Huh, miten on voinu näin pitkä aika vierähtää blokin päivittämisestä!

Oon täsä viime aikoina muuttanu, vaihatanu työpaikkaa ja muuten jumittanu paikollaan. Joulua en viettänyt, vaan olin töisä eilen aattona.

Ens kuusa ajattelin kokkeilla kuukauven veggaanihaastetta, joten vastailen nyt Chocochilin blogista otettuun haasteeseen:

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Maijolla, töisä kahaviautomaatista pahanmakusena versiona.
Suosikkiaamiaisruokasi?
Tietysti turkkilainen massiivinen aamiainen, mutta perusaamiaiseen kuuluu joko leipää, mysliä, jugurttia ja hedelmiä tai sitte joku munakas. Puurua syön myös aika palijo.
Maapähkinävoi?
Kyllä vaan, mutta se täytyy syyä valakosen paahtoleivän kans.
Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Ylleensä teen vaan ihan perus olliiviöljy-balsami/turkkilainen grannaattiomenakastikesoossin.
Colaa vai pepsiä?
En juo kumpaakaan, en huomaa mittään erua niitten välillä. Ällöttää myös kaikki juulmustlitkut ja kaupasta löytämäni rootbeer jota vasta kokkeilin.
Laiskottaa, mitä teet?
Keitän puuron tai väännän munakkaan, otan pakkasesta aiemmin sinne varastoimani aterian, tai haen kaupasta lounaaksi jotaki valamisruokaa.
Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Etin jonku eksoottisen respetin ja teen vaikka intialaista ruokaa. Juuri nyt on uunisa uuniperunat paistumasa, niitten kans syön graavilohitäytettä.
Saatko jostain ruoasta huonoja muistoja?
Hernekeitto, jota joskus 7-vuotiaana oksensin, ei maistu vieläkään vaika miten yrittäis.
Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Moniki juu, jos lätystä esimerksi sattuu tulemaan paksu ja kärähtäny niin tullee mummun kauhea ylisuolanen lätty mieleen.
Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?
Lihasta kieltäyvyn aika ussein, muuten kyllä kaikki uppuaa.
Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Lihapullat, makaroonilaatikot ja muut arkiruuuat. Tykkäsin jopa rössipottuista.
Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Kalasta tuli ällötys lapsena mutta nyt syön sitä mielelläni. Paitsi sillon ku oon muka-veggaani.
Lempihedelmäsi- ja vihanneksesi?
Tommaattia syön melekeen joka päivä, avokadua mennee kans ussein.
Lempiroskaruokasi?
Pizza, jos sitä voi roskaruuaksi sanua, kyllä varmaan ainaki ravintoarvojen puolesta. Myös laskuhumalasa hyvin tehty kasvishampurilainen uppuaa. Kaipaa turkkilaista laskukännilinssisoppaa, joka tuskin sinänsä on roskaruokaa.
Lempivälipalasi?
Hedelmät, pähkinät.
Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Se on outua että tällä hetkellä syön lounaan joskus viijen aikaan iltapäivällä ja päivällisen joskus kymmeneltä.
Olet dieetillä. Millä ruoalla täytät itsesi?
En ole todellakaan koskaan. Mutta jos kiloja pitäs jostain syystä karsia niin koittasin sitte vaan välttää suklaata ja kakkuja, ja syyvä enemmän vihanneksia ja sallaattia ruuan kans.
Lopetit dieettisi. Mitä saisi olla?
Suklaata. Ja alkoholia, koska alkoholi lihottaa ihan järijettömästi.
Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Kerran menin tillaamaan sen ekstratulisena, en tee sitä ennään ku kakkosella käyminen sen jäläkeen poltteli persuksisa. Eli keskivahavana, mautonta aasialaista en halua.
Saako olla jotain juotavaa?
Veen lisäksi juon joskus maitua ruuan kans, joskus harvoin viiniä. Ylleensä ruuan kans valakkaria, koska ruoka on kasvis- ja kalapainotteista, muuten tillitän mielellään punkkua.
Punaista vai valkoista?
Kyllä. Kato eellinen vastaus.
Lempijälkiruokasi?
Joku suklaamousse tai jäätelö. Juustoleipä ja lakkahillo kahavin ja konijakin kans.
Täydellinen yömyssy?
Harvemmin yömyssyjä vetelen, vinkku toimii hyvin koska alakaa unettaa.
Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Leivottiin varmaan jottain pullaa siskon kans, ja tehtiin leikkitaikinasta jotakin ja välillä tais tulla syötyäki sitä ylisuolasta leikkitaikinaa.
Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Varmaan ihan jotku kotitalloustunnit, tai sisko.
Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
On meillä just semmosista leipomistapahtumista kuvia, huivit pääsä ja taikina suusa.
Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
En kärsi, mutta jos tullee töistä just joskus iltakymmeneltä ja sinne pittää taas lähtiä yheltätoista, niin hieman ressaa että misä vaiheesa sitä kerkiää laittaa ruokaa. Välillä on vaikia keksiä ruokalajeja, jotka ei veis liikaa aikaa.
Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Tällä hetkellä huomasin että täältä kämpästä puuttuu sekä kaulin että pullasuti. Muuten kaipaan tehosekotinta. Terävä veihti on myös kokkauksen a ja ö, muuten mennee hermot ja sormet leikkaantuu irti.
Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
Oon oppinu syömään puolukkahillua täälä Ruotsisa huomattavasti usiampien ruokalajien ku vaan puuron kans. Turkkilainen jugurtti on myös semmosta jota voi pistää ihan kaikkeen.
Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Tommaatti, juusto, sipuli.
Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Aikaa, välineitä, rahhaa.

Elä niele kaikkia

Leikkaus meni ihan hyvin joten en oo sen takia jättäny blokia päivittämättä. Tosin jouvun vielä ottaan kortisonia ja luulen että ku ne lopettaa niin iskee taas ne helevitilliset silimätulehukset, jotka on palijo kivuliaampia ku ite silimäleikkaus.

Syysillat on pimenneet ja sää on muuttunu tosi syksyseksi, paitsi että tännään oli niin poikkeuksellisen lämmintä että kävin jopa lähheisesä kahavilasa aamaisella ja söin sen ulukona.

Töittenhaku on yhtä jumisa ku aiemminki. Kävin muutaman tunnin pääsä työhaastattelusa, mutta en sitte lopulta saanu paikkaa. Mikä oli toisaalta ihan hyvä koska paikkakunta oli kuitenki aika kaukana, en tunne sieltä kettään ja työpaikalla olijat vaikutti olevan perheellisiä vähä vanahempia ihimisiä joitten kans mulla ei välttämättä ois yhteistä niin palijo. Isommasa kaupungisa vaan on tojennäkösemmin enenmmän samanhenkisiä ja enemmän harrastusmahollisuuksia, ja jos maisema alakaa kyllästyttää voi lähtiä heleposti metrolla vaikka keskustaan tai kävellä Talavilahteen joka on kaupungin heinoin paikka.

Onneksi on kavereita joilla on myös angstia, joten heijän vertaistuki auttaa työn aiheuttammaan v-tukseen. Vaikka mua on alettu jopa kuhtumaan työpaikan kokkouksiin ensimmäistä kertaa nelijän vuojen työuran aikana niin silti olen ulukopuolinen sielä, teen osa-aikatyötä vaikka tarvisin kokopäivätyötä, ja työnantaja ilimotti että vakituiset työntekijät saa palakankorotuksen mutta "tämä ei sitte koske tuntityöläisiä", (joka olen siis minä), taputus olalle ja virnuilu. Teki mieli TAAS sanua että joo mulla on muuten sitte 0 tunnin irtisanomisaika tällä sopparilla, pistää takki päälle ja häipyä koko pulujusta. Lisäksi perijantaina juotiin kalijaa töisä iltapäivällä  (siis kahtoin Leslie Nielsen leffaa, join kalijaa ja mulle maksettiin siitä ilosta, tämän työn harvoja positiivisia puolia) ja yks työkaveri oli jääny poikien kans ku minä häivyin, ja sitte yks näistä "pojista" oli alakanu jottain rasistista läppää heittään, siis että neekeri-sannaa on ihan ok käyttää ja sana "negress" (naispuoliseen neekeriin viittaava sana) on jopa kohtelias sana. Työkaveri oli sitte tuohtunu ja aiko ottaa asian puhheeksi työpaikalla. Onneksi en ollu siellä koska en varmaan ois varsinkaan parin oluen jäläkeen voinu istua hilijaa vaan oisin käyttäytyny niinku stereotyyppinen vihanen ja "huumorintajuton" femakko käyttäytyy.

Tännään luin aiheeseen liittyen kirijastosa kirijaa joka käsittellee juuri naisten ja miesten työehtojen eroja Ruotsisa ja sitä miten toimia huonojen työehtojen tai seksismin kohalla. Kirijasta löytyy enemmän täältä.

Nikellä ei mee sen paremmin työuralla. Se oli saanu Lidilstä töitä, saanu erittäin v-maisen pomon ja lopettanu jo toisena päivänä. Onnistuin sentään piristämään häntä koska varattiin kaverin kans matka Hollantiin samana päivänä ku tämä tapahtu. Joten parin viikon päästä on ainaki vähä reissua tiejosa.

Silimäleikkaus vol. 2

Nyt oon taas sairaalasa leikkausta oottamasa. Eniten hirvittää se kuinka kauan jouvun olemaan sairaslomalla, koska en ole ansiotyöläinen eikä siis tältä ajalta rahhaa kerry. Opiskelijakkaan en oo, ku eilen pallautin gradun.

Muutto oli myös viikonloppuna gradu-urakan lisäksi joten ressitaso on ollu ehkä 170%. Millonkahan tämä alamäki kääntyy? Tapasin tãälä miehen jolla oli ollu sama vika ku mulla nelijä vuotta sitten ja nyt sama toisesa silimäsä. Oli saanu sitä pahamaineista asentohoitua josa maataan viikko naama alaspäin. Ei mieltäylentãvvãä. Enkä nãhãny kirijaintestisã taas mittããn, mahtaako ne kirijottaa raporttiin että vasemman silimãn näkö 0%?

Ymmärrän jo sairaalaan ei kävijöitä tule koska en ole piristävvää seuraa. Kaikki haluaa vaan murehtia omia ongelmiaan, ei muitten.

Nämä jää viimesiksi maisemiksi ennen ku mua aamulla taas huumataan ja sitte sokastaan.

Ps. Ruotsalaisesa sairaalasa annetaan muuten aluhousut käyttöön, toisin ku ranskalaisesa.

Kuumaa, kuumempi, Tukholma

En oo jaksanu päivittää blokia pitkään aikaan. Viime kuukausi tiivistettynä: silimätulehusta, lääkäriä, kortisonia, töitä kuumasa toimistosa, ajanhukkaa ku töitä ei oo tarpeeksi, gradunvälttelyä, parvekkeellaläähättämistä (kyllä, täälä on ollu jo viis viikkua 30 astetta), Mad Menia, Orange is the new blackia, satunnaista deittailua epäkiinnostavien tyyppien kans, matloodoja Ankin kans, huippureissu Suomeen, historian suurin Stockholm Pride. Viimesin oli kyllä ihan huippu, tosin ei tietenkään niin huippu ku kahajoporukan billeet. Maailman parhain yhistelmä ois ehkä saaha kahajoporukka prideille, siinä sitä ois kahajoillaki yrittämistä ku koittas lyyä yli niitten asujen joita pridesä nähtiin. (Kuvia täälä) Kyllä prideillä on jonkilainen polliittinen sanoma joillekki mutta Ruotsisa siitä on pääasiasa tullu karnevaali, tosin hauska semmonen. 

Viikonloppuna mennään Kertun kans Portugalliin, ei oo kyllä tullu suunniteltua pahemmin matkaa. Matkaopaski unohtu hakia kirijastosta. No voipa ottaa rennosti ku ei oo mittään aikataulua. Sielä onki varmaan viiliämpää ku täälä.

Tulehus

Oon nyt palannu Ruotsiin, tuskallisen kolomen vuorokauven matkan jäläkeen. Jouvuin jo Berliinisä menemään sairaalaan koska silimää sumensi, enkä nukkunu sinä yönä koska aamulla piti mennä aikasin takasin sinne ultrakokkeisiin. Lääkäriopiskelijat kävi vahtaamasa vuoronperrään mun silimää mikroskoopisa koska eivät oolleet nähäneet ranskalaisten eri tyylillä tekemää operaatiota.

Ruotsisa on ollu kylymää, ja niin oli myös juhannuksena Ahavenanmaalla Niken ja Lotan kans. Ne lähti takasin Hollantiin ja minä olin viikon Ankilla ja Pertillä kunnes pääsin tänne kämppään, joka on Ankin vanahempien asunnosa. Huone on siisti, halapa ja sekä lähellä keskustaa että järviä, mutta mulla ei oo ommaa jääkaappia tai keittiötä joten kokkailen viikon ruuat sunnuntaisin Ankilla. Tänä viikonloppuna vanahemmat lähtee pois joten koko kuukauveksi saan koko kämpän haltuuni.

Eilen iski hirviä silimäjomotus ruokakaupasa ja sen jäläkeisesä suurkokkailusessiosa. Tänä aamuna jomotti ja silimä punotti niin että näin parhaimmaksi soittaa päivystykseen. Jouvuin menemään sitten silimäakkuutille ja siinä on taas joku tulehus, kuulemma saattaa tulla muutaman kerranki operaation jäläkeen. Mahtava krooninen pääkipu siis eesä. Ja huomena on pakko mennä töihin, vaikka koko silimämuna onki niinku vasaralla isketty. Koitan pittää merirosvolappua pääsä ja työskennellä yhellä silimällä, mikä on kyllä aika p-stä. Joka ei usko niin voi koittaa peittää silimänsä muutaman tunnin ajan ja tihirustella yhellä.

Yhestä lempparinäyttelijöistäni Judi Denchistä on jonku aikaa puhuttu että se on sokkeutumasa. Ja luin tännään että sillä on, mikäs muukaan kuin macular degeneration. Eli luultavasti se ei oo sokkeutumasa täysin vaan on menettäny tarkkanäön kuten minäki ja sen jäläkeen saanu tyypillisen harmaakaihen. Meillä on sama vaiva, tosin meitsillä vaan 50 vuotta aiemmin:

Sillä silimällä

Kuuleimmilla tyypeillähän onkin vain yks näkevä silimä:

Thom Yorke:



David Bowie:




Kippari-Kalle (sanamukasesti Popeye):





Futuraman Leela:




Columbon näyttelijä Peter Falk:




Twin Peaksin Nadine Hurley:




Teddy Roosevelt:




Johnny Depp (jolla on myös vasen silimä sokia):




James Joyce:




Jonsi, tai Jón Þór Birgisson (Sigur Rósista):




Hayko Cepkin:




Ja sit on näitä wannabe-puolisokkeita kuten Marilyn Manson:

Valitusvirsi

Sairausputki jatku vielä flunssalla joka iski päälle ku tulin kotia. Voi sanua että mielenterveys on koituksella jos on sairaana eikä ees pysty kahtomaan elokuvia. Onneksi silimä aukiaa jo jonku verran joten pystyn puolella silimällä lukemaan ja kahtomaan jotaki vähä aikaa ennenku pääkipu iskee taas.

Ottaa vaan joittenki kavereitten asenne ihan helevetisti päähän. Ne tykkää että mun ei pitäs valittaa ja pitäs ottaa vaan positiivinen asenne ja uskua että toinen silimä kestää, väittäs lääkäri mitä tahansa. Ja että "kyllä se näkö siitä vielä paranee muutaman viikon päästä, nythän leikkauksesta on vain kymmenen päivää." Ymmärrän kyllä että ne yrittää luoja vähä toivua mutta se ei hyövytä mittään jos lääkäri on sanonu että näkö ei tästä kummemmaksi tuu ja toisen silimän sokkeutumiseen riittyy korkia riski. Minusta ainaki on parempi varrautua pahimman varalle ja koittaa esimerkiksi valamistautua tulevaisuuteen ainaki osittain näkövammasena eikä vaan kuvitella epärealistisia ja unohtaa koko asiaa. Tällä hetkellä en vasemmalla silimällä pahemmin nää, ylänäkökentästä ja vasemmalta puolelta on näkö lähteny kokonaan. Lukeminen on mahotonta vasemmalla silimällä ja raskasta pelekällä oikialla. Lisäksi työllistymismahollisuuet on pienemmät jos joutuu sanomaan jo hakuvaiheesa että minä jouvun sitte käyttämään apuvälineitä ja lukemaan vaan seinän kokosta tekstiä. Kaverit vaan väittää että niitten pittää palakata mut vammaiskiintiöillä, millä yrityksellä on jottain vammaiskiintiöitä?? Ja vammaseksi meikäläistä ei vielä lasketa vaikken sataprosenttisesti töitä pystyskään tekemään.

Lisäksi sama kaveri oli valittanu minusta selän takana, että en ollu tarpeeksi kiitollinen ku olin heijän kämpäsään leikkauksen jäläkeen. Ensinnäki kävin ostamasa yhellä silimällä heille kaapin täyteen ruokaa ja jätin kiitosviestin sekä viinipullollisen, sitte vielä käskin toimittamaan laskun ruokakustannuksista. Ja sama tyyppi oli vielä moralisoinu minun juttua stalakkaajan kans, että perkele pittää vielä moralisoija naisten seksuaalikäyttäytymistä vuonna 2014. Ketä se haittaa jos sinkkuihimiset paneskellee keskenään ja kenellä mun pitäs vielä vaginaani säästellä? Voitteko kuvitella että jonku miespuolisen henkilön kaverit paheksuis sitä että kaveri kännissä menee sänkyyn jonku kanssa? Ei, koska naisen kuuluu varjella kunniaansa ja pittää jalat ristisä ja oottaa että täyvellinen Mr. Right tullee ja vie joskus 4-kymppisenä neitsyyven. Perkele.

Onneksi mulla on sentään hyviä kavereita joitten asenne ei ole epärealistinen ja vähättelevä. Nämä vähättelevät kaverit on kaikki saanu työpaikan tai harijottelupaikan jostain EU:lta tai Euroopan Neuvostosta, ja ku itellä mennee hyvin sitä alakaa uskua että kaikkien muittenki menestys on vaan omasta tahosta kiinni.

Että hermot mennee täysillä tällä hetkellä, enkä voi flunssan takia tehä yhtikäs mittään. Ehkä alan nappaamaan rommitoteja täsä illan päälle, jos seki ei loukkaa jonku kunniaa ja aiheuta paheksuntaa.

Yksisilimänen hirviö

Terveisiä hulluksitulemisen rajamailta. En oo pystyny koko päivänä tekkeen mittään koska oikiaa silimää liikuteltaesa terävät tikit viiltelee vasenta.

Tulin tosiaan puolisokiaksi viime viikolla. Lauantaina lähettiin aikasin vaeltammaan ja aamulla huomasin uloslähtiesä että vasemman silimän näkökentästä osa on sumia. Aattelin että kyse on taas viallisesta piilolinssistä ja ihimettelin lissää asiaa vasta illalla palatesa ku otin linssin pois ja silimä oli vielä sumia. Sunnuntaina sumentuminen oli levinny koko näkökenttään, mutta aattelin että kysseesä on viaton silimätulehus ja menin vielä mäkkäriin (huom! ainua paikka auki sunnuntaisin) kirijottamaan gradua. Päätin kuitenki kaverien kehotuksesta mennä maanantaiaamuna lääkäriin.

Lääkärisä lääkäri kahto silimää ja lähetti minut samantien erikoislääkärille. Lääkäri eppäili vaan että tarvin uuet lasit mutta minusta näkö ei voi niin pian huonontua kokonaan samiaksi, varsinki ku mun näkö on pysyny samana ainaki viimeset viis vuotta. Menin siis erikoislääkärille joka teki mulle näkötestin. Ensimmäisestä rivistä kirijaimia en nähäny mittään. Toisestakaan en nähäny mittään. En kolomannesta, enkä muistakaan ja lopulta ku lääkäri näytti viimestä yksittäistä seinänkokosta kirijainta enkä erottanu siitäkään mikä kirijain on kysseesä tajusin että jotaki on vakavasti vialla. Pahempaa ku ootin, lääkäri sano että jos ei silimää pian leikata niin se mennee kokonaan sokiaksi, koska verekkokalvo on irtuamasa. Tämän kaiken lääkäri selitti vielä ranskaksi. Lähin ulos sokiana silimätippoista itkiä tillittäen ja tarakalta tippu kaikki paperit keskelle tietä, meinasin jäähä vielä ratikan allekin ku olin shokisa.

Aamulla jouvuin sitte menemään sairaalaan, yks kaveri tuli saattelemmaan mua ratikalla sinne. Tarkotuksena oli ehkä leikata silimää illan päälle enkä saanu syyvä mittään ennen sitä mutta kolomelta tultiinki sanomaan että ei sitä vielä tännään leikatakaan. Siis turhaan jouvuin oottelemmaan sairaalasa nälisään, enkä voinu poistua huoneesta mihinkään koska ranskalaiseen sairaala-assuun kuuluu vaan takkaa auki oleva paita eikä aluhousuja, joten joutuu siis perse vilikkuen liikkumaan vessan ja sängyn väliä. Enkä ollu ees vakavasti sairas, vain sokkeutumasa, joten käskin koko luokan sairaalaan viihyttämmään ihtiäni ku en ees telekkaria voinu kahtua. Hoitajat ihimetteli että onpa teillä palijo kavereita.

Illalla vielä lääkäri teki tarkastuksen ja ranskaa puhuva lääkäri (joista toinen puhu huutamalla jos pyysin toistaa) sano että myös oikian silimäni lasiainen (?) on heikko ja voi posahtaa koska vaan. Kyssyin että miksi ja lääkäri vaan kohhauteli olokapäitä, että joillaki vaan on tämmönen vika synnynnäisenä ja oliko muuta kysyttävää. Olin niin shokisa että ei tullu mieleen lisäkysymyksiä eikä oikeen uni linssiinkään yöllä. Aamulla heräsin ku aurinko nousi ja mietin vaan että montakohan auringonnousua näillä linsseillä ennään näkkee.

Seuraavana päivänä ei ollu taaskaan tietua leikkauksen ajankohasta, ja jouvuin varmuuen vuoksi paastuammaan koko päivän. Onneksi sitte kolomen jäläkeen mua vietiin leikkaussalliin ja hyvännäköset hoitajat flirttaili mennesä. Taas oli kaverit lähtiesä tsemppaamasa joten panniikki ei ollu suuri, vaikka pelekäsinki ”minut nukutettiin mutta tunsin silti kaiken”-leikkauskokemusta. Ei sitä onneksi tullu, ensin sain huumauttavvaa ainetta suoneen ja sitte hengittelin suhteellisen kauan naamariin ennen ku taju lähti. Sitte heräsin ja kurkku oli kipiä hengitysletkuista, ja puhhuin sujuvaa ranskaa kerranki ku hoitaja kyseli että tarvinko kipulääkettä. Sannoin että ehottomasti tarvii, koska muistin miten Terhi oli käskeny jo sairaalaan mennesä huuvella ”calmantteja” pysyvällä virralla vaikka mittään kipuja ei ollukkaan. Oikian silimän avvaaminen vaan osottautu kivuliaaksi koska valitettavasti oikiaa silimää liikuteltaesa joutuu myös liikuttammaan vasenta, joka oli tikkien ympäröimä ja jokanen silimänliike tunsi veitsenväännöltä. Sain syyvä ja juuva vasta puolenyön jäläkeen, enkä ees nähäny minkälaisia mömmöjä lappoin naamaani.

Seuraavana päivänä kaveri tuli mukkaan sairaalaan. Oli jäläkitarkastus ja siinä silimä mikroskoopisa lääkäri alako vielä puhua kännykkäänsä ja mun piti väännellä väksin avattua silimää ympäri ja katella omia verisuoniani. Eellispäivien paastokokemusten jäläkeen ei ollu ihime että tämmöstä veri- ja suonikammosta alako pyörryttä ja sannoin vaan että nyt mustenee ennen ku mut vietiin jalat ylläällä takasin huoneeseen. Sitte kaverit tuli hakemaan ja menin niitten kotia hoitoon, josa oon ollu nyt viikon. Toissapäivänä oli jäläkitarkastus, josa aiemmin kielitaijoton lääkäri puhuki nyt englantia (ja kyllä, näin sen verran että kysseesä oli sama lääkäri) ja luppaili että silimä on parantunu hyvin ja näin jopa suurimman kirijaimen, joka tosin vello eestakasin niinku oisin vetäny piriä ennen tarkastusta. Sitte lääkäri sano että otetaanpas vielä pikaset laaserihoijot ettei päähän laitetut silikonit tipaha ja sano että tämä käy sitte kipiää. Ja siinä naama laaserikonneesa se vaan alako hijomaan silimää puuduttaen silimän 5 sekuntia ennen operaatiota, ja samalla ku kahtoin tuhannen kirkkaita neonvihireitä valoja tuntu niinku silimän läpi ois leikattu puukolla aivoihin asti. Elämäni ehkä kivuliain kokemus so far. Olin tuskin tajjuisani operaation jäläkeen ja jouvuin kävelemmään silimät kiinni autolle kärsien migreenistä koko illan. Että jos joku tullee mulle valittammaan puudutuksella hoijetusta laaserileikkauksesta niin en tiiä voinku heruttaa sympatioita palijua.

Tulin kuitenki eilen takasin koska tuntu että alan olemaan taakka heille. Innostuin vielä kävelemmään kotia asosiaalisen stalakkaajan saattelemana, joka osottautu olevan herrasmies eikä yrittänyt ahistella koko viikon aikana vaikka olin heijän kämpäsään jo valamiiksi makkuuasennosa. Tuuli sitte viilteli silimiä niin palijo että kauppaan mennesä illalla en ennään kärsiny kahtua mitä tuotteita hyllyillä on, ja kaupan vartija seurasi liikkeitäni peräsä ku näytin varmasti joltain pilivesä olevalta huumehiipparilta. Tännään onki ollu silimä niin kuiva että ei oo voinu tehä mittään, kaveri tuli onneksi tänne tekemään lounasta ex tempore.

Että gradu on nyt jäisä ja muutenkaan päivisä ei oo muuta ajanvietettä ku kuunnella äänikirijoja ja kielikursseja. Aivot varmaan on tämän kokemuksen jäläkeen yhtä surkastuneet ku silimä on tällä hetkellä.

Jos ei nähä niin kopeloijaan

Juuri ku luulee että kaikki asiat mennee niin perseelleen ku vain voi niin silimästä mennee näkö ja lääkäri ilimottaa että se voi sokkeutua kokonaan jos ei sitä välittömästi leikata. Kaksi viikkua ennen gradun dedlainia. Ohojaajat ei varmaan usko ku kirjotin "anteeksi mutta voisko pallautuspäivää vähä siirtää, olen sokkeutumasa ja jouvun menemään kiireellisesti sairaalaan".

Toivotaan että sairaalasta saa hyvät puudutusmömmöt ja että lääkärit on niin hyvännäköisiä että niitä kelepaa yhelläki silimällä katella.

Vaellusta yhellä silimällä

Eilen piti tosiaan herätä jo puoli kuuvelta, mutta heräsinki sitten jo nelijältä enkä saanu sen jäläkeen unta. Oltiin menosa vaeltammaan australialaisen Kertun, saksalaisen Terhin ja sen amerikkalaisen kaverin Mellun kans. 

Mentiin junalla vajjaaan parin tunnin matka kohti Sveitsiä ja vaelleltiin Mellun opastamana. Oli ihan mahtavan aurinkoinen sää, täyvellinen vaellus täyvellisisä Pikku-Heidi-maisemisa. Lehemät vilistää kellot kaulasa ja idylliset ranskalaiseläkeläiset reippailee "marche nordique"-sauvojen kans. Oli myös mahtava kerrankin hengata päivä älykkäiten ihimisten kans. Mellu on kääntäjä ja tietää kaiken kasveista, linnuista ja kielistä. Se oli mm. opiskelemasa georgian kieltä ja kääntelee myös osa-aikasesti elokuvia Cannesin vilimifestareille.

Vaellus on kyllä ihan paras urheiluharrastus. Koitan päästä vielä kerran vaeltammaan ennen ku lähen lattiaan Ruotsiin.

Ruotsiin mennoon on ennään kolome viikkua aikaa enkä oo vielä varannu lippuja, koska oon oottanu kuhtua yhteen työhaastattelluun. Tojennäkösesti jouvun matkustaan koko matkan bussilla, mikä kestäis semmoset pari- kolome vuorokautta. Mun pitäs myös päättää muuttaakko jonku 5-kymppisen ex-näyttelijän kämppikseksi vai Ankin vanahempien asuntoon. Ankin vanahemmilla on huone josta ne haluais tosi vähä vuokraa, puolta vähemmän ku näyttelijän asunnosta. Mutta se huone on aika pieni, mulla ei oo sielä kunnon keittiötä ja työmatkaaki on enemmän. Lisäksi sieltä töihin pyöräillesä joutus pyöräilemmään Tukholman keskustan läpi mikä on välillä aika hengenvaarallista ku kunnon pyöräteitä ei joka paikasa oo. Mutta sitte toisaalta voisin säästää rahhaa uuen reissun verran. Ollan nimittäin puhuttu Portugalin reissusta heinä-elokuulla, mutta saapa nähä.

Viime yönä mentiin vielä vaellusreissun jäläkeen museoitten yöhön ja kalijalle. Olin melekeen 24 tuntia herreillä. Huomasin myös että vasemmasta silimästä on osittain menny näkö, se voi olla joku silimän kuivumisseen tai tulehukseen liittyvät juttu, mutta huomena jouvun tojennäkösesti menemään lääkäriin.

Virheitä ja onnistumisia

Huh mitä äksöniä koko viikko taas. Gradunkirijotuksen kans oli jo tarpeeksi ressiä, kunnes toinen ohojaaja laitto pallautetta ja käytännösä haukku lyttyyn koko gradun. Eli mun pittää nyt vaihtaa kokonaan kysymystä ja sen takia myös muokata reippaalla käjellä joka ikistä gradun osiota. Ja tämä siis kaks viikkua ennen dedlainia. Ja nyt en saa vastausta kelepaako muutokset, ja toinen ohojaaja ei vastaa koska on josaki Turkisa ja on kai kiinnostuneempi kaivosonnettomuuen tapahtumista ku jostain graduasioista.

Onneksi sentään gradun pallautuspäivää voi lykätä, eli jos ja kun näyttää siltä että siitä ei ajjoisa tuu tolokkua niin voi sopia uuen pallautuspäivän ennen syyskuuta. Tosin oisin kyllä halunnu kesän vappaaksi ja valamistua ainaki ennen ku täytän 31, mutta ei siltä näytä.

Maanantaina mentiin rentouttuvalle viini-juusto-illalliselle kämppisten tykö. Oltiin Terhin huoneesa vaikka Terhi ite oli menny Brysseliin. Myös turkkilainen Elli tuli sinne ja juotiin siinä sitte kaikki viinit, ja kaikki, varsinki Elli oli aika tuiskeesa ja lauleltiin sen kans Orhan Gencebayia.

(Iliman virheitä ei tuu onnistumisiakkaan tai jottain vastaavaa)

Terhin ja Kertun ranskalainen kämppis Simo tuli myös sitte kotia ja käskettiin se mukkaan meijän kans baariin. Terhi inhuaa Simua ja haukkuu sitä aina koska se on asosisaalinen ja juo kaikki kahavit ja niin edelleen. Simo tiesi baarin joka oli auki ja mentiin sinne ja vejettiin tekiiloita ja muita. Yritin aina tarijota kierrosta mutta joku muu kerkes aina ensin. Yritin myös iskiä baarimikkua ja me häiriköitiin sitä koko ajan toivomalla musiikkia. Elli ei malttanu oottaa vaan käveli kännispäisään koko ajan tietokonneelle baaritiskin taa vaihtamaan musiikkia. Ja jossain välisä se oli vetäny baarimikkua henkseleistä niin että henkselit rikkoutu ja lenteli sinne tänne. Jossain välisä baariin tuli myös Villen sisko kavereineen, jotka oli lähös aamunelijältä Amsterdamiin jatkamaan juhulia. Sitte vielä Elli alako oksentaan jossain välisä ja pistettiin se taksiin, se yrijös myös taksiin. Viehätyin Simon huolehtivaisesta asenteesta niin että alloin sen kans jossain välisä pussailemaan ja menin sitte niitten kämpille. Oli siinä Kertun ja sen australialaisen kaveri ilimeet kuvvaukselliset ku aamulla kömmin niitten keittiöön. Tulipa ainaki syötyä aamiaista kavereitten kans kätevästi. Terhillä meni kyllä ruoka väärään kurkkuun ku kuuli tästä ja kysy että "No kai nyt ainakin olit kännisä ku tämä tapahtu?"

Nyt on sitte ressiä pukannu ja myös kämpänhankintaan liittyen. Kolomen viikon päästä meen takasin Tukholmaan mutta kämppä pitäs löytää. Anki yritti kyllä niitten vanahempien huonetta kaupata, olis kyllä halapa mutta en halua missään pienesä huoneesa koko kessää asua. Muutan ehkä yhen entisen näyttelijän kämppään lähellä järviä. (No misäpä Tukholmasa ei ois lähellä mutta täsä se on varsin lähellä). En kyllä tiijä minkälaisia tyyppejä sielä on kämppiksenä ja miten kaho tää taiteilijatar on. 

Oli miten palijo ressiä tahansa niin huomena lähen Terhin ja Kertun kans vaeltammaan koko päiväksi Sveitsin rajalle. Että aamuviijeltä sitä varten sitte ylös. Ehkä on kuitenki turvallisempaa rentoutua tänä viikonloppuna muilla keinoilla ku alkoholin avulla.

Adrenaliiniviikko tiivistettynä

Huh huh, tuntuu että viimeset kymmenen päivää on ollu kymmenen kuukautta. Reissasin tosiaan Sveitsin kautta Italiaan, sieltä pistäyvyttiin Monacosa ja Nizzasa ja jatkettiin Sveitsiin, josta minä jatkoin Ruotsin kautta Suomeen ja palasin sieltä Ruotsin kautta takasin Sveitsiin, josta matkasin Ranskan Annecyyn ja lopulta takas kotia.

Menin Sveitsiin kimppakyyvillä joka meni mukavasti. Äijä tuli hakkeen tästä läheltä ja tarijos kruasantteja matkalla. Tosin meinas mennä p-lleen ku mun puhelin ei toiminu enkä meinannu löytää ukkua, ja käsitin sen täysin väärin puhelimesa.

Sveitsisä tapasin kaverin ja pyörittiin sielä kylymäsä sääsä kunnes juna kohti Italiaa lähti. Oltiin inspiroituneita mutta väsyneitä ja Milanosa ei jaksettu muuta ku mennä hotelliin. Se oli joku paritushotelli josa kuulu ensimmäisenä voihkintaa ovien takana. Seuraavana päivänä mentiin suoraan kohti Italian rannikkua. Onneksi oltiin saatu sieltä sohovasurffaaja-housti joten matkasuunnitelmat muttu vähä. Ihan hyvä, koska "pikkukaupunki" palijastu oikeen mukavaksi semmoseksi. Heti ensimmäisenä mentiin ravintollaan josa oli ollu jokku pääsiäiseläkelläiskekkerit ja äijä löi meille pöytään taivaallsia antipastoja ja kaateli lassiin vinkkua. Illalla juotiin vielä lissää jossain epämääräsisä paikoisa ja syötiin ei kovin hääppöstä pizzaa. (Mikä siinä on että Italiasa ei koskaan saa sitä maineenarvosta pizzaa?) Sitte varottelin matkakumppaniani Kipparia että sohovasurffaajat haluaa monasti ryypätä koko yön ja valitella elämästään. Tietenki hostimme oli sielä viininjuonnisa ja osallistuimme juontiin sekä minä myös hampunpoltteluun, ei kuitenkaan viinasten sokeripalojen (?) imeksintään. Host ja sen kaveri oli myös kiinnostuneita elokuvista ja yhesä keskusteltiin mm. Lucid dreameista. 

Aamulla jatkettiin Monacoon joka oli ihan nurkan takana. Oli kyllä öky paikka ja ihan naurettavan elitistä hommaa. Ei ollu vara syyväkkään sielä ku joku leivänkäkkärä. Siis taas aamiainen, lounas ja illallinen eri maisa. Ranskan Nizzasa nautittu tunisialainen illallinen oli kyllä taivaallisinta ruokaa mitä oon syöny aikoihin. Muutenki tykästyttiin kaupunkiin ja meriseen tunnelmaan.

Sieltäki piti lähtiä pian pois ja junamatkalla inspiroitiin taas, kunnes minut tultiin ajamaan pois koska mun paikka oliki toisesa vaunusa. Sielä piti kuunnella kirkuvia ipanoita. Näin myös ikkunasta kaksi sekstaavaa ihimistä joen rannalla ja muita ranskalaismaisemia.

Genevesä ei kerettykään sitte taas palijo mittään muuta ku syyvä tällä kertaa täyvellistä pizzaa. Mulle tuli viesti työhaastattelupaikasta että mun haastattelu oliki siirretty toukokuulle! Voi ressin määrää taas. Aamulla sitte Kipparin lähettyä alloin soitteleen sinne ja ehtiin lentoja, ja lopulta sanovat että voivat haastatella maanantaina. Joten uutta palluulentua kahtomaan. Ja juuri ku olin melekeen ostamasa yhen niin tuli viesti että haastattelu voijaan sitteki pittää alakuperäsenä ajankohtana. No oli aikaki kun sen takia matkustin jo 6000 kilometria.

Olin tosin paskasa hostellisa yötä ja lähin aamulla kohti lentokenttää, joka on vain viis minnuuttia kaupungista. Lento suju hyvin ja Swiss airista tuli meikäläinen kakkossuosikkilentoyhtiö Turkkilaisen jäläkeen. Tukholmasta sitte ei kerenny sen enempää nauttia, koska sieltä piti kiitää suoraan kohti laivaa. Tietenki matkalla oli sattunu joku kolari ja oli painetta naamasa. Lisäksi tajusin ettei mulla oo Niken ruotsalaista numerua ja siinä oli yhteysongelmia. Saavuin terminaaliin eikä Nikkeä tietenkään ollu siinä. Ajattelin että no niin, jouvun menemään yksin ja pulittamaan vielä sinkkulisän, mutta sieltä se onneksi tuli. Oli unohtanu vaan laukkunsa linija-autoon, tyypillistä.

Matka oli yks parhaista ruotsinlaivamatkoista ever ja istuttiin ulukona kannella vaikka oliki pirun kylymä ja juotiin sidukkaa ja naureskeltiin jollekki ihimejuttuille. Syötiin myös mämmiä josta Nikke tykkäsi ja katottiin ku joku patu soittaa kitaraa ja känniset työpaikanristeily-ihimiset innostuu tanssimaan. 

Aamulla tultiin Suomeen josa ei puisa ollu ees lehtiä, mitä hittoa! Jouvuttiin ootteleen muutama tunti ennen ku menin haastattelluun. Sielä mun piti tehä joku käännöstesti ja tajusin siinä vaiheesa etten ossaa käyttää Vördiä niin täyvellisesti ku aina väitän hakemuksesa. Sitte lopulta hänen majesteettinsa saapu paikalle ja haastatteli mua. Ja tietenki sitte vielä alako arabiaksi haastattelemaan, joo meni siis persiilleen koska en osannu vastata yhtään mittään. Ja sitte se totes että eipä sulla oo diplomaattista kokemusta ja hyvät kotimatkat vaan. Eli paska reissu mutta tulipahan tehtyä.

Menin v-tteena takasin kahavilaan josa Nikke ootteli ja sieltä Pablolle, joka onnistuu kyllä aina saamaan kenet tahansa hyvälle tuulelle. Mentiinki piknikille spurgupuistoon ja tapasin mm. kaveria jota en oo nähäny ainakaan seittemään vuoteen. Se ellää tylsää ruttiinielämää kuten kaikki nykyään. Juotiin kalijaa ja höpötettiin jottain juttuja joita oltiin katottu juutuupista, ja sitte paineltiin tietenki karaokepaikkaan ja vetämään shotteja. Laulettiin mm. Niken kans duettona Girls just wanna have fun ja oli hyvä meiniki. Sieltä me mentiin sitte kolomestaan homobaariin, veettin tekiilaa iliman suolaa ja siihen tuli joku mies pyörimään joka oli pukkeutunu vaan sukkaan. Sitte minä tietenki kokkeilin että onko sukka täytetty ja Pablo veti koko sukan pois miehen kielloista huolimatta. Me kuulemma oltiin vaan tarkasteltu sukan sisältyä niinku modernia taidetejosta ja tojettu "joo, on se kyllä suuri". Ilta päätty Mäkkäriin josta Pablo heitettiin koska anto liian kovaäänistä pallautetta, ja me jouvuttiin oottaan ulukona ainaki puolituntia koska ovikoodi ei toiminu eikä kellään ollu toistensa numeroita tai puhelimia mukana.

Lauantaina jäi myös tietenki opinnot yhtä vähälle ja me mentiin saunomaan Lertsun kans huippuun paikkaa. Viikonlopun toiseksi huikein kokemus. Tanssittiin vielä ulukona pyyhkeet päällä mun tanssivideota varten. Illalla mentiiin taas johonki baareihin, mm. Kaurismäen Moskvaan ja lopulta yhteen gaykaraokepaikkaan, josa oli ihan huikea karaokelista ja listalta löyty mm. Divinea. Vejettiin "You think you're a man" ja joku mies tuli kumartammaan mulle maahan asti kiitelläkseen esityksestä. Pablon kans veetty heteroerroottinen"Justify my love" ei keränny yhtä huikiaa suosiota. Myös Nikkeä kävi siinä kosiskelemasa aika moni örvö tyyppi.

Sunnuntaina matka jatku puistoistuskelun jäläkeen kohti Ruotsia. Täytyy sanua että Suomi on kyllä kallis maa, tuntuu kalliimmalta jopa ku Sveitsi ainaki ruuan osalta. Laivalla syötiin tapaksia ja keskusteltiin uuvella koodikielellä seksistä, niin että kello vierähti aamukolomeen. Maanantaina sitte ei Tukholmasa keretty ku syyvä aamiainen ja istua vähä nurtsilla. Mulla ei ollu tietua miten meen kotia sinä iltana, koska junalippu ois maksanu sata eurua, joten päävyin ottamaan kimppakyyvin Annecysta ja hostellin sieltä. 

Niinpä sitte eilen menin lennolta suoraan Annecyyn ja nukkuin sielä ylikuumasa hostellihuoneesa. Nostin tänä aamuna automaatista nelijäkymppiä kroisanttia varten ja kavvuin etten nostanu enempää. En onneksi, koska pysähtyesä sveitsiläisellä huoltoasemalla mun lompakko varastettiin. Kävin vessasa kusella ja maksoin sielä lompakosta, yläkertaan palatesa lompakkua ei ennään ollu. Että jäi siinä lounas syömättä ja piti kortti lakkauttaa. Matkalla takasi huoltoasemalta soitettiin että lompakko oli löyvetty iliman rahoja. Joku oli kai pölliny ne ja heittäny lompakon pois. Että eipä taas hieman v-ttanut. 

Nyt jouvuin sitte lainaamaan kaverilta kolomekymppiä ja jouvun oottamaan ehkä jopa kaks viikkua uutta korttia. En voi maksaa vuokria, Ruotsin puhelinlaskuja, pestä pyykkiä ja ennen kaikkia ostamaan ruokaa. Tätähän tarvii juuri sillon ku gradun pallautukseen on vaan pari viikkua.

 Seuraavat kaks viikkua tullee olemaan totisesti taistelua hengisäpysymisestä.

Raskas työ, kevyet huvit

Rentouttava viikonloppu tämän graduhelekkarin keskellä. Perijantaina mentiin taas Kertun ja Susannan kotia viini ja juusto-illanviettoon ja rupateltiin sielä niin että kello oliki jo kaks ku lähettiin polokemaan takasin kotia. Unkarilainen kaveri muuttaa ranskalaisen miesystävän peräsä Parriisiin ja saksalainen kaveri tullee takasin Kertun kämppään joten Kertun pittää muuttaa muualle.

Mun pittää myös mennä Sveitsi-Italia-Monako -reissulta suoraan Suomeen työhaastattelluun. Kuus maata pittää kiertää viikosa. En kyllä oottele turhan palijua tältä haastattelulta mutta tilasuus ois niin hyvä etten voinu sitä jättää kokkeilematta vaan siksi että etäsyyttä haastatteluun tullee 3000 km suuntaan. Jouvun lisäksi menemään Tukholman kautta koska halapoja lentoja ei ollu. Onneksi bongasin Niken mukkaan laivamatkalle joten ainaki hauska reissu luvasa, ja Suomesa vielä yövytään Pablon tykönä. Että ainaki joku tarkotus tällä järijettömällä reissulla on.

Tännän mentiin kylypyläkaupunkiin kylypylään Kertun ja Marjatan kans. Oli kyllä erittäin rentouttava päivä ja käytiin jottain kaheksasa eri saunasa, oli höyrysaunaa, meditaatiosaunaa ja aromisauna josa soitettiin meikäläistä kiinalaisesta ravintolasta muistuttavvaa mussiikkia. Oli myös kaks ulukosaunaa, joista toinen mainosti sielä olevan takan luovan "aitua suomalaista tunnelmaa." En tiiä mutta löylyä missään ei voinu tietenkään heittää eikä vihalla vihtua. Oli sielä pari avannon (taikka suomalaisen kesäjärven) vesilämpötillaa jälijentelevää allasta johon voi hypätä viilentymmään. Australialainen Kerttu totes että avanto-sauna -yhistelmä muistuttaa sitä ku kesällä hyppää Australialaisella rannalla Tyyneenmerreen. 

Saunan jäläkeen nautittiin vielä röstipotut (siis ei rössypotut) oluen kera ja sitte ajeltiin takasin Ranskaan. Huomenaamulla mun pittää esittää gradua, ei vois vähempää kiinnostaa, ja vähä liian myöhään tämä esitys tullee ku ei täsä vaiheesa voi ennään mittään ratkasevvaa muuttaa.

Kiitoksia hakemuksesta, mutta valitettavasti ottasimme kenet tahansa paitsi sinut

Vastavirtaan meno jatkuu. Eilen tuli sitte ei kiitos- Brysselistä ja ku olin varmistanu että no niin, nyt jouvun sitte menemään Lappiin ja guuglasin ko. yrityksestä lisätietua löysin artikkelin josa yrityksen pomosta oli tehty valitusta. Pomo ei ollu maksanu palakkoja, oli huutanu päin naamaa työntekijöille, ei ollu maksanu lopputilirahoja ulukomaalaisille työntekijöille ja heittäny niitä käytännösä pakkaseen iliman rahhaa palluumatkaan. Lisäksi tarijotut asunnot oli hommeisia tai jonku turistipirtin yläkerrasa. Joten siltä istumalta päätin että jos menen joskus Lappiin niin en ainakaan tämän firman hommiin.

Ja siihen päälle vielä tuli viesti Lähi-Iän paikasta josta myöskään mua ei oltu valittu ees jatkoon. Että minkälaisia perkeleenmoisia asiantuntijoita Suomesta oikeen löytyy ku tämmönen 9 yliopistosa opiskellu ja Lähi-Ittään erikoistunu ei oo tarpeeksi pätevä. Kai sinne joku velijenpoika taas palakattiin. Joku hyvä veli-verkoston jätkä taas.

Joten ehkä lakkaan nyt vaan kuluttamasta aikaa ja hakemasta töitä minkäänlaisista suomalaisfirmoista/organisaatioista/tutkimuskeskuksista. Ku ne ei muutenkaan oo milläänlailla tervetulleeksi toivottavia tämmösille ulukosuomalaisille. Ei haluta kansainvälisiä vaan sielä Suomesa jossain peräkylällä työttömänä olevia. Ja ainuat työnantajat jotka on tarijolla on jottain Mieskuoro Huutajista karanneita. Oikiasti kaksi eellistä pomuani, jotka sattuu olemaan suomalaisia, oli samanlaisia huutajia. Terve vaan suomalainen työkulttuuri. Pittää varmaan perustaa joku oma firma, tosin sen palaveluitten myyminen ois varmaan yhtä helevettiä ku ihtensä myyminen. Mutta minullahan on kokemusta huippumyyjänä olemisesta(kin),  voin myyä mitä tahansa tarpeettomia tuotteita paitsi ihtiäni.

Hollantilaisten kanssa olen viihtynyt. Toisen kans olen skypettänyt kaksikin kertaa päiväsä. Ainakin Nikke arvostaa mua niin palijo että halusi että meijän pitäis työskennellä samasa firmasa. Ja toisen kaverin kanssa paranneltiin maailimaa väliamerikkalaisen illallisen ja viinipullon äärellä ja puhuttiin mm. Disneystä. Hän kertoi olevansa aseksuaali, mikä voi olla mielenkiintosta erästä luovaa projektia varten.

Nyt pittää vielä viimestellä huomisen EU-projektinjohtokurssin työtä, huominen tullee olemaan projektinjohtomaratoonihelevetti. Ei kiinnosta jotku kuvitteelliset projektit yhtään. Ja naapurit polttelee hamppua urakalla, täsä kävi jo joku tyyppi koputtelemasa ja luuli että minä olen joku diilari.

Ehkäpä siinä onki vinkki tulevaisuuen uravaihtoehoksi.

Maisteritehtailun turhuus

Työnhakustressi on alakanu gradunkirijotuksen ohesa ja toiveikkaat opiskelijat haaveilee pääsevänsä ilimaseen harijottelluun Eeuulle tai Yykoohon. Palakottamia työpaikkoja maailiman paskimmisa kaupungisa (Rysseli jos ei joku oo sielä vielä käyny) joihin pääsyyn on ehkä noin rosentin mahollisuus. Että valitettaan kyllä kovasti miten vähäset palakkatasot vastavalamistuneilla on mutta minkä muun alan opiskelijoitten oletettaan menevän töihin ilimaseksi? 

Lisäksi kysseiset järijestöt ei laske harijottelua työkokemukseksi, eli ku oot teheny viis harijottelua iskän rahhoilla/eellisen elämän säästöillä niin sulla ei silti oo yhtään työkokemusta paperilla. Mahtavaa. Alako v-ttaa niin että päätin etten ees haje parlamenttiin, koska mulla ei vaan ole vara eikä kiinnostusta tehä ilimaseksi töitä. Aamen jeesus maria. Ja organisaatiot jokka oikiasti tekkeeki jotaki ei ole niin varakkaita että niillä myöskään ois vara oikiasti palakata ihimisiä. 

Siis ainua ratkasu on hakija muitten alojen töitä. Onneksi monesa paikasa vielä arvostettaan maisterin paperia ihan vaan maisterin nimen takia eikä välitetä että ko. paperi on tullu ilimanaikosta p-aa jaarittelemalla ja kuuntelemalla jaaritteluja joistain ranskalaisista kulttuuriperinnöistä ja seismologisten välineitten kulttuuriarvosta. (Kyllä, olen kuullu viime aikoina liian monta tarinaa seismologiasta ja käyny jopa seismologian museosa josa kukkaan ei koskaan vappaaehtosesti käy, ja jouvun vielä vastaamaan aiheesta suullisesa kokkeesa. Varmasti hyöjyllistä tulevaisuuen varalle.)

Myös Suomen väitöstutkimukset on niin nerokkaasti ajotettu että jos on valamistumasa maisteriksi niin ko. paikkoja ei voi ennään hakia koska pittää olla paperi jo käjesä ku paikkaa hakkee. Onneksi on niin ei tule tehtyä sitä virhettä että päätysin vielä elämäsä työttömäksi tohtoriksi. Eikö työtön maisteri kuulosta vähä vähemmän ajanhaaskaukselta (ja samalla niin massalta). 

Koska mun maisterinpapereita ei tulla koskaan kysymään eikä kukkaan tule ikinä lukemaan mun gradua niin ainakaan ei oo tällä hetkellä mittään paineita ko. paperin tuottamisesta. Kirijotan joka päivä muutaman rivin täyttä sontaa ja lähetän sen sitte viimestelemättömänä versiona ensimmäinen kesäkuuta. Koska mun ohojaaja on silloin jo jossain Turkin rannikolla koktaillasi käesä eikä jaksa lukia läpi paperia ja on varmasti myös kännisä/krapulasa sen suullisesa Skype-esittelysä niin ei oo pelekua että siitäkään ei pääsis läpi.

Joten ens viikolla menen sitte ommaan allaani suoranaisesti liittymättömän työn työhaastattelluun Sveitsiin. Eli tullee kaks peräkkäistä viikkua reissu Sveitsiin (ihte asiasa kolome koska sillon tullaan vielä takasi sammaan paikkaan).

Kirrous

Ensin luulin että pyörä on kirottu. Kolome kertaa rengas vaihettu ja ku perijantaina lähin ilosena pyöräileen niin pyöräiltyäni kymmenen kilometria ohojaustanko vaan irtosi. Siis minkälaisesta pyörästä tipahtaa ohojaustanko. Kävellesä takasin astuin vielä koiranpaskaan. 

Viikonloppuna mun piti mennä kirijottammaan gradua joka on jo täsä vaiheesa jälesä aikataulusta, mutta iski hirviät menkkakivut joten en voinu tehä yhtään mittään. Sunnuntaisin on kirijastot täälä katolilaisesa maasa kiinni joten turha yrittääkään kotona saaha ihtiä motivoitua.

 Nyt meillä on niin hitosti esitelmiä ja kursseja joka päivä että ei toivuakkaan että kerkiäis gradun miettimisseen kuluttaa aikaa. Meijän pittää mm. suunnitella kuvitteellilsta väitöskirijaa viikottain sen sijjaan että esim. pijettäis jonkulaista graduseminaaria! Terve vaan ranskalainen suunnitelmallisuus. Ja nyt, kahta kuukautta ennen gradun pallautuspäivää meille keksittiin antaa kaksi luentua siitä mikä on kvalitatiivinen ja mikä on kvantitatiivinen tutkimus. Hiukan myöhä ehkä tässä vaiheessa, etten sannois.

Maanantaina istui puoli päivää auttamasa kaveria joka rekisteröi meijän osallistumisen Eurooppalaiset Nuoret -tapahtummaan. Tapahtuma on 18-30 vuotiaille mutta silti olen 30-vuotiaana liian vanaha joten saan osallistua siihen vain kantamalla varajohtajan titteliä. Tapahtumasa oli yks kiinnostava seminaari, aiheesta Turkki-Eurooppasuhteet saksanturkkilaisen Fatih Akinin kans. Sannoin etten muusta välitä ku että pääsen tuohon seminaariin. Arvatkaa kenen tuleminen tapahtummaan perruuntu. Jep, Akininpa tietenki. Jouvui sitte menemään johonki lobbausryhymään joka ei mua kiinnosta pätkääkään.

Tänä aamuna olin menosa aikaselle ranskankurssille kaheksaksi. Istuin syömäsä aamiaista ja ihimettelin miksi kaveri oli yrittäny mulle jo aamulla soittaa. Sitte tajusin että se oli soittanu kello kaheksan joten kello ei ollukkaan puoli kaheksan niinku luulin, vaan olin jotenki ajatellu kellua ajastellesa että 7.55 on sama ku viittä vaille seittemän. Tervetulua gradudementia.

Olin menosa hermoja leputtammaan fitness-tunnille ja sitte huomasin että mun airobik-kengät on kajonneet. Niitä ei oo koko kämpäsä joten mietin että ehkä jätin ne salille viime viikolla. Kävelin siis salille ja kävin varastolta kysymäsä, mutta ei sieltä  mittään kenkiä löytyny. Tämän vuojen airobikit on siis bikkailtu, koska en aio ostaa uusia kenkiä taas muutamaa tuntia varten. Koska kesällä on taas muutto yhen matkalaukun kans johonki. Tosin en tiiä mihin, varmaan maitojunalla Ruotsiin sammaan vanahaan paskatyöhön, sillä tännään tuli viesti josa taas kiitettiin hakemuksesta ja toivoteltiin hyvvää elämää. Laitoin takasi viestiä että mitähän ominaisuuksia heijän hakijalta oikein vaajittiin. Sieltä tuli takasin lista josta täytän joka ainuan kohan kahestatoista, paitsi etten oo opiskellu länsisuomalaisesa yliopistosa, vain keskisuomalaisesa. Voihan vee ja pee näitä työhakemusten vaatimuksia. Turha niitä lähetellesä on kuluttaa aikaa ku suomalaisten joukosta löytyy näemmä aina joku yli-ihiminen jolla on kolome ylempää korkiakoulututkintua, joka puhhuu kuutta kieltä sujuvasti (eikä vain viittä niinku minä), jolla on jo viijen vuojen työkokemus juuri ommaa koulutusta vastaavalta alalta ja joka sattuu asumaan korttelin pääsä kysseisestä työpaikasta, ja on lisäksi alle 30-vuotias ja kaunis naamaltaan. Pittää vaan alakaa valehella lissää hakemuksisa ja liimata jonku toisen naamataulu hakemukseen koska tällä pärställä ei näemmä pärijää.

Että tämän kaiken jäläkeen olen päätelly että olen ite kirottu eikä pyörän tipahteleva ohojaustanko, ilimaan hävinneet kengät tai kelloratio. The Devil has posessed me. Onneksi Girls-sarjan kolomas tuotantokausi on sentään tullu ulos, jos tällä hittaalla netillä sitä vain sais streamattua. Paholainen on ottanu vallan siitäki.

Urheiluviikko

Alappireissu meni kuten arvelinki, aamulla oli hirviä herätä ennen viittä ja Sveitsin maisemat oli hienoja, muistutti kyllä aikalailla Etelä-Saksaa. Paikka oli "Enkelivuori" joka ei ollu hirviä korkia Sveitsin mittakaavasa, korkeimmat rinteet joisa minä pyörin oli jottain reippaat pari kilometria.Hissimatka kaapelihissillä kesti ihan hemmetin kauan ja sitte piti vielä mennä hissillä ylös. Kiva siinä lievästi korkianpaikankammosena katella maisemia ku hissi natisi ja heilu ja meikäläinen joutu tietenki istumaan oven vieresä.

