Työkaveri ilostu kuullessaan että lopetan täälä. Ei hän kuitenkaan kuulemma ollut niin kyllästynyt pärstäkertoimeeni täälä, mutta oli itekki suunnitellut lopettaa. Ko. tyyppi on kyllä ollu töisä jo 10 vuotta täälä. Muutamat muut tuntuu vaan ihimettelevän miksi näin äkkiä lopetan täälä. Lähtiä opiskelleen turkkia Ruotsiin ei tunnu ehkä ensiaattelulla maailiman loogisimmalta teolta, varsinki ku yliopisto-opiskeluja on takana jo n. vuotta.
On heleppo jämähtää paikkaan joka ei tunnukkaan ihan täysin omalta. Tuntuu että pittää olla tapahtunu jotaki dramaattista ennen ku on oikeus lähtiä vakituisesta työpaikasta, hyvistä tulloista ja kivasta asunnosta. Mutta jos ei vaan iske niin ei iske. Ehkä tämä yks koulutus, yks elämä, yks työpaikka, yks partneri,yks maa, yks kieli -aattelu alakaa jo vähitelleen katuammaan, mutta vuosikymmeniä siihen mennee.
Ja se mikä tuntuu ihan kaikkia ulukobelegialaisia vaivaavan on se että paikalliset on niin sissäänpäänkääntyneitä, että jos et puhu heijän kieltään täyellisesti (oli se sitte flaami, ranska tai saksa riippuen alueesta) nii johan ollaan mulukeroita ja turha yrittääkään ystävystyä kenenkään kansa. Tyypit on samojen ihimisten kansa kavereita koko ikänsä, ensin käyään koulua, sitte jäähän samalle tai viereiselle paikkakunnalle yliopistoon, tai ainaki käyään joka ikinen viikonloppu kotona, siis vielä 25-vuotiaanaki. Ja vlaamilaisille valloonia on ihan ku vieras maa ja toisinpäin, johon ei vappaaehtosesti jalakaansa pistä. Aattelin ensin että tämä on subjektiivinen näkemykseni mutta kai se jottain kertoo ku kaikki muualta muuttaneet näkkyy olevan sammaa mieltä. Ei tulis mieleenkään että joku valittas tämmösestä Turkisa, no ehkä pohojoismaisa voi olla myös vaikia saaha tuttavia ennen ku on ollu samasa paikasa 10 vuotta, jos on tullu muualta.
Ja laimiaksi tätä maata haukkuu muutki ku minä. Ei täsä mittään suurempaa vikkaa oo (paitsi vanahanaikasuus, huono byrokratia ja naisten keskiaikanen asema), mutta eipä täälä mittään niin erikoista oo että kannattas yli viikonlopun jäähä. Jos nyt haluaa kanavia, erivärisiä taloja, hollantia ja ranskanperunoita nii muuttaa sitte vaikka vähä sivistyneempään Hollantiin.
On heleppo jämähtää paikkaan joka ei tunnukkaan ihan täysin omalta. Tuntuu että pittää olla tapahtunu jotaki dramaattista ennen ku on oikeus lähtiä vakituisesta työpaikasta, hyvistä tulloista ja kivasta asunnosta. Mutta jos ei vaan iske niin ei iske. Ehkä tämä yks koulutus, yks elämä, yks työpaikka, yks partneri,yks maa, yks kieli -aattelu alakaa jo vähitelleen katuammaan, mutta vuosikymmeniä siihen mennee.
Ja se mikä tuntuu ihan kaikkia ulukobelegialaisia vaivaavan on se että paikalliset on niin sissäänpäänkääntyneitä, että jos et puhu heijän kieltään täyellisesti (oli se sitte flaami, ranska tai saksa riippuen alueesta) nii johan ollaan mulukeroita ja turha yrittääkään ystävystyä kenenkään kansa. Tyypit on samojen ihimisten kansa kavereita koko ikänsä, ensin käyään koulua, sitte jäähän samalle tai viereiselle paikkakunnalle yliopistoon, tai ainaki käyään joka ikinen viikonloppu kotona, siis vielä 25-vuotiaanaki. Ja vlaamilaisille valloonia on ihan ku vieras maa ja toisinpäin, johon ei vappaaehtosesti jalakaansa pistä. Aattelin ensin että tämä on subjektiivinen näkemykseni mutta kai se jottain kertoo ku kaikki muualta muuttaneet näkkyy olevan sammaa mieltä. Ei tulis mieleenkään että joku valittas tämmösestä Turkisa, no ehkä pohojoismaisa voi olla myös vaikia saaha tuttavia ennen ku on ollu samasa paikasa 10 vuotta, jos on tullu muualta.
Ja laimiaksi tätä maata haukkuu muutki ku minä. Ei täsä mittään suurempaa vikkaa oo (paitsi vanahanaikasuus, huono byrokratia ja naisten keskiaikanen asema), mutta eipä täälä mittään niin erikoista oo että kannattas yli viikonlopun jäähä. Jos nyt haluaa kanavia, erivärisiä taloja, hollantia ja ranskanperunoita nii muuttaa sitte vaikka vähä sivistyneempään Hollantiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti