Paiva 17: Tunteet

Tunteet mennee laijasta laitaan ja on hyvin riippuvaisia rahasta, verensokerista, stressitilanteesta ja siitä onko tulevaisuuvesa suunnitteila matkaa. Kirijotin joskus Kaikkiruokasen kans kännisä johonki kännykkään että "sinulla on aina oltava matka suunnitteilla tai muuten tulee katastrofi" tai jottain muuta vastaavaa, ja näin on nytki näppylät. Jos tulevaisuuvesa ei oo mittään ootettavaa, jos kaikki päivät vaan jatkuu samalla tavalla ja viikot vierii toistensa peräsä niinku kommunistiarmeija niin ei elämäsä synny etes illuusiota siitä että siinä ois mittään järkiä. Tällä hetkellä rahatilanne on ihan p-stä, verensokerit on laskusa karkkihuipun jäläkeen ja Suomia lukkuunottamatta muutamaan kuukauteen ei olla menosa mihinkään.

Täälä oli tällä viikolla reggaefestarit, ruohua polttavia hippejä joka paikasa. Oisin itekki menny jos ois ollu liikaa rahhaa. Tai sitte Håkan Hellströmin konserttiin ens viikolla. Pridet ois myös ollu Tukholmasa, käväsin kyllä ilimasella festarialueella viikolla mutta tunnelma ei ollu sama ku Tantolundenisa josa sentään oli ruohua (siis ihan oikiaaki ruohua). Olen kai tullu niin vanahaksi etten tänä kesänä käy minkäännäkösillä festareilla, ehkä seki vielä tekkee tästä kesästä niin ei-kesämäisen. 25 astetta ei tunnu ennään ees helteeltä, kyllä meikäläistä ei oo luotu pohojoismaiseen ilimastoon. Lasken päiviä siihen että kesä loppuu, köyhyys hellittää vähäsen ja nään taas Mitän syyskuusa. Sitte voi taas ootella ku talavi ja piiskaava kylymyys ja ihon kuivuminen ja nenäverenvuojot alakaa. Ja se pimmeys joka vie mielenterveyven jokkaiselta elolliselta olennolta. Ihimiset laahustaa niinku hauvastanousseet parta kuurasa ja mittää liikettä ei näy missään kello 17 jäläkeen. Vihannekset kaupasa maksaa 10 eurua kappale ja ne maistuu kaikki samalta kerran käytetyltä vessanpönttöveeltä. Ja sitte vielä ropagandisoijaan tätä paikkaa jollaki hyvinvointivaltion nimikkeellä. Hyvinvointi in mai äss.