Alappireissu meni kuten arvelinki, aamulla oli hirviä herätä ennen viittä ja Sveitsin maisemat oli hienoja, muistutti kyllä aikalailla Etelä-Saksaa. Paikka oli "Enkelivuori" joka ei ollu hirviä korkia Sveitsin mittakaavasa, korkeimmat rinteet joisa minä pyörin oli jottain reippaat pari kilometria.Hissimatka kaapelihissillä kesti ihan hemmetin kauan ja sitte piti vielä mennä hissillä ylös. Kiva siinä lievästi korkianpaikankammosena katella maisemia ku hissi natisi ja heilu ja meikäläinen joutu tietenki istumaan oven vieresä.
Matka oli yliopistoliikunnan järijestämä ja ne jotka halus latkia ryhymäsä jaettiin ryhymiin tason mukkaan. Jouvuin sitte kätevästi luuseri-ryhymään ku kaavuin ensimmäisen kerran 1,30 minnuuttia huipulle saapumisen jäläkeen. Onneksi ryhymäsä oli myös yks kolomatta kertaa lasketteleva moldovalainen ja yks kokematon brittiläinen joten ei joutunu ihan kaikista luuserein olemaan. Laskettin siinä sitte ohojaajan peräsä niinku pikkulapset (ihte asiasa pikkulapsethan sielä laskee kaikista rohkeimmin) ja ohojaaja pakotti meijät mm. laskemaan sauvat mahan alla pitämättä niistä käsillä kiinni. Onneksi on sentään pari vatsamakkaraa joista voi olla urheillesa hyötyä. Ohojaaja ei ollu pitkäpinnanen vaan tuhahteli ranskaksi että "nosta pää pystyyn" "istu niinku oisit paskalla" "elä roikuta sitä vasenta sauvaa, oo niinku ajasit autolla". Mistä minä tiijän miten autolla ajetaan ku ei oo korttia.
Ilimasen laskettelutunnin saaminen oli kuitenki hyöjyllistä, valitettavasti lasketteluharrastuksen hintatasosta johtuen tämä tais olla meikäläiselle talaven ensimmäinen ja viimenen laskettelu.
Rinteet oli kyllä mahtavan pitkiä ja mulla meni puolenpäivän jäläkeen reijet niin maitohappoille etten kertakaikkiaan pystyny ennään jarruttaan vaan jouvuin pysähtymmään noin 10 metrin vällein, mikä oli vaikiaa koska Alappien siniset rinteet on aika jyrkkiä. V-tti vaan ja tuntu että rinne ei lopu koskaan. Ylleensähän pohojoismaisisa rinteisä matka loppuu liian äkkiä ja puolet päiväst joutuu ajelemmaan eestakasin hissillä. Oli kuitenki nautinnollista istua rinneravintolan terassilla auringonpaisteesa, vaikka ite ravintolasta en ostanu mittään ku vesiki makso yli viis eurua. Olin onneksi tienny asian ja ottanu evväitä mukkaan.
Tännään meijän oppitunti oli perruutettu ku opettajan mies oli ajanu pyöräkolarin ja saanu jonku aivovaurion jonka takia se oli leikattu. Mentiin siis vaan ranskantunnille unkarilaisen luokkakaverin kans ja gradunkirijottelun jäläkeen marssin viimenki toiseen pyöräkorijaamoon josa pyörää ei tarvi korijata ite. Äijä sano että korijaus kestää 5 minnuuttia, mahollisesti 7. Ja olen vetkuttanu tätä hommaa nyt kuukauen! Kahtoin silimät pyöreinä ku ne vaan heitti pyörän ilimaan ja vaihto renkaan niinku F1:ssä. Hintaaki hommalle tuli 12 eurua, ei mittään järkiä yrittääkään vaihtaa kumia ite. No tiiänpä nyt TEORIASA miten rengas vaihetaan, jos vaan ommaisin tarvittavat työkalut ja ruuvaamisseen vaajittavat habat voisin tehä korijauksen ite. Toisinsanuen taijan mennä tuonne korijaamolle jatkosaki.
Innostuin pyöräilystä niin että lähin heti kaupungin pohojoisosasa olevaan mehtään pyöräilemmän. Sielä näin mm. biisoneita tai jottain ihime elukoita käyskentelemäsä laitumella. Sääki oli semmoset mukavat 18 astetta, joten Suomen "kevättä" ei juuri nyt oo ikävä.
Ilimesisesti Eurooppa on yhistetty pyörätiellä niin että esimerkiksi täältä vois pyöräillä Roomaan taikka Lontooseen suoriltakäsin. Rooma-Lontoon väli on 3900km pyörätietä pitkin. Siinäpä tulevaisuuelle tavotetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti