Oli oikeen lystikäs festari varsinki ku sää oli poikkeuksellisen lämmin (+26) ja aurinko paisto. Olin sopinu tappaamisen muutaman ennalta tuntemattoman sohovasurffaajan kans. Sitä ennen yritin käyvä Systeemisä ostamasa rommia mutta perhana, passi oli jääny kottiin, ruotsalaista id:tä mulla ei ole ja eihän ne sitte mulle sitä myyneet. Kyllä otti päähän, mietin että pääsenköhän anniskelualueellekaan festareilla.
Paikka oli erittäin viihtyisä ulukoilimakylypylä ja festarialueen ulukopuolella istu porukkaa juomasa vinkkua. Tavattiin uusseelantilaisen, ruotsalaisen ja georgialaisen kans ja mentiin kuuntelemaan bändejä. Pienellä lavalla oli vähä äänentoistosa ongelmia. Georgialainen oli negatiivisena ja sano että mussiikki kuulostaa paremmalta ku aurinko laskee. Sanottiin sille että tojennäkösesti se ei johu mitenkään auringosta vaan siitä että oot enemmän kännisä iltasin. Mentiin sitte anniskelualueelle (jonne minut 19-vuotiaan näkösenä päästettiin)ja juotiin sielä ylihinnoteltua Norrlands Guldia ja huonolaatusta viiniä.
Tavattiin vielä turkinarmenialainen ja se järkytty myös kuullesaan että alkoholia ei saa festarialueella juua. Päätettiin sitte mennä Systemiin hakemaan viinaa ja salakulijettaa se alueelle. Näin tehtiin ja me ostettiin snapseja sekä olutta jota ryystettiin nurmikolla. Georgialaisen naamaki alako loistaa ja se tuumasi että "hei, tää bändihän on parempi ku nuo aikasemmat." Niinpä niin. Keskusteltiin Ruotsista ja taas vaihteeksi sain kuulla aiemminkitojetun että Ruotsi toimii paremmin teoriasa ku käytännösä ja ruotsalaisten kans on lähes mahoton kaverustua.
Minä piilotin snapsipullon molemmille puolille tissiliivejä ja ne törötti sieltä niinku ylimääräset nännit. Loput meni armenialaisen tietokonelaukkuun lopputyön lehtien välliin. Alueella jaettiin ilimaseksi Dr. Pepperiä johon me lontrattiin snapseja ja oltiinki sitte hilipeitä The Go! Teamin keikalla. Vessoihin oli jumalattomat jonot ja kasvisruoka ei ollu hääviä. Toinen kahtomisenarvonen bändi oli tietenki Arcade Fire jonka keikalla oli palijo porukkaa ja äänenlaatu sekä taustavideot vastas levylaatua toisin ku monilla muilla poppisbändeillä.
Festarin jäläkeen meinattiin ensin jatkoille, lopulta me mentiin vaan armenialaisen kans istumaan karaokepubiin ja muut ei päässy sisällä ilimeisesti koska niillä oli mukana isoja varastettuja festarijulisteita. Karaokepaikasa oli muuten jumalattoman hyvälaatusta karaokea, se ei oikeestaan ollu karaokea vaan ammattilaisten stemmoisa esittämää laulua. Tai sitte humalan taso oli riittävä.
Minä menin surffaamaan armenialaisen kotia koska viimenen bussi oli menny jo puoli yheltä. Se assuu jonku 70-vuotiaan taiteilijahipin tykönä jonka seinillä roikkuu mustavalakosia valokuvia ja itetehtyjä taideteoksia. Aamulla sain vielä turkkilaista munakasta ja baklavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti