Jo heti illalla herätessä tiesin että tästä tulis v-mainen yö. Sato vettä ku Esterin perseestä ja aattelin tietenki Joosepin kehotuksesta jättää pyöräilyn välliin ja ottaa linija-auton.

Virheteko, tämähän on Belegia!

Kävelin muutaman sata metriä kaatosatteesa ja kollasin aikataulua. Siinä oli joku punanen teksti hollanniksi, ymmärsin että bussit ei mee normaalireittiä tämän festin takia, joten aattelin varmuujen vuoksi kiirehtiä vajjaa kilometrin päähän linja-autoasemalle, josta kaikki bussit mennee ohi. No sielä seisua tönötin eikä se linija-auto sieltä koskaan tullu, kyselin ihimisiltä ja toisen bussin kulijettajalta, joka väitti että kyllä se tullee, on vaan myöhäsä. No ois varmaan tullukki, seuraavana päivänä. Mutta ku täälä töisä on semmonen natsisääntö, että jos oot minnuutin myöhäsä niin palakasta otetaan kaksi minnuuttia pois. Ja lisäksi iltavuorolainen joutuu istuun täälä niin kauan että tuut paikalle.

Mullahan ei tietenkään ollu puhelinta ku olin jättäny sen sairaana olevalle Joosepille (senki puhelin varastettiin täälä baarisa, ja hän ite vielä oli sillon poikkeuksellisesti selevinpäin!) enkä voinu soittaa taksiakkaan. No siinä panniikisa seistesä näin sitte että taksi pysähty lähistölle ja menin sen ovveen koputtamaan, no saatiin siinä hollanniksi selevitettyä että ne kaksi naistaki oli menosa samalle kylälle ku minä. Ja maksoin sitte "erotuksen" joka oli kyllä tasan yhtä kallis ku yksinäänki taksilla ajelu. Joka tappauksesa juoksin sisälle ja leimasin kortin klo 23.59, eli en myöhästynykkään.

Mutta koko yön on soinu puhelin ja kaikkia paskakeissejä tullee, ja kahtomaani Mustafa-leffaa keskeytellään koko ajan. Eipä tuon leffan aikana kyllä keskittymiskyky pysyny muutenkaan ihan täysillä mukana, leffaan ku ei oo saatavilla vielä englanninkielisiä tekstejä ja ymmärsin vaan turkin kielestä sen verran että

"Kemal poltti päivässä kolme askillista savukkeita, joi 15 kuppia (turkkilaista) kahvia ja pienen pullon rakia."

Nauratti, kun muistin miten Turkissa jotkut ketjupolttajat aina muisti uutta tupakkaa ottaisaan mainita, että Atatürk polttiki KOLOME askia päiväsä! Mutta mitenkähän käy nyt, ku uus tupakkalaki on otettu voimaan eikä sisällä saa polttaa, ees erilisisä tilloisa niinku Suomesa. Minä oon lähinnä huolestunu nargilekahaviloijen kohtalosta, sain jopa lempinimekseni "Tophanean girl" ku istuin ko. kahavilasa niin mielelläni tupruttamasa vesipiippua. Kävin matkoilla ja olin muutaman viikon käymättä yhesä tavla-nargilepaikasa ja kun menin seuraavan kerran niin paikan pitäjät ihimetteli että misä sää oikeen oot ollut!

En kyllä löytäny ko. paikkaa ku kävin viime kerralla Istanbulisa, tai ainakaan me ei jostain syystä menty sille kavulle. Eikä ehitty ees sinne Tophanneen.

No se elokuva ei ollu niinkään draamallinen ku ootin vaan lähinnä muistutti jottain historiantunnin opetusfilimiä, vaikka sitä nyt mainostettaan joka paikasa ensimmäisenä elokuvana joka esittää mr. Kemalin inihimillisenä. Siis voi kuvitella minkä näkönen ihiminen joka vettää päiväsä kolome askia tupakkia ja pullon rakia on vanahuuenpäivillään, mutta Turkisa esitettään vaan kuvia joisa se on nuorekkaan näkönen ja jopa mustavalakosiin kuvviin on värjätty sen silimät sinisiksi! Sinisilmäsyys ku on kai joku rehellisyyjen ja kauneuven sympoli Turkisa. Kielikurssillaki ensimmäiset lauseet joita jouvuttiin tavvaamaan olivat "atatürkin silmät meren lailla siniset" ja "atatürk on yksinäinen susi" tmv.