Väikkärit vol. 2

Nyt istun junasa matkalla takasi kohti Ruotsia, matkoihin mennee yhtä kauan ku perillä viipyminen kestää. Kello on nelijä ja pimiä meinaa jo tulla. Kyllä on varsin älykästä hommaa tää talaviaikaan siirtyminen. Tulin laivalla intialaisten kans ja toinen niistähän tietenki alako lähentelemään noin kahen tunnin päästä tuttavuuesta. Kyllä se siitä lähti ku sannoin että hän on hieman liian päällekäyvä mutta ei ollu kyllä mukava nukkua tyyppien kans hytisä ku ei tienny josko tyypperö saa päähänsä hypätä mun päälle jossain vaiheesa yötä. Melekonen limanulijake, joka ei koskaan ollu nähäny blondia niin läheltä! No ei varmaan tule näkemäänkään tuolla taktiikalla.

 Junamatka meni suhtkot kivuttomasti, perille päästyä siskolla oli angsti kyllään tulevista sukulaisista ja sukulaisista jotka ois halunnu tulla mutta joita ei ollu käsketty. Viiniä oli ostettu varmaan kymmeniä pulloja mutta vieraitten määrä oli karsiutunu muutamaan. Lapsiperhesukulaiset kävi pikasesti ja sen jäläkeen posahti kuoharipullo auki. Siinä sitte ilimotti eräs Itä-Suomesa asuva pariskuntaki että tulevat illaksi käymään ja ilimestypä paikalle yllättävästi meijän nuorin serkkuki.

 Teema juhulisa oli epäakateeminen ja sen kunniaksi löyvettiin osallistujien päähän perruukkeja, aurinkolaseja ja karvapuuhkia joitten levittämiä höyheniä oli myöhemmin ympäri kämppää ja baaria johon mentiin. Me pijettiin myös tietokilipailu siskosta ja kysymyksetä käsitteli pääasiasa asioita joihin kukkaan ei tienny vastausta. Voittaja sai kuitenki suklaata ja häviäjä tekokissanpaskan, jonka hän suosiolla anto siskolle.

 Käytiinpä illan mittaan vielä saunasaki ja rekrytoitiin serkku mutafutistiimiin nousuhumalan turvin. Taksilla ajeltiin baarin etteen, mentiin nurkan taka juomaan ja oltiin vaikka minkälainen näky hutsuvaatteisa. Osa porukasta tosin luuli kai meijän olevan halloween-juhulijoita. Koiraa kusettamasa käyvesäni naapuri kysyki sitä ja minä sannoin että ei ku meillä on väitösjuhula.

 Baarisa juotiin kaikki liikaa ja tanssittiin, eipä sielä niin ihime meininkiä ollu. Sisko analysoi tuntemattomien kategorialuokitusta ja kaveri innostu pussaileen serkun kans. Kellojaki käännettiin yöllä niin että lähettiin "jo" kolomen maisa grillille, josa sisko kävi laatallaki nurkan takana. Kotona minä innostuin vielä lämmittään saunan ja sisko huusi että "tähän aikaan illasta soppii portviini". Porukka halus sitte nukkua niin tiiviisti että yksi patja ja yks sänky ois riittäny koko porukalle, viijelle ihimiselle ja koiralle joka luonnollisesti myös nukku sängysä.

 Aamulla oli kerranki siskolla kapula ja illalla ajeltiin vanahemmille, josa meijän isä on innostunu karaokesta ja laulaa jopa iliman taustamussiikkia mikrofoniin ja imitoi Ahti Karijalaista. Meijätki pakotettiin laulamaan jottain tangua. Kyllähän yksi karaoke suomenreissuihin aina kuuluu.

Nyt lähen kohti systerin väitösjuhulia osa 2. Koolla sama poppoo ku vanahoina aikoina, eli kovvaa menua luvasa. Matkan alotan kahen intialaisen gurun kans. Tällä viikolla on ollu noin 1 tunti vappaa-aikaa lyhärifestareitten, töitten ja opintojen ohesa joten rajumman luokan tuulettuminen on tarpeeseen.

