Ilimanaikonen ploki ikkuisen opiskelijan arkipäivästä. Kirijottaja muuttelee Ruotsin, Ranskan ja Turkin välillä ja elevyttellee täsä plokisa äijinmurrettaan. Punasta lankaa on turha ehtiä, mutta rivien välisä voi pohtia voiko (pohojanmaan) murretta ylipäätänsä käyttää vakavastiotettavisa yhteyksisä.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Piiiiiiiiitkä kylymä talavi
Täälä kämpäsä jäätyy kuoliaaksi. Siis lämmitystä ei oo vieläkään älytty laittaa päälle ja ulukona on niinku korkeintaan 10 astetta. Nokka punasena joutuu istumaan kaikki vaatteet päällä ja suihkuun ei tarkene mennä. Saunojahan täälä ei ole, ees ylleissaunoja. Kuntosalin saunaki toimii millon toimii, yhesti ku heitin löylyä niin ei kuulunu sihhaustakkaan. Että olipa harvinaisen paskat löylyt sitte. Ja kukkaan muuhan sielä saunasa ei ees käy ku minä joten kovin moni ei varmaan valitakkaan.
Kiirettä pittää, en kerkiä mitenkään hoitaa kaikkia hommia mitkä pitäs. Ja Mitän kanssa on niin ja näin, kun se on nyt tajunnu että mehän ei vastasuuesakkaan nähä ku kerran vuojesa ja on masentunu siitä että meillä ei ole mittään toivua. Koska kumpikaan ei halua muuttaa vaan toisen takia toiseen maahan (olemaan työttömänä).
Ja kaiken tämän lisäksi aurinko nousee nyt viimeinki sitte vasta minun jäläkeen, ja aamulla on siis sekä erittäin pimiää että jäätävän kylymää ku joutuu ihtensä kiskomaan sängystä (patjalta) niinku jonku elimen ruumiista.
Huomena meen ensimmäistä kertaa elämäsä jalakapallo-otteluun, en tiiä pitäskö kannustaa Ruotsia vai Hollantia. Sitä ennen saa ainaki ilimasta ruokaa joten pittää sitte vaivautua, vaikka ei muuten huvittais jäähä Tukholmaan koko päiväksi, jouvun nimittäin lähteen jo puoli kasilta aamulla kotua ja ties millon iltamyöhällä on kotona, jos ees kerkiää viimeseen linija-autoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti