tartte vaimua koska Saksan kansa on hänen eukkonsa (=oli piilohomo). Ja vaikka Hitler anto sojan loppupuolella ihan älyttömiä käskyjä ja siirteli kuviteltuja armeijoita onnistu se ylipuhumaan joka ikisen everstin ja kenraalin joka aiko mennä sanomaan sille vastaan. Ja Saksan kansa laulo Führerille ja vanno ikusta rakkauttaan niinku kunnon 30-lukulainen nainen. Ylipaisuvalla ihtetunnolla pääsee vaikka mihin.

Ja Hitler halus kaikista blondeja aarilaisia mutta oli ite tummatukkanen. Hitler määräs kaikki juutalaiset tapettavaksi vaikka sillä oli saastasta juutalaisverta itesäänki. Ja kaikki homot tuli tietenki tappaa - kukas muu ois niin homofoobinen ku ommaa seksuaalisuuttaan vihhaava hemmo. Ja Hitler vanno kansallismielisyyen nimmeen - oli ite itävaltalainen joka muutti Saksaan ja päätti valottaa sen nimesä muut kansat. Puolueen nimi oli kansallissosialistinen -Hitler nimitti ihte ihtensä diktaattoriksi. Mitä absurdimpia, älyttömimpiä ja ommaan ylivoimasuuteensa eniten uskovia tyyppejä puolueitten johtoon laitetaan sitä suuremmalla tojennäkösyyellä kansa niitä suosii.

Päivä 18: Täällä minä asun

Opiskelijagetto josa kaikki talot näyttää samanlaisilta (oon yrittäny kolome kertaa väärään talloon ja ihimetelly ku avvain ei toimi, ihan selevinpäin). Onneksi mulla on sentään oma asunto eikä tartte sitä bilettävien "nollaavien" kans jakkaa. Äänieristyski on toistaseksi toiminu hyvin, viikonloppusin sillon tällön kuuluvat juomalaulut ei meikäläisen unta haittaa.

Viikonloppuna oltiin kulttuurifestareilla Dumanin konsertisa. En oo ikkään ollu niin kauhiasa kaatosatteesa ulukoilimakonsertisa, niin monesa provinssisa ku onki tullu käytyä. Melankoliseen mussiikkiin sää sopi ihan hyvin, tosin kengät imi 5 litraa vettä. Seisoskeltiin sitte olutteltasa vaikka paastolla oleva turkkilainen kaveri ei olutta nauttinukkaan. Oli myös erittäin kännisiä turkkilaisia (ruotsalaisyhteiskuntaan hyvin integroituneita?) ja näin myös sinisilimäsen ja vaaliatukkasen turkkilaisen, mikä on aika harvinaista. Sitte mentiin ihan loistavaan belekialaisoluia myyvään baariin, sielä sai Lambicisa keiteltyjä simpukoitaki. Oluet oli tosin 10 kertaa kalliimpia ku Belekiasa. Olin Ankin tykönä yötä ja se tarijoili vielä rommia schweppesin kans ja kuunneltiin ruotsalaisia 50-luvun hittejä.

Lauantaina kaverit tuli Suomesta päiväristeilylle ja ne olivat tietenki hiprakasa sieltä tullesa, yksi oli niin pahhoinvoiva että lähti laivalle takasi nukkuun. Muitten kans mentiinki italialaisravintolaan ja juotiin kalijat kello yks päivällä, tarijoilija mulukoili pahantuulisesti ja kysy että ettekö te etes syö mittään. Laskuki tuotiin pöytään kysymättä. Höröteltiin kielikäännöksille ja ilimeisesti aika kovaäänisesti. Kajulla vastaan tullu Zombiewalkkaan ei näyttäny yhtä karmivalta ja kalapialta ku meikäläisten lauantailuukki.

Hörhökaveri meinaa mennä kotirouvaksi Brasiliaan ku on tavannu yhen brasilialaisen lääkärin. Me aiotaan mennä sen kans myös Ekyptiin joulun tienoilla, se ku on ollu monivuotinen aie joka on jääny aina tekemättä. Toivottavasti mellakat herkiää siihen mennesä, tosin me yhesä aiheutettaan uus mellakka.

Suomimeininkiä Ruotsisa

Täälä on ollu vieraita koko viikon joten oon saanu vähä vaihtelua antisosiaaliseen elämääni. Tiistaina Anki tuli kyllään ja suunniteltiin suomenkielen opasta ruotsalaisille. Opetin Ankille 17 rauta-sanan sisältävvää termiä (rauta ja kulli on sen lempisanoja suomeksi) ja sitte tehtiin vielä junasa dialogi joka oli hyvin kaurismäkeläinen ja siinä känninen mies iski naista baarisa. Mietittiin onko puukkotappelu liian klisseinen aihe suomidialogiksi mutta mitäs muutakaan uutisisa oli eilen ku juttu entiseltä kotipaikkakunnalta josa oli puukotettu jottain baarin eesä tappelusa. Näyttää olevan siis ihan karua totta tämä klissee.

