Kyllä kiinnostaa tulla töihin ku kaupungisa on Euroopan suurimmat juhulat. Perkeleen tuhkimosyndrooma. Ootin juhulaa koko vuojen ja nyt se meni ohi, ku en kertakaikkiaan jaksa lähtiä mihinkään töijen jäläkeen (vaikka kello yheksän aamulla ne ei vielä ole päättyneetkään) ja ennen töitä ei nappaa eikä kerkiäkään kun ei jaksa nousta niin aikasin ylös.
änä aamuna meni hermot niin tottaalisesti ku vielä missasin bussi ku jouvuin täälä istumaan ja puhumaan paskaa tanskalais-bulgarialais-brittiläisten paskakeissien äärellä vielä kello kaheksan jäläkeenki. Sitte käveli puolet matkasta ja justiin sillon meni seuraava bussi ohi, sekkään ei tietenkään voi pysähtyä ku pysäkin kohalla. Ja sitte piti lähtiä vielä seuraksi Joosepille lääkäriin, ja maksaa sen antibiotteeja 50 eurua. Sen jäläkeen seurasi ressaamista asunnonhakuprosessin kansa, kun viimenenki räkänen korridorihuone 20 ihimisen kans samasa kämpäsä oli annettu jollekki joka oli valamis vuokraamaan sen 12 kuukaueksi.
Jooseppi lohutti että försäkringskassasta voi saaha asumistukia jos ei oo mittään tuloja, no tarkistin ko. tuen määrän ja huikiat 1000 kruunuahan se oli kuusa, tosin meikäläisen on sitä turha hakiakaan kun en oo aito hurri.
Sen verran oon eellisistä kokemuksista oppinu, että pittää aina kirijottaa vähintään 150 työpaikkahakemusta ennenku pääsee ees haastattelluun, ja pittää alentua hakemaan kaikkia paskimpiaki paikkoja jo heti alusa. Näihin paskimpiin kuuluu tietysti ykkösenä puhelinmyyjä, ja hyvänä kakkosena peräsä tullee siivooja, tai vanahustenhoitaja/henkilökohtanen avustaja. Kaupankassa on perseestä mutten ikkään ole päässyt ees niin ylevään hommaan, hampurilaispaikan kassa saa ehkä kaikista paskinta palakkaa. Ja sitte on tietenki toisesa pääsä nämä hommat joihin on pakko suostua kokopäiväseksi että ees saa paikan, tai jonne on 2 tunnin junamatka joka päivä, ja joitten sisältä ei kiinnosta hevon v-n vertaa vaikka työhaastattelusa väittiki että kyllä tämä on justiin meikäläisen unelmatyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti