Päivä 18: Täällä minä asun

Opiskelijagetto josa kaikki talot näyttää samanlaisilta (oon yrittäny kolome kertaa väärään talloon ja ihimetelly ku avvain ei toimi, ihan selevinpäin). Onneksi mulla on sentään oma asunto eikä tartte sitä bilettävien "nollaavien" kans jakkaa. Äänieristyski on toistaseksi toiminu hyvin, viikonloppusin sillon tällön kuuluvat juomalaulut ei meikäläisen unta haittaa.

Viikonloppuna oltiin kulttuurifestareilla Dumanin konsertisa. En oo ikkään ollu niin kauhiasa kaatosatteesa ulukoilimakonsertisa, niin monesa provinssisa ku onki tullu käytyä. Melankoliseen mussiikkiin sää sopi ihan hyvin, tosin kengät imi 5 litraa vettä. Seisoskeltiin sitte olutteltasa vaikka paastolla oleva turkkilainen kaveri ei olutta nauttinukkaan. Oli myös erittäin kännisiä turkkilaisia (ruotsalaisyhteiskuntaan hyvin integroituneita?) ja näin myös sinisilimäsen ja vaaliatukkasen turkkilaisen, mikä on aika harvinaista. Sitte mentiin ihan loistavaan belekialaisoluia myyvään baariin, sielä sai Lambicisa keiteltyjä simpukoitaki. Oluet oli tosin 10 kertaa kalliimpia ku Belekiasa. Olin Ankin tykönä yötä ja se tarijoili vielä rommia schweppesin kans ja kuunneltiin ruotsalaisia 50-luvun hittejä.

Lauantaina kaverit tuli Suomesta päiväristeilylle ja ne olivat tietenki hiprakasa sieltä tullesa, yksi oli niin pahhoinvoiva että lähti laivalle takasi nukkuun. Muitten kans mentiinki italialaisravintolaan ja juotiin kalijat kello yks päivällä, tarijoilija mulukoili pahantuulisesti ja kysy että ettekö te etes syö mittään. Laskuki tuotiin pöytään kysymättä. Höröteltiin kielikäännöksille ja ilimeisesti aika kovaäänisesti. Kajulla vastaan tullu Zombiewalkkaan ei näyttäny yhtä karmivalta ja kalapialta ku meikäläisten lauantailuukki.

Hörhökaveri meinaa mennä kotirouvaksi Brasiliaan ku on tavannu yhen brasilialaisen lääkärin. Me aiotaan mennä sen kans myös Ekyptiin joulun tienoilla, se ku on ollu monivuotinen aie joka on jääny aina tekemättä. Toivottavasti mellakat herkiää siihen mennesä, tosin me yhesä aiheutettaan uus mellakka.