Ümit - Toivo

Ayrıldık
Bir nehrin kolları gibi 
Ben bir başka ovayı... 
Sen bir başka platoyu sulamaya çalıştık.
Ama yine de
Umut yok olmuyor insanda.
Kim bilir, belki de...
Aynı denize dökülürüz. 


Erottiin
Niinku joenuomat 
Mää lähin virtaan toiselle tasangolle... 
Ja sää toiselle. 
Mutta vieläkään 
Ei toivo katua ihimisestä. 
Kuka tietää, ehkä meki... 
Virrataan sammaan mereen.

 İbrahim Selman Coşgun 1976 (Käännös Miikkulainen)

Täyvellisesti suunniteltu maailima joka meni pieleen

Voi keleen keleen kele. Olin suunnitellu mennä tännän juomaa kalijaa sohovasurffaajien kans ja sen takia en esimerkiksi menny Spinning-Björning spinningiin. No mutta vitut. Eihän ne mua sisälle päästäneet ku en oo vielä saanu uutta opiskelijakorttia, en pitäny kiirettä sen hankkimisen kans koska täsä kortisa lukkee että se on giltig 31-10 asti. Vaan paskat eipä ollukkaan. Eli sain sitte käpötellä jäätäväsä pakkasesa takaisin ja saahaan taas kuukausi oottaa seuravaa tappaamista. Tänne ois tullut mm. palijo turkkilaisia joten siinä meni seki sosiaalistumistapahtuma ohi. Voi ttu tätä maata, täälä on ensinnäki ihan mahoton mennä juomaan kalijaa, ainua keino on suunnitella ko. tapahtuma etukätteen hankkimalla VIIKOLLA systeemistä kalijaa ja juomalla kotona koska baarit ei ikkään oo auki tai niiihin ei jostain käsittämättömästä syystä pääse. Eikä täälä myöskään voi tutustua kehenkään juuri tämmösten tapahtumien takia. Ja muutenki täälä on kaikki niin suunniteltua ja sääjeltyä että esim. ku tämmöstä tapahtuu niin sitte sen tietää että se ilta oli siinä, esimerkiksi Turkisa aina jostain spontaanisti kuitenki ilimestyis suunnitelma B ja C. No eipä oo ainakaan krapula huomena kurdinkurssilla.

Piiiiiiiiitkä kylymä talavi

Täälä kämpäsä jäätyy kuoliaaksi. Siis lämmitystä ei oo vieläkään älytty laittaa päälle ja ulukona on niinku korkeintaan 10 astetta. Nokka punasena joutuu istumaan kaikki vaatteet päällä ja suihkuun ei tarkene mennä. Saunojahan täälä ei ole, ees ylleissaunoja. Kuntosalin saunaki toimii millon toimii, yhesti ku heitin löylyä niin ei kuulunu sihhaustakkaan. Että olipa harvinaisen paskat löylyt sitte. Ja kukkaan muuhan sielä saunasa ei ees käy ku minä joten kovin moni ei varmaan valitakkaan. Kiirettä pittää, en kerkiä mitenkään hoitaa kaikkia hommia mitkä pitäs. Ja Mitän kanssa on niin ja näin, kun se on nyt tajunnu että mehän ei vastasuuesakkaan nähä ku kerran vuojesa ja on masentunu siitä että meillä ei ole mittään toivua. Koska kumpikaan ei halua muuttaa vaan toisen takia toiseen maahan (olemaan työttömänä). Ja kaiken tämän lisäksi aurinko nousee nyt viimeinki sitte vasta minun jäläkeen, ja aamulla on siis sekä erittäin pimiää että jäätävän kylymää ku joutuu ihtensä kiskomaan sängystä (patjalta) niinku jonku elimen ruumiista. Huomena meen ensimmäistä kertaa elämäsä jalakapallo-otteluun, en tiiä pitäskö kannustaa Ruotsia vai Hollantia. Sitä ennen saa ainaki ilimasta ruokaa joten pittää sitte vaivautua, vaikka ei muuten huvittais jäähä Tukholmaan koko päiväksi, jouvun nimittäin lähteen jo puoli kasilta aamulla kotua ja ties millon iltamyöhällä on kotona, jos ees kerkiää viimeseen linija-autoon.

Joka ilta lamppu sammuu

Väsyttää ihan helekkaristi, kirijotin loppun kurdin kotitentin jonka deadline on huomena ja sitte pitäski alakaa vääntämään PM:ää (joka on muuten lyhenne sannoista Poistuva Mielenterveys!). Meillä oli luento kurdilaisesta kirijallisuuesta, meijän pitäs olla siis asiantuntijoita Lähi-Iän, Turkin, Keski-Aasian, Etelä-Aasian ja Intian, Iranin sekä Pohjois-Afrikan politiikasta, kulttuurista, kielistä, uskonnoista, kirijallisuuvesta, historiasta, sosiaalisista rakenteista sekä tallousasioista, ku jokkaista aihetta käsitellään ehkä noin yhen luennon verran. Ja joka luennolla on eri luennoihtija eri yliopistosta joka ihimettellee miten tyhymiä me ollaan ku ei tiijetä mikä on kurdilaisten kansalliseepos (Mem u Zin) tai mikä on jonku intialaisen osavaltion pääkaupunki. Olen taas tänä vuonnaki lyhärifestareilla töisä vaikka viime vuonna vannoin että sitä en tee. Ja samalla viikolla vielä on koeviikkoja PM:n loppuunsaattaminen, sekä Suomeen meno siskon väikkäritupareihin (lue: ryyppäjäisiin). En malta oottaa marraskuuta niin että nämä kurssit loppuu (ja uuet alakaa). Muuten täsä ei oo kerenny harrastaa mittään ku vappaa-aikaahan ei opiskelijalla erikseen ole. Kävin sentään spinningisä tarkastamasa ohojaajan pullottavat pöksyt, kumma ku sinne salille ei kerkiä vaikka sitte netisä kerkiäis lojumaan niin tuhannesti. Ja iltaseittemän jäläkeen ku tullee pimiä ei ennää jaksais tehä mittään tai ainakaan lähtiä ulos satteeseen...

Nyt mulla on uus kone, meni hermot sen vehkeen kans jonka käynnistämiseenki meni noin tunti. Ostin sitte ex-tempori vehkeen joka on sammaa merkkiä ku aikasemmin varastettu, tosin vähä uuempi malli ja muistiaksi on enemmän. Siskon väikkärit oli viikonloppuna ja nyt se on virallisesti sivistyny, oli kyllä raskasta istua väitöstillaisuuvesa. Mietittiin jo etukätteen mahollisia tapoja keskeyttää tillaisuus jos tullee kiperiä kysymyksiä, no eipä niitä tarvinu sitte paitsi että ylleisöstä jouvuttiin huuteleen väittelijälle että hänen(ki) tukkansa on sekasin. Tänne tultiin heti juomaan mun tillaamaa shamppanjaa (no eipä se kyllä tavallista kuoharia häävimpää ollu) ja mentiin siskon kavereille jotka kuhtu meijät illalliselle. Mehän mentiin sinne pienesä sieväsä muoviset kuoharilasit käjesä ja minä en ottanu tarijoiltua vinkkua vaan join omasta pullosta rommia muka välttääkseni krapulan. Myös ei-vilijapohojasta konijakkia mulle tarijoiltiin. Siskon Suomesta käymään tullu kaveriki innostu puhumaan ruotsia muutaman lasillisen jäläkeen vaikkei ossaakaan, tulipa siinä käännettyä illan mittaan jopa kuoroharrastajien Kullervo-sikermä. Ja siinä sivusa tanssittiin pariskunnan sängysä ja sohovilla ja tohtori yritti saaha mua alas. Ei sitte menty baariinkaan koska allekirijottaneella oli silimät seissy pääsä. Ja kotona olin kuulemma rojahtanu kaverin päälle ja yrittäny poistua ulos ranskalaisen parvekkeen kautta, kolomannesta kerroksesta siis. Ja aamulla oli tajunnanräjjäyttävä krapula, ja vielä tänä aamunaki oli vähä heikko happi.