Keskiviikkona tuli myös sisko uuen POIKAkaverinsa kans, miesystäväksi häntä ei saa kuulemma sanua vaikka ikkää on jo melekeen 38. Meinas lähtiä tajut ku kaksi erittäin äänekästä henkilyä käkätti täälä mun minimaalisesa kämpäsä. Vieraat joutuvat majottumaan kovalla lattilalla koska vieraspatjoja ei ole, Ankilla oli sentään puhallettava patja jolla nukkuminen kuulemma tuntu ku makkais lankulla.

Eilen tirpotettiin viiniä ja sitte puettiin vielä päälle rekvisiittaa mun fetissilaukusta (siskolla oli mun lyhyt hame, sukkanauhat ja nahkatakki, POIKAkaverilla afroperruukki ja mulla tietenki KiTu-paita sekä Kikka-perruukki. Jotta maksimoitas huomio baarisa mentiin vielä tanssimaan korokkeelle vaikkei sielä virallista tanssilattiaa ollu. Pöyväsä istujat kommentoi: "Vittu, miksei täälä aina oo tämmöstä" ja baarista laitettiin tanssin ajaksi mussiikkia kovemmalle. Yks humaltunut nainen tuli sanomaan: "Ni är så duktiga på att dansa" ja toisti vielä varmuuen vuoksi sanomansa kolome kertaa. Baarista tuli joku mies kameran kans kuvvaamaanki meitä, tiiä mistä sitä kuvansa vielä löytää. Olin kännisä mutta vältin krapula koska pittäyvyin rommi-dietisä aika tiukasti.

Mitä ei sitte saakkaan tulla ku Ruotsiin kolomeksi päiväksi. Suunniteltiin sitte että minä menisin Tanskaan jonne Mitä tullee ennen Ruotsia. Se tarkottaa taas lisämenoja koska tanskalaiset hotellit ei oo maailiman halavimpia. V-ttaa ku on näin vaikia järjestää tappaamisia ja kaiken kruunuksi Turkin viisumien saamista aijotaan vaikeuttaa niin että sielä käytyään pittää oottaa 90 päivää ennen ku saa matkustaa uuestaan. Turha siis luullakkaan että nähtäs tulevaisuuvesa usiammin ku kerran kolomesa kuukauvesa.

Paiva 17: Tunteet

Tunteet mennee laijasta laitaan ja on hyvin riippuvaisia rahasta, verensokerista, stressitilanteesta ja siitä onko tulevaisuuvesa suunnitteila matkaa. Kirijotin joskus Kaikkiruokasen kans kännisä johonki kännykkään että "sinulla on aina oltava matka suunnitteilla tai muuten tulee katastrofi" tai jottain muuta vastaavaa, ja näin on nytki näppylät. Jos tulevaisuuvesa ei oo mittään ootettavaa, jos kaikki päivät vaan jatkuu samalla tavalla ja viikot vierii toistensa peräsä niinku kommunistiarmeija niin ei elämäsä synny etes illuusiota siitä että siinä ois mittään järkiä. Tällä hetkellä rahatilanne on ihan p-stä, verensokerit on laskusa karkkihuipun jäläkeen ja Suomia lukkuunottamatta muutamaan kuukauteen ei olla menosa mihinkään.

Täälä oli tällä viikolla reggaefestarit, ruohua polttavia hippejä joka paikasa. Oisin itekki menny jos ois ollu liikaa rahhaa. Tai sitte Håkan Hellströmin konserttiin ens viikolla. Pridet ois myös ollu Tukholmasa, käväsin kyllä ilimasella festarialueella viikolla mutta tunnelma ei ollu sama ku Tantolundenisa josa sentään oli ruohua (siis ihan oikiaaki ruohua). Olen kai tullu niin vanahaksi etten tänä kesänä käy minkäännäkösillä festareilla, ehkä seki vielä tekkee tästä kesästä niin ei-kesämäisen. 25 astetta ei tunnu ennään ees helteeltä, kyllä meikäläistä ei oo luotu pohojoismaiseen ilimastoon. Lasken päiviä siihen että kesä loppuu, köyhyys hellittää vähäsen ja nään taas Mitän syyskuusa. Sitte voi taas ootella ku talavi ja piiskaava kylymyys ja ihon kuivuminen ja nenäverenvuojot alakaa. Ja se pimmeys joka vie mielenterveyven jokkaiselta elolliselta olennolta. Ihimiset laahustaa niinku hauvastanousseet parta kuurasa ja mittää liikettä ei näy missään kello 17 jäläkeen. Vihannekset kaupasa maksaa 10 eurua kappale ja ne maistuu kaikki samalta kerran käytetyltä vessanpönttöveeltä. Ja sitte vielä ropagandisoijaan tätä paikkaa jollaki hyvinvointivaltion nimikkeellä. Hyvinvointi in mai äss.