Matka oli yliopistoliikunnan järijestämä ja ne jotka halus latkia ryhymäsä jaettiin ryhymiin tason mukkaan. Jouvuin sitte kätevästi luuseri-ryhymään ku kaavuin ensimmäisen kerran 1,30 minnuuttia huipulle saapumisen jäläkeen. Onneksi ryhymäsä oli myös yks kolomatta kertaa lasketteleva moldovalainen ja yks kokematon brittiläinen joten ei joutunu ihan kaikista luuserein olemaan. Laskettin siinä sitte ohojaajan peräsä niinku pikkulapset (ihte asiasa pikkulapsethan sielä laskee kaikista rohkeimmin) ja ohojaaja pakotti meijät mm. laskemaan sauvat mahan alla pitämättä niistä käsillä kiinni. Onneksi on sentään pari vatsamakkaraa joista voi olla urheillesa hyötyä. Ohojaaja ei ollu pitkäpinnanen vaan tuhahteli ranskaksi että "nosta pää pystyyn" "istu niinku oisit paskalla" "elä roikuta sitä vasenta sauvaa, oo niinku ajasit autolla". Mistä minä tiijän miten autolla ajetaan ku ei oo korttia.

Ilimasen laskettelutunnin saaminen oli kuitenki hyöjyllistä, valitettavasti lasketteluharrastuksen hintatasosta johtuen tämä tais olla meikäläiselle talaven ensimmäinen ja viimenen laskettelu.

Rinteet oli kyllä mahtavan pitkiä ja mulla meni puolenpäivän jäläkeen reijet niin maitohappoille etten kertakaikkiaan pystyny ennään jarruttaan vaan jouvuin pysähtymmään noin 10 metrin vällein, mikä oli vaikiaa koska Alappien siniset rinteet on aika jyrkkiä. V-tti vaan ja tuntu että rinne ei lopu koskaan. Ylleensähän pohojoismaisisa rinteisä matka loppuu liian äkkiä ja puolet päiväst joutuu ajelemmaan eestakasin hissillä. Oli kuitenki nautinnollista istua rinneravintolan terassilla auringonpaisteesa, vaikka ite ravintolasta en ostanu mittään ku vesiki makso yli viis eurua. Olin onneksi tienny asian ja ottanu evväitä mukkaan.

Tännään meijän oppitunti oli perruutettu ku opettajan mies oli ajanu pyöräkolarin ja saanu jonku aivovaurion jonka takia se oli leikattu. Mentiin siis vaan ranskantunnille unkarilaisen luokkakaverin kans ja gradunkirijottelun jäläkeen marssin viimenki toiseen pyöräkorijaamoon josa pyörää ei tarvi korijata ite. Äijä sano että korijaus kestää 5 minnuuttia, mahollisesti 7. Ja olen vetkuttanu tätä hommaa nyt kuukauen! Kahtoin silimät pyöreinä ku ne vaan heitti pyörän ilimaan ja vaihto renkaan niinku F1:ssä. Hintaaki hommalle tuli 12 eurua, ei mittään järkiä yrittääkään vaihtaa kumia ite. No tiiänpä nyt TEORIASA miten rengas vaihetaan, jos vaan ommaisin tarvittavat työkalut ja ruuvaamisseen vaajittavat habat voisin tehä korijauksen ite. Toisinsanuen taijan mennä tuonne korijaamolle jatkosaki.

Innostuin pyöräilystä niin että lähin heti kaupungin pohojoisosasa olevaan mehtään pyöräilemmän. Sielä näin mm. biisoneita tai jottain ihime elukoita käyskentelemäsä laitumella. Sääki oli semmoset mukavat 18 astetta, joten Suomen "kevättä" ei juuri nyt oo ikävä.

Ilimesisesti Eurooppa on yhistetty pyörätiellä niin että esimerkiksi täältä vois pyöräillä Roomaan taikka Lontooseen suoriltakäsin. Rooma-Lontoon väli on 3900km pyörätietä pitkin. Siinäpä tulevaisuuelle tavotetta. 

Sinkkuelämää Elsasisa

Yksi äftervörk Black Guiness ei oo koskaan pahitteeksi hyväsä seurasa, voin suositella sitä kaikille vaikkei töisä käviskään. Siinä leppää mieli ja ruumis ja mikäs sen lepposempaa näin parlamentti-istuntoviikon keskellä kuin yksi olut irkkupubisa.

Sunnuntaina menin Sinkkuelämää-maratonin jäläkeen brunssille 50-lukuhenkiseen amerikkalaisravintollaan sinkkuystävän kans sekä sen jäläkeen kävelylle kolomen naapurin kans. Yks niistä on italialainen, yks saksalainen ja kolomas hollantilainen. Jos tosiaan eläsin Sinkkuelämää-sarijasa ois vaikia päättää kuka näistä hahamoista ois kuka sarijan hahamo. Ylleensä olen samaistunu Mirandaan mutta täsä seurasa saatan olla jopa suosikkihenkilönä Samantha koska kauhistutan porukan suorasanaisilla seksikommenteillani. Saksalainen on ainaki ehottomasti Charlotte ja ehkä hollantilainen on sitte Carrie tai jottain. Ei kyllä oo ihan tästä tv-sarijasta elämä vaikka sieltä aina yhtäläisyyskohtia löytääki, huolimatta sarijan näennäisestä pinnallisuuesta. Kaipaisin kyllä enemmän vauhikkaita baari-iltoja sarijan henkeen.

Sen verran elitististä on kuitenki ollu että sain tännään modernin museon vierailulla museon johtajalta kutsun näyttelynavajaisiin perijantaina. Meillä oli museosa museonjohtajan pitämä luento ja päästiin etukätteiskatsastamaan yhtä näyttelyä. Se taas oletti että kaikki meijän ohojelmasta valamistuu (korkia)kulttuurin johtajiksi vaikka kellään semmosia suunnitelmia ei ole. Johtaja tosin oli itekki opiskellu akkaintutkimusta, ensimmäinen henkilö jonka nään työllistynneen johtavaan ammattiin sitä opiskeltuaan. 

Näyttelyn lisäksi olen menosa Alpeille laskettelemaan sunnuntaina. Meijän yliopistoliikunta järijestää sinne matkan ja varasin viimesen paikan halavalla, tosin voi olla että henki lähtee ku korkein mäki mitä oon koskaan laskenu on ruotsalainen Alappeja kymmenen kertaa lyhempi ja seki oli viime vuonna. Ruotsalaisen mäen mustat rinteet vastaa kuulemma Alappien sinisiä, tosin kyllä minä ne onnistuin hengisä laskemaan. Eli koitan pittäytyä sinisisä rinteisä ja rukkoilla erinäisiä jumalia hengisäpysymisen varalta. Jos en hengisä pysy niin tämän illan Guinnes-seuralaiseni tietävätki että kaikki ruumiinosani saa elinluovuttaa ja loput ruumiista polttohauvata, varastaa tuhkat (koska tuhkien mihin tahansa ripottelu on laitonta) ja salakulijettaa tuhkat Bosporin-salameen.

Istanbulista puhenollen sielä on taas protestit menosa. Viime kesänä Gezi-protesteisa 14-vuotias koomaan joutunu poika kuoli tännään ja koska asiasta ei oo syytetty kettään (ei oo tutkittu ampuko polliisi luojin) tännään järijestettyjä mielenosotuksia vastaan iskettiin tietenki taas kyynelkaasulla ja kumiluojeilla. Myös viime viikon naisiin kohistuvvaa väkivaltaa vastaan mieltä osottaneitten naisten mielenosotus pyssäytettiin polliisin väkivallalla, luonnollisesti.

Alanpa tästä suunnittelemaan kuvitteellista väitöstutkielmaa huomista tutkimusprojekti-kurssia varten, tosin tutkin teen sitä eutanasiasta vaikka guinnes-ystävien kans aiheesta tutkimusta kaavailinki.

Schwarzwald à la Forêt Noir elikkä Mustamehtä

Urheilun merkeisä on mennyt tämä akkojenpäivä. Aamulla heräsin aikasin ja menin yliopistolle, josta lähettiin lumikenkävaellukselle. Matkat Saksan Schwarzwaldiin (kyllä, juuri sinne Vuoristolääkärin maisemiin) ja opastus makso yhteensä 12,5 eurua. Meitä oli 14 ja bussimatka kesti 1,5 tuntia, jonka jäläkeen alettiin marssia mehtävuoristua sauvojen kans eli "marche nordique". Vaikka en kuntohirmu olekaan niin en ollu onneksi porukan viimenen, vaan elämässään koskaan aiemmin vaellusta harrastamattomilla tyypeillä otti vielä tiukemmalle nousu. Lisäksi mulla ei ollu lumikengille reppua joten jouvuin niitä raahaamaan koko päivän olalla niin että niskat on jumisa, voi perkele.

Lunta oli vaan huipulla päin (jossain 1400 metrisä kai me pyörähettiin) ja lumikenkäily oli aika rankkaa, vaikkakaan ei tietenkään upottanu niinku lumesa kengillä kävely. Huipulla syötiin evväitä lumen keskellä auringonpaisteesa. Kumma että pittää tulla Suomesta Ranskaan että jaksaa talaviurheilua harrastaa. No ehkä se motivaatio meni sielä koulun pakkoliikuntatunneilla ja sillä että jos joku harrastaa talaviurheilua Suomesa niin sitte se ylleensä on joku himourheilija jonka kans ei tosiaankaan vihti mennä hiihtämään tai muuta vastaavaa. Täälä ylleensä löytyy aina liikuntaporukasta niitä jolla on jopa meikäläistä huonompi kunto, ja alakaa tuntemaan ihtensä jopa urheilulliseksi (hahaha!)

Palluu tapahtu 12 tuntia myöhemmin ja bussisa torkuin nähen unia joista sain ideoita gradduun. Nyt olen nyt niin naatti että häjintuskin pystyn kävelemmään. Ens viikolla vois ehkä mennä laskettelemaan ku sitä lunta vielä on.

Pyörimistä ja pyöräilyä

En oo ylleensä tyyppiä joka vappaaehtosesti istuu kotona perijantai-iltana jos kaveri on menosa kalijalle mutta koska pyöräkirrous jatkuu niin en jaksanu keskustaan taas kävellä yhen kalijan takia. Kävin korijauttamasa pyörää jo kahesti, kummastakkaan kumista ei löytyny reikää mutta vika oli venttiilisä. Mulle annettiin kolomas kumi josa on ilimeisesti samanlainen vika. Kumi on nyt asennettu niin huonosti että venttiili on vinosa ja siihen ei voi pumpata ilimaa. Niinpä tännään sitte Saksaan pyöräillesä juuri ku olin sillalla keskellä Reiniä pyörästä loppu ilima, sen lisäksi vaihteet kosahti niin että nelosta raskaammat ei toimi (eli vitonen ja kutonen) joten jouvun veivaamaan niinku ADHD spinningisä.

Huomenaamulla herrään jo puoli seiskalta vaikka onki lauantai. Ilimottauvuin yliopiston lumikenkävaellukselle Mustamehtän reissulle, tosin voi olla että sielä ei ennään ees oo lunta. Oon siis onnistunu pitämään luppaukset siitä että enemmän urheilua ja vähemmän ryyppäämistä. Tällä viikolla alotin myös jonkulaisen fitness-kurssin ja ens viikolla myös zumban. Olen vieläpä joogannu joka päivä vähän, tosin tämänpäivänen päälläseisontayritys loppu yhtä lyhyeen kuten luppaava pyöräilyki.

Oltiin tännään myös väitöstilasuuvesa. Turkisa elinikäseen tuomittu Pinar Selek väitteli vähemmistöliikkeistä ja militarismista Turkisa, aihe oli kiinnostustani lähellä hän on tutkinu myös kurdi- ja HLBT-liikkeitä. Valitettavasti väitös oli ranskaksi ja tuomaristosa istuvat tyypit jaaritteli vaan omiaan monta tuntia niin että jopa 2/5:lla tuomaristosta silimät lurpsahteli pääsä, eikä sieltä kehannu lähtiä kesken pois tuoleja kolistellen ku paikka oli kuitenki aika pieni. Tuomaristo ja väittelijä näytteli vetelevän jottain siideriä koko ajan (pienesä seitinohuesa väitös mennee sutjakammin) mutta ylleisölle tarijottiin vasta jäläkeenpäin, jollon meillä oli jo kiire pois.

Tännään jumitettaan siis kotona.

Tussu kumi ja muuta pyöräepäonnia

Tänä aamuna olin reippaana lähösä vaeltammaan ja menin ottamaan pyörän jolla oli tarkotus mennä juna-asemalle. Ja pyöränkumi oli taas tussuna, huolimatta eellispäivän tuntikausia kestäneestä korijauksesta. Vaikka pyörään vaihettiin uusi kumi niin kesti alle vuorokauen ennen ku se hajos. Vaihtoehtoina on että a) olen tulosa hulluksi ja olen ite muistinmenetyksestä unisani tyhyjentäny kumin tai b) joku käy v-maisuuttaa öiseen aikaan tyhyjentelemäsä kumeja täälä tai c) kaikisa pyörään laitetuisa kummeisa on niin äärettömän pieni reikä että sitä ei voi nähä, eikä se päästä ilimaa läpi sillon ku kumi on testattavana pyöräkorijaamolla vaan ainuastaan sillon ku Miikkulainen on yksin pyörän kans liikenteesä. 

Mulla on nyt siis hieno pyörä jota voi kahtua mutta ei käyttää. Otin sen nyt sitte yöksi huoneeseen, pumppasin kumin (tullee ainaki mielettömät ojentajalihakset tästä jatkuvasta pumppaamisesta) ja jos aamulla kumi on täynnä niin b  vaihtoehon täytyy olla selitys kumien tyhynemiselle ja pyörää joutuu jatkuvasti säilyttämmään omasa huoneesa. Jos se on tyhyjä niin olen tulosa hulluksi tai kumi tosiaan valikoijen tyhyjentää ihtensä, tai mulle on myyty rikkinäinen kumi, tosin se ei selitä sitä miksi eellinen kumi tyhyjeni eikä siinä silti ollu reikää.

Olin siis melekeen myöhäsä viimesestä junasta ja mentiin australialaisen Koalan kans pikkukyllään josa tavattiin muutama sohovasurffaaja ja niitten kans vaeltaan, tosin kukkaan ei oikeen tienny minne. Ei paikkakunnalla ollu ees mittään mäkiä joilla vaelttaa joten mentiin johonki puskaan sekopäisen saksalaisen postimiehen joholla. Yks surffaaja väitti että ko. saksalainen oli aika kännisä eilen ku ei osannu kävellä suoraan ja postimies sano että ei ees juo alkoholia. Jotten tällä meiningillä sitte pääjyttiin epämäärästen junaratojen varteen ja pyörätielle, josa meijät ohittanu saksalaisnainen törmäsi minnuun ja kaatu, se kirroili minulle vaikka ite oli ajanu keskellä tietä ja siinä hujakasa mun reppu repes. Kaikenlaiset kulukuvälineet aina meinaa ajella mun päältä, ku ite en onnistu olemaan koskaan minkään kulukuvälineen ajajana jostaki kirrouksesta johtuen.

Vaelleltiin kuitenki monta tuntia niin että nyt on jalat jumisa. Ens viikonloppuna on tarkotus taas mennä johonki vaellusreissulle, tosin vähä mäkisempään maastoon tällä kertaa. Reippailu on kuitenki parempi viikonloppuharrastus ku juopottelu ja jumittunneet pohkeet on parempi tunne ku jumittunu kipiä pää.

Pyöräkokemuksia Ranskasa

Oon viikkokausia venyttäny pyöränkorijausta erinäisillä tekosyillä. Yritin sitä ite korijata ja kahtoin juutuupista How to-videoita (tuli myös kahtottua aika kasa asiaankuulumattomia "miten tehä banaanivitsi" ja "miten käyttäytyä jos avaruusoliot hyökkää"-videoita).  smarssin pyöräkellariin valamiina punkteeraamaan kumin ite, mutta asia kaatu siihen etten saanu takapyörää irrotettua.

 Joten menin tännään paikallisseen pyöräkorijaamoon. Sielä periaatteena on että 17 eurolla/vuosi saa apua pyöränkorijaukseen ja käyttää tarvikkeita, mutta pyörä pittää korijata ite. Koska en ole koskaan paikannu/vaihtanu ite kumia joutu ne tyypit neuvomaan kaiken käjestäpitäen. Harvoin on hävettäny niin palijo. Sitte vielä palijastu ettei siitä kumista ees löytyny reikää, no kumi vaihettiin joka tappauksesa. Onneksi sielä oli sentään miespuolisiaki joilla oli peukalo keskellä kämmentä ja neuvoja antanu oli semmonen tomera nainen joten ei ihan alunperin pelekäämäkseni sukupuolittuneeksi "ei naiset ossaa tekniikkaa"-hommaksi menny. Sielä oli myös hyvännäkönen nuori poika joka väänsi ruuveja koska omat voimat ei siihen riittäny. Jos ei elläisään oo pyörää korijannu niin sitä hommaa on vaikia hallita, kuten muitaki hommia maailimasa. Asiaa ei auttanu että tyypit puhu yhtä paskaa englantia ku minä ranskaa enkä ossaa ainuaakaan pyöränossaa ranskaksi, tuskin etes englanniksi. Tuskin etes suomeksi, kysseisen vehkeen toiminnasta ymmärrän vähemmän ku rekka-autojen toiminnasta.

Nyt tiijän ainaki teoriasa miten pyörän takakumi vaihetaan ja pyörä kulukee viimeinki. Sain myös paikasta ilimasia pyöräkarttoja. Kehuvat sieläki että sullahan on hyvä pyörä. Ostin käytettynä semmosen vähäkäytetyn pyörä josa on 18 vaihetta. Pelekään vaan että täälä se varastettaan, pyörävaraston pyöristä 50% on varastettu renkaat tai yhtä rengasta lukkuunottamatta loput pyörästä, joten oletan että varkauksia aika palijo tapahtuu täälä. Olen lukinnu pyörän nyt kolomellla lukolla mutta pelekään silti että satulat tai ohojauspyörät viijään. Pyörän koria on pakko säilyttää huoneesa sillon ku sitä ei käytä, muuten siitä jäis muisto vaan.

300 nenäliina myöhemmin

Kuuntelen täsä pronssiottelua ja Suomi teki justiin kolomannen maalin. Jännittävämpi peli ku eilinen Ruotsia vastaan hävitty.

Ottaa aivoon että tämä räkätauti ei vaan lähe! En oo pystyny hengittämmään kunnolla sitte tiistain, puhumattakaan opiskelusta tai muusta velevollisuukista. Eilen pakotin ihteni kauppaan koska ruoka loppu, sen jäläkeen taas ilimeisesti kuume nousi koska paleli niin hitokseen puolet yöstä ja puolet sitte hikkoilin vaan menemään.

Oon kerenny kahtomaan ihan tajuttoman laajutonta paskaa ja myös laajukasta tv:stä, mm. Iranin vallankummousta käsittelevän dokumentin, Arabimaitten naisten asemaa käsittelevän keskustelun, Jutan superdieettejä (hävettää jopa tunnustaa), 80-luvun astralialaissarijaa Naisvankila (?) josa on myös Palluu Eedenisä Jillyä näytelly Peta Toppano ja Ruotsin telekkarisa näytettävää turkkilaista 20 minnuuttia -sarijaa. Lisäksi oon kuunnellu puolet "Satavuotias joka karkas ikkunasta ja katos"-kirijan äänikirijaversiota. Ja flunssa ei ku vaan istuu. Lisäksi kahtoin tämmösen elokuvan josa Jared Leto oli kyllä symppis transu ja josa esitettiin kerranki aidsia muittenk(ki) ku homojen ongelmana:

Ja nyt Selänne teki nelijännen maalin. Ja Ylen Puhe lakkas toimimasta sen jäläkeen. Vaikka oikiastaan v-ttaa jääkiekon ylivalta Suomen kansallistunnon kohottajana ja naisten urheilulle ei anneta paskan vertaa arvua. Ihan niinku se ois jotenki meikäläisen ansiota miten ne muutama ruotsalainen tai suomalainen äijä sielä jotaki kiekkua lätkii. Mut mitäpä täsä ois itekkään saanu aikaseksi joten parempi olla jonku muun puolesta ylypiä ku ei kenenkään.

Kolome viikkua ja 150 nenäliinaa myöhemmin

Oon ollu taas netin ulottumattomisa ja semmosesa koomasa että en oo päässy blogia päivittään. Ensin netti ei toiminu kahteen viikkoon ku muutin tänne, tervetulua vaan Ranskaan. Sitte iski semmonen räkätauti että en oo poistunu asunnosta sitte tiistain. Täsä hieman tiivistelmää viime viikkojen muista tapahtumista:

Muutin kämppääni jota ei tietenkään oltu siivottu ollenkaan. Jouvvuin ensimmäiseksi menemään Ikeaan ja ostamaan kaiken ja sen jäläkeen kävelin Saksaan (joka on yllättävän lähellä) ostamaan siivousmyrkkyjä. Tämä asuntola ei sentään oo niin hirviä ku viimevuotinen huone mutta "oma keittiö" tarkottaa täälä siis yhtä keittolevyä. Siis yhtä ainuaa. Jääkaappiki hajos jo toisena päivänä ja kaikki ruuat homehtu sen siliän tien, mutta nyt mulla on ainaki upouusi kaappi.

Muita opiskelija-asuntolaylläreitä on tarijoillu mm. yläkerran asukas joka huusi kolome päivää putkeen kirroillen rankaksi ja hakaten seiniä/heitellen huonekaluja. Kai se on viety hoitoon tai saanu lääkityksensä kuntoon koska nyt sieltä ei kuulu ennään mittään.

Kurssit on alakanu, meillä on kolome kurssia ja sen lisäksi pari ranskankurssia jotka tietenki mennee päällekkäin toisten kurssien kans. Gradu ei oo ejistyny yhtään kiitos eellämainittuen ongelmien. Tapasin kyllä graduohojaajaa joka on maailiman paras. Mutta se suomalaisten vuosikausia etukätteen graduahistus puskee silti päälle, täsä ku ei oo ku kolome kuukautta aikaa vääntää se. Meijän luokkakaveri Ville kyllä hokkee ettei tämmösen mitättömän kaverin kirijottamisesta voi ottaa ressiä ja senhän kirijottaa viimesen kuukauen aikana. Ei kiitos, en halua yrittää viimestä taktiikkaa.

Muuten meijän luokka ei oo läheskään niin huippu ku toisen lukukauen porukka. Viiime viikolla yritettiin järijestää tappaaminen mutta meitä tuli sinne vaan kolome ihimistä kahestatoista sekä kahen luokkakaverin introvertti kämppis. Mentiin sitte kämppiksen ja Susannan kans yhelle klubille joka oli kyllä virhe. Sielä kaikki äijät jahtas meitä niinku elläintarhasa ja ne kopeloi Susannaa parriin otteeseen. Toisella kerralla Susanna läimäytti häntä selästä hipelöimään tullutta avokämmenellä ja äijä meni märiseen siitä jonka jäläkeen järkkärit otti Susannan pitkään puhuttelluun ja tämän ois tyyliin pitäny pyytää äijältä anteeksi. Tervetulua patriarkaattisseen maailimaan.

Kävin Saksasa kahtomasa jumalaista Anna Calvia. Tottakai kaveri joka oli luvannu tulla mukkaan perruutti kahta päivää aikasemmin. En saanu sitte lippuja myytyä joten annoin toisen niistä mua hostannu couchsurffaajalle joka innostu tekemään mulle "Body balance"-analyysin kiinalaiseen tyylliin. Kuulemma harvoin tappaa niin terveitä ihimisiä ku minä. Ei ois voinu olla enempää vääräsä koska samana iltana sairastuin flunssaan.

Palluu Ranskaan

Tulin eilen takas Ranskaan Tanskan ja Saksan kautta, ensin v-tti mutta nyt taas kiertelin kaupungilla ja tämä on ihan jees kaupunki. Verrattuna ainaki Perslööviin josa olin viimeset päivät Ruotsisa. Tosin oli kyllä kiva nähä Tiltaa ja Inkeriä pitkästä aikaa.

Huomena pääsen muuttaan ommaan kämppään, joka tosin ei varmaan oo hääppönen mutta ei se ainakaan mikkään komero jaetulla keittiöllä ole. Sitte jouvun tekemään taas pakollisen matkan Ikeaan ja alakaan tappelun pyrokratian kans. Ja sen gradun.

Balkaneilla

Aivan mieletön loma Balkaneilla. Tällä hetkellä oon Albanialaisesa kyläsä Draculan linnaa ja Norman Batesin hotellia muistuttavasa paikasa ainuana vieraana. Kosovosa olin kavereitten perheen tykönä ja vietin hyvin hillityn uuenvuojen. Sitte menin Tiranaan ja sielä hengailin kaupungilla ja museoisa. Ensivaikutelmana tykkäsin Tiranasta enemmän ku Pristinasta, ja eilen menin johonki taiteilijajärijestön reggaebilleisiin. Sielä tapasin yhen turkkilaisen sohovasurffaajan jonka kans hengasin aamuun asti ja menen sinne taas huomena matkalla takasi pohojosta. Oltiin vielä jatkoilla jossain baarisa josa ihan mieletön coverbandi soitti mm. Black Sabbathia. Tiranan yöelämä rulettaa. 

Kosovosa baareisa näytti olevan vaan miehiä, luulin ensimmäisesä baarisa että kaverit toi minut tietämättään homobaariin. En oo vieläkään varma oliko asian laita niin. Kajullaki kävelee melekeen vaan miehiä, tosin Kosovosa hengasin pikkupaikkakunnalla enemmän. Tosin Kosovo on kai köyhempi ku Albania ja esim. vaan 10% naisista on tietojeni mukkaan työelämäsä, 40% miehistä. Aika vituillaan tallous on eikä maa tunnu vielä löytäneen ommaa identiteettiään. Meikäläisen kaverit esimerkiksi kahtoo vaan turkkilaista tv:tä ja kuuntelee turkkilaista mussiikkia, tosin en tiiä ovatko he poikkeus.

Vuosikatsaus 2013

Vaikkei tämä kiinnosta kettään muuta ku ihtiäni niin täyttelin silti sen muistoksi tuleville vuosille.

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Vaikea sanua, tuskinpa, vaikka ainahan sitä uusia asioita oppii, esimerkiksi opin että naisten ja vähemmistöjen oikeuvet on poikkeus tällä pallolla enemmän ku sääntö.

2. Oletko lihonut?

Kysy vielä. Joka kerta ku vietän aikaa Turkisa lihon kilon/kuukausi. Ja nyt on sitte taas kuus kuukautta sielä takana.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana

En tietääkseni, tosin on seuruettani taas pyyetty poistumaan krouvista.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

Olen mennyt elokuvviin YKSIN mutta en istunu salisa YKSIN.

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

En, vaikka korvikset antanu kaveri koittiki taivuttaa mua ottamaan korvareiät. Vartalosani on tarpeeksi reikiä.

6. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Monta ihimistä, Strasbourgisa tappaamani koko jengi ja turkkilainen kämppis muunmuasa. Oona.

7. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?

Valitettavasti melekeen koko vuojen, vaikka rikkoinki sen jo ensimmäisten tuntien aikana.

8. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ei kovin lähheinen.

9. Kuoliko kukaan läheisesi?

Kyllä, entinen lähheinen.

10. Missä maissa kävit?

Suomi, Ruotsi, Ranska, Saksa, Pelekia, Luksempurkki, Puola, Turkki, Iran, Kypros, Kreikka ja Kosova. Tanskan lentokentällä kahavilla. Huh, tais olla vuojensisänen ennätys.

11. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?

Kohta 7 ja työpaikka joka ei pistäis v-ttaan kovasti. Harijottelupaikkaa en työpaikaksi laske, koska se ei pääasiallisesti v-ttanut vuonna 2013kaan.

12. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?

Hm, no ainakin uusvuosi ja synttärit tasavuosien vuoksi, vaikka se ite päivänä ei ollukkaan kummonen.

13. Mikä oli vuoden 2013 suurin onnistuminen?

Oleskeluluvan saaminen oli vaativin suoritus. Sen lisäksi 4 kuukautta Turkisa asuminen 99% pelekkää turkkia puhuen, pysyminen Suomen ja Ruotsin ulukopuolella 12 kuukautta ja Krakovan IP-viikosta ja IP-paperista hengisä seleviäminen.

14. …ja suurin epäonnistuminen?

Se etten voinu osallistua YK:n harijottelluun New Yorkisa vaikka sainki paikan 80 hakijan joukosta, koska mulla ei ollu stipendiä. Vuojen v-tus numero 1 joka varmaan ottaa aivoon loppuiän.

15. Kärsitkö vammoista?

Hammaslääkärillä kävin viimestelemäsä juurihoijot, sitten kysseinen paikka irtos Iranisa ja jouvuin menemään sielä hammaslääkäriin. Ausvitsisä nyrijäytin nilikan, tosin ei kovin vakavasti. Kreikasa varpaasta irtos kynsi mikä oli kivuliasta. Hamamisa lensi nokasta verta. Sairaalaan en joutunu menemään.

16. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

En sijoittanu tavaroihin juurikaan, paitsi uuteen läppäriin varastetun tilalle. Lippu Iraniin ehkä?

17. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Nikke oli hyvä matkakumppani, me onnistuttiin käymään yhesä jo 8 maasa ja ainuastaan Iranisa hermot oli paikotellen tiukalla, tosin ei silti johtanu suoranaiseen riitaan. Kämppis oli myö aina positiivinen. Työkaverit harijottelupaikasa, varsinkin niistä pari.

18. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Turkkilaisten äijien, en oo ennen kokenu Turkisa häirintää mutta pääkaupungisa tuntuu olevan meleko tollua sakkia. Myös kaikki muotipolliisit ja ylipäänsä koko hallinto Iranisa ottaa syystäki hattuun. Ja tietenkin Mr. E ja hänen polliisiorijansa otti ihte kutaki Turkisa pattiin viime vuonna. Myös turkkilainen joka esitti rasistisia mielipitteitä eurooppalaisista otti pattiin.

19. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Suurin osa meni varmaan vuokraan ja ruokaan, myös matkustamiseen uppos rahhaa, tosin ei läheskään niin palijo ku luulis 13 maahan matkaamisen maksavan.Myös valitettavasti muuttamalla jatkuvasti joutuu sijottamaan koko ajan rahhaa sammoihin tavaroihin kuten kattiloihin ja ruokaan.

20. Mistä innostuit eniten?

Turkkilaisesta politiikasta ja vähemmistöoikeuksista. Tissiliivejä polttava toisen aallon feministi nosti taas päätään essiin homofobisen seksistisen naisvihamielisen ympäristön inspiroimana.

21. Vuoden 2013 ihmiset:

Aivan huippuja. Meijän Ranskan luokka oli ehkä koko maisteriohojelman paras, ja muitaki huippuja etäluokkakavereita tavattiin Puolasa. Turkisa myös monta huippua tuttavuutta, tosin kaikki enemmän tai vähemmän ohimeneviä reissaavan elämäntavan vuoksi.

22. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Aika lailla sama, tosin viime vuonna en päässy matkaamaan tähän aikaan yhtä palijo ku nyt.

23. Lihavampi vai laihempi?

Olen varmaan lihavampi ku viime vuonna, on erua asua Turkisa ja Ruotsisa niinku yöllä ja päivällä.

24. Rikkaampi vai köyhempi?

Pienemmät "tulot" mutta kiitos Turkin alhasen elintason ja euron kurssin vahavistumisen olen onnistunu säästämään huomattavasti enemmän rahhaa ku Ruotsisa töisäollesa.

25. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Palataan jälleen kohtaan 7. Ja liikunta, mutta yritys oli kyllä kova.

26. …entä vähemmän?

Surffaamani netisä?

27. Miten vietit joulun?

Menin saksalaisen harijottelukaverin tykö ja istuin sielä iltaa sen kämppiksen ja parin kaverin kans. Annettiin lahajoja, tuotiin ruokaa ja kuunneltiin ei-joulumussiikkia. Käytiin psykedeelisesä helluntailaistyyppisesä kirkosa joka lisäsi vain kammuani uskontoja kohtaan ja haluttomuutta viettää joulua tulevaisuuesa.

28. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Hakisin stipendiä New Yorkkia varten.

29. Rakastuitko vuonna 2013?

En.

30. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? 

Pari.

31. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?

The Orange is the New Black. Ja Breaking Bad oli myös koukuttava, tosin en oo vielä kahtonu ku kolome sesonkia.

32. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

Viha on aika vahava sana mutta muutamia tosi vieroksuttavia tyyppejä on tullu tavattua.

33. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin aika vähä, koska koitin pakottaa ihteni lukemaan turkiksia ja ranskaksi ja lopputulos oli etten lukenu juuri mittään. Reeta Pakkisen Istanbul-kirija kolahti koska se muistutti omia kokemuksia. Persepolis-kirijaa muistuttava Zefranin Cenneti oli tosi hyvä.

34. …entä musiikillinen löytö?

Ei mitään suurta kolahusta, Paloma Faithia kuuntelin ja turkkilaisia laulajia..Baba Zulan konsertti oli niin hyvä että menin sinne toisenki kerran. Löysin myös muutamia Los Angelesisa levyttäviä iranilaisbändejä kuten Gogoosh ja O-Hum.

35. Mitä halusit ja sait?

Harijottelupaikan, matkustaa koko vuojen, matkustaa Iraniin ja muihin uusiin paikkoihin..

36. Mitä halusit, muttet saanut?

Ks. kohta 7.

37. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Adelen elämä tietysti. Huolimatta niistä "heteromiehille suunnatuista" seksikohtauksista. Kuka väittää että naisten väliset seksikohtaukset on suunnattu vaan miehille.

38. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

En mittään ikimuistosta, hengailin Länsirannikolla ja shoppailin vähä, vietin viimestä päivää kaupungisa ja matkustin rannalle ottamaan arskaa ja uimaan. Söin mantia pikkukyläsä. Seuraavana päivänä menin Istanbulliin ja menin raki-illalliselle kavereitten kans sekä karaokeen laulamaan Amy Winehousea. Kolomantena päivänä olin niin kuollu että piti nukkua istualtaan ja tunsin ihteni tojella vanahaksi.

39. Ketä kaipasit?

Kaikkia kavereita Suomesa ja myös muutamia Ruotsisa ja muualla.

40. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Nikke, Oona, ulukomaalaisten tv-sarijojen kahtominen ku turkkilainen perheijylli alako ahistaa.