Tänä aamuna olin reippaana lähösä vaeltammaan ja menin ottamaan pyörän jolla oli tarkotus mennä juna-asemalle. Ja pyöränkumi oli taas tussuna, huolimatta eellispäivän tuntikausia kestäneestä korijauksesta. Vaikka pyörään vaihettiin uusi kumi niin kesti alle vuorokauen ennen ku se hajos. Vaihtoehtoina on että a) olen tulosa hulluksi ja olen ite muistinmenetyksestä unisani tyhyjentäny kumin tai b) joku käy v-maisuuttaa öiseen aikaan tyhyjentelemäsä kumeja täälä tai c) kaikisa pyörään laitetuisa kummeisa on niin äärettömän pieni reikä että sitä ei voi nähä, eikä se päästä ilimaa läpi sillon ku kumi on testattavana pyöräkorijaamolla vaan ainuastaan sillon ku Miikkulainen on yksin pyörän kans liikenteesä.
Mulla on nyt siis hieno pyörä jota voi kahtua mutta ei käyttää. Otin sen nyt sitte yöksi huoneeseen, pumppasin kumin (tullee ainaki mielettömät ojentajalihakset tästä jatkuvasta pumppaamisesta) ja jos aamulla kumi on täynnä niin b vaihtoehon täytyy olla selitys kumien tyhynemiselle ja pyörää joutuu jatkuvasti säilyttämmään omasa huoneesa. Jos se on tyhyjä niin olen tulosa hulluksi tai kumi tosiaan valikoijen tyhyjentää ihtensä, tai mulle on myyty rikkinäinen kumi, tosin se ei selitä sitä miksi eellinen kumi tyhyjeni eikä siinä silti ollu reikää.
Olin siis melekeen myöhäsä viimesestä junasta ja mentiin australialaisen Koalan kans pikkukyllään josa tavattiin muutama sohovasurffaaja ja niitten kans vaeltaan, tosin kukkaan ei oikeen tienny minne. Ei paikkakunnalla ollu ees mittään mäkiä joilla vaelttaa joten mentiin johonki puskaan sekopäisen saksalaisen postimiehen joholla. Yks surffaaja väitti että ko. saksalainen oli aika kännisä eilen ku ei osannu kävellä suoraan ja postimies sano että ei ees juo alkoholia. Jotten tällä meiningillä sitte pääjyttiin epämäärästen junaratojen varteen ja pyörätielle, josa meijät ohittanu saksalaisnainen törmäsi minnuun ja kaatu, se kirroili minulle vaikka ite oli ajanu keskellä tietä ja siinä hujakasa mun reppu repes. Kaikenlaiset kulukuvälineet aina meinaa ajella mun päältä, ku ite en onnistu olemaan koskaan minkään kulukuvälineen ajajana jostaki kirrouksesta johtuen.
Vaelleltiin kuitenki monta tuntia niin että nyt on jalat jumisa. Ens viikonloppuna on tarkotus taas mennä johonki vaellusreissulle, tosin vähä mäkisempään maastoon tällä kertaa. Reippailu on kuitenki parempi viikonloppuharrastus ku juopottelu ja jumittunneet pohkeet on parempi tunne ku jumittunu kipiä pää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti