Urheilun merkeisä on mennyt tämä akkojenpäivä. Aamulla heräsin aikasin ja menin yliopistolle, josta lähettiin lumikenkävaellukselle. Matkat Saksan Schwarzwaldiin (kyllä, juuri sinne Vuoristolääkärin maisemiin) ja opastus makso yhteensä 12,5 eurua. Meitä oli 14 ja bussimatka kesti 1,5 tuntia, jonka jäläkeen alettiin marssia mehtävuoristua sauvojen kans eli "marche nordique". Vaikka en kuntohirmu olekaan niin en ollu onneksi porukan viimenen, vaan elämässään koskaan aiemmin vaellusta harrastamattomilla tyypeillä otti vielä tiukemmalle nousu. Lisäksi mulla ei ollu lumikengille reppua joten jouvuin niitä raahaamaan koko päivän olalla niin että niskat on jumisa, voi perkele.
Lunta oli vaan huipulla päin (jossain 1400 metrisä kai me pyörähettiin) ja lumikenkäily oli aika rankkaa, vaikkakaan ei tietenkään upottanu niinku lumesa kengillä kävely. Huipulla syötiin evväitä lumen keskellä auringonpaisteesa. Kumma että pittää tulla Suomesta Ranskaan että jaksaa talaviurheilua harrastaa. No ehkä se motivaatio meni sielä koulun pakkoliikuntatunneilla ja sillä että jos joku harrastaa talaviurheilua Suomesa niin sitte se ylleensä on joku himourheilija jonka kans ei tosiaankaan vihti mennä hiihtämään tai muuta vastaavaa. Täälä ylleensä löytyy aina liikuntaporukasta niitä jolla on jopa meikäläistä huonompi kunto, ja alakaa tuntemaan ihtensä jopa urheilulliseksi (hahaha!)
Palluu tapahtu 12 tuntia myöhemmin ja bussisa torkuin nähen unia joista sain ideoita gradduun. Nyt olen nyt niin naatti että häjintuskin pystyn kävelemmään. Ens viikolla vois ehkä mennä laskettelemaan ku sitä lunta vielä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti